Meidän nykykulttuurissa kuolema on tabu. Siitä vaietaan ollaan hiljaa. Surun kohdatessa painamme päämme alas ja vaikenemme. Kun ihminen sairastuu pysyvästi eikä paranemisesta ole enää toivoa ihmiset kääntävät selkänsä Ikäänkuin sairaus tahraisi sairastuneen ihmisen. Tässä on parantamisen paikka. Tällaisia ihmisiä on monta. He kaipaavat tukea rinnalla olemista. Vapaaehtoisia tukihenkilöitä nämä ihmiset tarvitsevat. Jos Sinä sairastuisit vakavasti haluaisitko olla yksin ajatustesi kanssa?
VIIMEISET SANAT
Valoa pimeässä
8118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole huomannut täällä, etteikö suhtauduttaisi hyvin sairaudesta kärsiviin.
Ihan hyvä henkireikä voi tämänkaltainen kirjoituspalstakin olla. Onhan yksinäiselle tukea kaipaavalle lohtua kun joku kuuntellee.
Minulle ainakin riittää saada kertoa ajatuksiani.
kun kuoleman sairaus iskee, ja tiedän kuolevani pian, en kaipaa ainuttakaan kädestä pitäjää, haluan kuolla salaa yksin hiljaa ja äkkiä,
mieluumin kadota täysin jäljettömiin,
pienet hautajaiset, vain pappi ja pakolliset seurakunan työntekijät, jotka vie grematorioon,
sitten kun kaikki on valmista, pappi ilmoitta lähisukulaisille, että voivat hakea tuhkan, haudata tai sirotella mereen, tai tuulenvietäväksi taivaisiin,
" yksin olet sinä ihminen,
yksinkeskellä kaiken ,
yksin tänne syntynyt oot,
yksin myös lähtevä oot "
lisäys edelliseen :
olin ohitusleikkauksessa, tuli kompligatio, olin kuolla, olin hirvittävän väsyny,
en kaivannu muuta kuin hoitajat jotka teki työtään ja velvollisuutensa,
tietenki oli mukava kun joku lapsista kävi kattomassa,
mutta hän kyllä huomasi etten jaksa kauaa keteään,
olen tullu siihen tulokseen että hauan kuolla yksin, vain hoitajan tekemät velvollisuudet riittää,
ihmismassoja en ympärilleni kaipaa kun olen vakavasti sairas.
Liike-elämän kielellä me tämänikäiset ollaan jo viimeisella kvartaalilla, viimeillä vartilla. Elämä ei ole ollut helppo syntymävammaiselle. Mielellään täältä lähtee, atomimaailmaan levollisella mielellä. Helpotus se on, ei pelkoa aiheuttava.
Vanha norsu tietää aikansa, Se menee yksin perinteiselle esi-isiensä paikalle kuolemaan.
Saattaa se ihminenkin tietää.
Kävin isäukkoa (98 v) katsomassa ja poislähtiessäni kumpikin meistä tiesi, että viimeisen kerran elossa nähdään. Minä vain tiesin sen jotenkin ja näin, että ukko tiesi myös.
Äiti oli muuten sairas, kuolemaisillaan. Ei saanut kipuun morfiinia Raahen sairaalassa "ettei olisi tullut riippuvaiseksi" viimeisinä päivinään. Kun tuska oikein kouraisi, niin meni se 80 v -muori vielä kaarelle niskan ja kantapäitten varaan, vaikka lihava oli... Kaikki nesteytysletkut oli irti, nesteet valuneet sänkyyn...
Hyvää vanhuutta ja iloista eron hetkeä vaan kaikille! Minulle ja muille.
Toivottavasti saan aikanani lähteä kaikessa hiljaisuudessa ns. saappaat jalassa.
Ei kuolema peloita, mutta kaikki se häslinki mitä siitä aiheutuu jälkeenjääneille.
Minua peloittaa , etten pääse pois ajoissa.
haluaisin välttyä kaikelta siltä, mitävoi tapahtua, jos.menettää liikuntakykynsä,järkensä ja joutuu ylläpidettäväksi ns.elämää vaipoissa.
Olen kirjoittanut jälkeenjääville haluni ja lupani mahhdollisesti tulevaan euthanasian laillistamiseen.
Viimeiset sanat voisivat olla vaikka: Pitäkääpä lippu korkealla.
Hyvä jos voisi viime voimillaan aloittaa niillä uuden ketjun 70 :ssa. Saisivat eloon jäävät jatkaa ja riidellä edes siitä, miten korkealla se vainajan mielestä olisi pidettävä.
Se on parasta! Nuo sanat ovat monille jääneet viimeisiksi.