parhaimman vastauksen ;) YHDYN MIEL. TUOHON VASTAUKSEEN.
0Äänestä
Horsman miete
Tulipa mieleen, että tässähän voi iltansa ratoksi, yksin ikävissään, unta odotellessa, vaikka suunnitella minkälaiset hautajaiset haluaa, ketä kutsuu jne. Mulla on jo uurna valittu ja biisikin;D
0Äänestä
Sorry, mutta
huono vitsi. Läheinen juuri kuollut ja toinen taistelee hengestään. En yhdistäisi hymiötä tuohon sanaan.
0Äänestä
Horsman miete
Noh, kuolemaa tekee läheiseni myös. Oma äitini. Se on osa elämää, sille emme mitään voi. Suru, kipu, luopuminen. Paljon kuolemaa ajatellut ja käynyt lävitse viimeisen 1,5 aikana. Pelko, ahdistus, ikävä. Tietyllä tapaa asian hyväksynyt, mutta tiedän, kun lähdön hetki koittaa, että tulee olemaan elämäni rankimpia asioita tähän mennessä. Huumori, rankempikin joskus oma tapani selvitä eteenpäin.
0Äänestä
Sorry, mutta
Otan osaa huoleesi, toivottavasti hän selviää. Minä koin sen luopumisen jo, ja oli rankimpia kokemuksia elämäsäni. Siksi tuosta sanasta on huumori kaukana.
0Äänestä
Horsman miete
Ei mitään. Kun aikansa asioita miettii, pohtii, niin mitä jää jäljelle. Asioiden hyväksyminen, vaikka se sattuu ja on tuskaista. Olen yrittänyt jatkaa elämääni. Ehkä entistä ahnaammin tarttunut elämästäni kiinni. Opetellut näkemään enemmän niitä hyviä, positiivisia asioita. Tarttumaan hetkiin, näkemään kauneutta, arvostamaan elämää. Jokaisella meillä on tapamme käydä surua läpi. Ei enempää tästä täällä kuitenkaan. Satuin tänne vain piipahtamaan, unta odotellessa. Tämä ei ole kuitenkaan suru vaan ikävä palsta. Voimia kaikille polkunsa kuljijoille. En malta olla laittamatta tätä. Inspiroi minua aina. Tavallaan muistutus.Jokainen päivä on lahja. Yötä kaunista kaikille. Ehkä elämä jatkuu tavalla tai toisella jossain. http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4
0Äänestä
ed.
Ei olekaan surupalsta, en täällä käykään läheisiäni suremassa, vaikka onkin kova ikävä. Muuten vain lueskelemassa ja hieman taisin kilahtaa tuon hymiön näkemisestä. Voimia sinulle myös!
0Äänestä
Horsman miete
Kiitos. Kilahtamiset, suuttumiset, ärtymiset, ihan normia elämään kuuluvia asioita ja väärinkäsityksiä tulee, kun tuntemattomat purkavat ajatuksiaan. Aina ei tiedä kuka tosissaan liikenteessä ja kuka huumorilla, mielipide- eroja on ja pitääkin olla. Kullakin omat motiivinsa täällä pyörimiseen. Minulle tulee joskus näitä kausia, milloin kirjoittaminen ja omien ajatuksien "suoltaminen" jonnekkin tuntuu vain yksinkertaisesti hyvältä. Selkeyttää omia ajatuksia ja helpottaa sitä tunteiden/ajatuksien myllerrystä mikä sisällä velloo. Sitäpaisti ei aina ole kenen kanssa jakaa ajatuksia, eikä aina moni ymmärräkkään ajatusmaailmani kiemuroita. Anonyyminä kirjoittelu täysin tuntemattomien joukossa on joskus parempi vaihtoehto, kuin "rasittaa" aina ystäviä. Eiköhän nämä avautumiset olleet taas tässä tällä erää. Uuteen päivään avoimin mielin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
falfj lfadjlfkjaslkdf akldfjlakf
Jaa
parhaimman vastauksen ;) YHDYN MIEL. TUOHON VASTAUKSEEN.
Tulipa mieleen, että tässähän voi iltansa ratoksi, yksin ikävissään, unta odotellessa, vaikka suunnitella minkälaiset hautajaiset haluaa, ketä kutsuu jne. Mulla on jo uurna valittu ja biisikin;D
huono vitsi. Läheinen juuri kuollut ja toinen taistelee hengestään. En yhdistäisi hymiötä tuohon sanaan.
Noh, kuolemaa tekee läheiseni myös. Oma äitini. Se on osa elämää, sille emme mitään voi. Suru, kipu, luopuminen. Paljon kuolemaa ajatellut ja käynyt lävitse viimeisen 1,5 aikana. Pelko, ahdistus, ikävä. Tietyllä tapaa asian hyväksynyt, mutta tiedän, kun lähdön hetki koittaa, että tulee olemaan elämäni rankimpia asioita tähän mennessä. Huumori, rankempikin joskus oma tapani selvitä eteenpäin.
Otan osaa huoleesi, toivottavasti hän selviää. Minä koin sen luopumisen jo, ja oli rankimpia kokemuksia elämäsäni. Siksi tuosta sanasta on huumori kaukana.
Ei mitään. Kun aikansa asioita miettii, pohtii, niin mitä jää jäljelle. Asioiden hyväksyminen, vaikka se sattuu ja on tuskaista. Olen yrittänyt jatkaa elämääni. Ehkä entistä ahnaammin tarttunut elämästäni kiinni. Opetellut näkemään enemmän niitä hyviä, positiivisia asioita. Tarttumaan hetkiin, näkemään kauneutta, arvostamaan elämää. Jokaisella meillä on tapamme käydä surua läpi. Ei enempää tästä täällä kuitenkaan. Satuin tänne vain piipahtamaan, unta odotellessa. Tämä ei ole kuitenkaan suru vaan ikävä palsta. Voimia kaikille polkunsa kuljijoille. En malta olla laittamatta tätä. Inspiroi minua aina. Tavallaan muistutus.Jokainen päivä on lahja. Yötä kaunista kaikille. Ehkä elämä jatkuu tavalla tai toisella jossain. http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4
Ei olekaan surupalsta, en täällä käykään läheisiäni suremassa, vaikka onkin kova ikävä.
Muuten vain lueskelemassa ja hieman taisin kilahtaa tuon hymiön näkemisestä.
Voimia sinulle myös!
Kiitos. Kilahtamiset, suuttumiset, ärtymiset, ihan normia elämään kuuluvia asioita ja väärinkäsityksiä tulee, kun tuntemattomat purkavat ajatuksiaan. Aina ei tiedä kuka tosissaan liikenteessä ja kuka huumorilla, mielipide- eroja on ja pitääkin olla. Kullakin omat motiivinsa täällä pyörimiseen. Minulle tulee joskus näitä kausia, milloin kirjoittaminen ja omien ajatuksien "suoltaminen" jonnekkin tuntuu vain yksinkertaisesti hyvältä. Selkeyttää omia ajatuksia ja helpottaa sitä tunteiden/ajatuksien myllerrystä mikä sisällä velloo. Sitäpaisti ei aina ole kenen kanssa jakaa ajatuksia, eikä aina moni ymmärräkkään ajatusmaailmani kiemuroita. Anonyyminä kirjoittelu täysin tuntemattomien joukossa on joskus parempi vaihtoehto, kuin "rasittaa" aina ystäviä. Eiköhän nämä avautumiset olleet taas tässä tällä erää. Uuteen päivään avoimin mielin.