Järkeistän tätä kaikkea itselleni, vieläkin joskus näin pitkän ajan jälkeen. Mun ei tarvitse kuulla sun suusta että olen edelleen sun mieleen, että kohdatessamme tunnet edelleen ihan yhtä isoja ilontunteita kuin mäkin, että viihdyt seurassani ja olen ilo niin silmillesi kuin sydämellesi. Koska tiedän asioiden olevan näin. Koska tunnen sut ja näen sen susta ja sun käytöksestäsi, huomaan sen tavastasi puhua, katsoa, ja vain olla. Emme tarvitse siihen enää sanoja tehostukseksi. Jälkeenpäin, monen vuoden jälkeen olen vasta ymmärtänyt miten tosissasi olit mun kanssa vaikka mahdollisuudet mihinkään olivat täysi 0. Onnekseni tiedän ettet koskaan jäänyt paitsi totuutta, tiesit saavasi täyden vastakaiun.
Tavallaan kaikki on edelleen siinä samassa pisteessä mihin me aikoinaan jäimme. Ainoa asia joka on muuttunut, on meidän tapamme suhtautua toisiimme. Musta tämä on ok. Tämä riittää mullekin, tähänhän sä halusit sen päätyvän. mitä sitä enää heittämään bensaa hiillokseen, me tiedämme molemmat lopputuloksen - sitä ei ole. Kun ei ole päämäärää mihin se johtaisi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Syy miksi järkeistän ja ajattelen tätä ja sua edelleen aika usein on syvemmällä, hyvin harva ihminen on koskaan päässyt koskettamaan mua siten kuin sä, vain yksi katse, tiivis, intensiivinen, vakavan puhuva katse silmästä silmään, joka kestää nanosekunnin muille, mutta tuntuu iäisyydeltä meille. Ei tarvita muuta viestintää.
Tunsin joskus enemmänkin syyllisyyttä tästä, asiasta johon ei itsellä ole mahdollisuuksia vaikuttaa. En voi päättää lakata pitämästä susta, en voi päättää tunteitteni puolesta. Kun vihdoin pääsin käsiksi tähän asian ytimeen, pääsin tasapainoon, tähän olotilaan jossa elän ja olen. Hyväksyn. Vaikka tunnen ja rakastan. Koskaan en sitä sulle voi kertoa, se jääköön omaksi asiakseni.
Tavallaan kaikki on edelleen siinä samassa pisteessä mihin me aikoinaan jäimme. Ainoa asia joka on muuttunut, on meidän tapamme suhtautua toisiimme. Musta tämä on ok. Tämä riittää mullekin, tähänhän sä halusit sen päätyvän. mitä sitä enää heittämään bensaa hiillokseen, me tiedämme molemmat lopputuloksen - sitä ei ole. Kun ei ole päämäärää mihin se johtaisi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Syy miksi järkeistän ja ajattelen tätä ja sua edelleen aika usein on syvemmällä, hyvin harva ihminen on koskaan päässyt koskettamaan mua siten kuin sä, vain yksi katse, tiivis, intensiivinen, vakavan puhuva katse silmästä silmään, joka kestää nanosekunnin muille, mutta tuntuu iäisyydeltä meille. Ei tarvita muuta viestintää.
Tunsin joskus enemmänkin syyllisyyttä tästä, asiasta johon ei itsellä ole mahdollisuuksia vaikuttaa. En voi päättää lakata pitämästä susta, en voi päättää tunteitteni puolesta. Kun vihdoin pääsin käsiksi tähän asian ytimeen, pääsin tasapainoon, tähän olotilaan jossa elän ja olen. Hyväksyn. Vaikka tunnen ja rakastan. Koskaan en sitä sulle voi kertoa, se jääköön omaksi asiakseni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
monenko vuoden? Kirjoitat hienosti.
Mennään noin pari vuotta ajassa taaksepäin sen tarkemmin laskematta. Tekemisissähän me olemme olleet koko ajan tuonkin jälkeen, enemmän tai vähemmän.
...........jaksanut ees lukee loppuun asti, tyhjänpäivästä jaarittelua.
Uskomattoman koskettava kirjoitus sinulta ja suoraan sydämmestäsi. Totta joka sana lyhyttä (mutta niin pitkää) katseenvaihtoa myöten. Vain aidosti rehellinen ihminen voi kirjoittaa noin päättäväisesti. Täytyy vain ihailla. Elämä jatkuu ja se on taas sitä mitä ennenkin. Jotain tämä jätti ehkä vähän tuonnemmaksi kytemään. Jotain niin hyvää, pehmoista sekä aitoa sisäistä kipinää. Siitä ei päästä mihinkään. Hienoa sulta.
Kuin omalta näppikseltä. No, onhan meitä jokunen miljoona, että ei mitenkään ainutlaatuista kun alkaa miettiä.
ikävä kyllä, tuollaista novellia ei vaan jaksa lukea
Se on tää nykyajan hektinen meno, ihmiset ei jaksa syventyä.
Just oli lehdessä kirjoitus siitä, kuinka lukeminen (oikeat kirjat ja jopa sarjakuvat) toimivat suojaavana tekijöinä lapsen psyyken kehityksessä. Nettikeskustelujen lukeminen ei aja samaa asiaa. Se muuten vaikutti myös empatian kehittymiseen.
Pistää miettimään, miten tulevaisuudessa käy, kun kukaan ei enää jaksa/viitsi/ehdi lukea, kun netti päihittää kärjistetysti kaiken muun?
Okei, keskustelupalstalla lyhemmät tekstit toimivat paremmin, joskus vaan on enempi asiaa tai pohdiskelua, nimimerkillä itsekin joskus romaaninpoikasiin syyllistynyt.
Viitsisitkö edes jonkun alkukirjaimen tai muun heittää... Tän kun voi niin moni omia.
Äkkiseltään näyttäis menevän J-naiselta M-miehelle.
Voi toki mennä vaikka Y-naiselta Å-miehelle. Tai kuka väitti, että aloittaja on nainen? Voihan se olla mieskin.
Mietin mitä viitsisin tänne paljastaa itsestäni tai hänestä, koska kirjoitukseni tarkoitushan ei ole ollut "löytää" häntä täältä. Jos nyt yhtenä vinkkinä heittäisin sellaisen, että hän vietti nimipäiviään tällä viikolla, syntymäpäiväänsä viettää kesäkuun alussa.
Nimimerkki "Heippa hei": Kirjoitit "Elämä jatkuu ja se on taas sitä mitä ennenkin. Jotain tämä jätti ehkä vähän tuonnemmaksi kytemään. Jotain niin hyvää, pehmoista sekä aitoa sisäistä kipinää. Siitä ei päästä mihinkään.." Täsmälleen näin :)
hieno kirjotus !!
tuon kirjoituksen olisi voinut raapustaa vaikkapa vessapaperiin, mut esiintymään piti päästä
yksinäisyys teettää............