Siskoni poikaystävä kuoli eilen. Se oli odotettavissa, koska hän sairasti syöpää yms... Mutta miksi minä olen näin allapäin? ): Olen itkenyt koko päivän! Ja kun mun hamsteri ja kani kuoli, olin ainaki kaksi kuukautta tällänen ): Kerran purskahdin itkuun äikäntunnilla. Olen tosi herkkä ja itken helposti ja tällänen olo on kauhea ): Miten saisin piristyttyä? Ostin siskolleni rusettipinnejä joita hän oli ihaillut ja karkkia kaupasta, ja se piristi vähäsen... Kumpaakin.... Mutta mitä teen? En haluaisi surra näin paljoa henkilöä jota en suoranaisesti edes tuntenut... Henkilön muistoa kunnioittaen..
Miten selvitä kuoleman jälkeisistä päivistä?
surullinen4ever
2116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>miksi minä olen näin allapäin>olen tosi herkkä ja itken helposti
Ja voihan sitä surua koettaa helpottaa ihan konkreettisilla surutöillä, esimerkiksi ottamalla vaikka lasten sormivärejä ja täyttämällä paperia niillä (ei siis päämääränä maalata mitään esittävää kuvaa, vaan ihan vaan olla niiden värien parissa ja käsien liikkeen) tai käsitöillä (äitini kutoi kymmeniä pareja villasukkia talvena jolloin oma äitinsä kuoli) tai vaikka laittamalla soimaan jotakin mielialaan sopivaa musiikkia ja antamalla kehon liikkua musiikin inspiroimana. Itkua saattaa tulla ja sehän myös tuo sitä surua sieltä kehosta ja mielestä pois, joten antaa tulla vaan.
Ja ehkä voisit mennä sisaresi mukana ja tueksi hautajaisiin....? Olen huomannut, että erilaiset rituaalit ovat tärkeitä elämässä, vanhan loppuja ja uuden alkuja. Kuolemakin on aina jonkin loppu ja jotakin siihen tulee sitten myös tilalle. Ensin se on suru, mutta aikanaan se väistyy ja tilalle tulee jotakin muuta...
Ehkä voisit tutustua Sylvi-Sanni Mannisen elämäntyöhön erittäin herkistä ihmisistä, netistäkin Googlella löytyy. Itseäni auttoi, kun joku oli tosiaan tutkinut ja havainnut, että on olemassa erittäin herkkiä ihmisiä verrattuna johonkin keskimääräihmiseen.....