Asiallisia neuvoja/ohjeita toivoisin...
Parisuhdekumppanilla on diagnosoitu bipo (oli jo ennen tutustumistamme, en minä sitä liene aiheuttanut). Toki hän pystyy aika normaalia elämää viettämään, käy töissä jne. Mutta näkyyhän tuo silti arjessa. Haluaisin häntä kyetä tukemaan, mutta kun tällainen ei ole minulle kovin tuttua vanhastaan.
Eli: miten parhaiten tukea, miten suhtautua masennusvaiheisiin ja käytökseen, vaikkapa irrationaalisen tuntuiseen kiukutteluun niiden aikana?
Sekin huolettaa, että vaarana olisi alkaa leimata mielessään kaikki negatiiviset tunneilmaisut bipo:n piikkiin, vaikka niille olisi oikeitakin perusteita eli jotain korjattavaa suhteessa...
Parisuhdekumppanilla on diagnosoitu bipo (oli jo ennen tutustumistamme, en minä sitä liene aiheuttanut). Toki hän pystyy aika normaalia elämää viettämään, käy töissä jne. Mutta näkyyhän tuo silti arjessa. Haluaisin häntä kyetä tukemaan, mutta kun tällainen ei ole minulle kovin tuttua vanhastaan.
Eli: miten parhaiten tukea, miten suhtautua masennusvaiheisiin ja käytökseen, vaikkapa irrationaalisen tuntuiseen kiukutteluun niiden aikana?
Sekin huolettaa, että vaarana olisi alkaa leimata mielessään kaikki negatiiviset tunneilmaisut bipo:n piikkiin, vaikka niille olisi oikeitakin perusteita eli jotain korjattavaa suhteessa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo kiukuttelu kuulostaa syyllisyydeltä; onko hän tehnyt maniavaiheessa jotain ei hyväksytävää (esim. ollut uskoton?). Vikojen löytäminen toisesta on tapa käsitellä voimakasta syyllisyyttä. Jossain vaiheessa se tasoittuu ja hän alkaa näkemään itsensä osallisena tapahtumiin. Sitä kautta hän voi käydä läpi ikäviä juttuja, ehkä kertoakkin niistä. Meillä ei kerrottu; mies häpesi niin paljon tekemisiään ja vieras nainen inhotti häntä jälkikäteenl Ja kyllähän siinä sellainen vedätyksen maku kieltämättä oli; nainen oli tarjonnut empatiaa hankalalle perhetilanteellemme (sairastuin fyysisesti jokunen vuosi sitten, vakavasti) ja sitten esitti omia tarpeitaan läheisyyteen ja seksiin. Seksi oli suojaamatonta ja sain tartunnan, mikä sairaudessani on paha juttu.
Kaiken lisäksi kyseinen nainen on perheelleemme tuttu, jopa miestäni vanhempi nainen, mummo-ihminen. Hän halusi ehkä testata menekkiään miesmarkkinoilla ja otollinen uhri oli mies, joka oli sekaisin kaikesta.
Näin ikäviä asioita voi tapahtua ja toipumisvaihe on vielä kesken.
Bibo ei ole uhri... Siis vaimo hei jotkut vaan pettää ja sanot sitä uhriksi! Salli mun nauraa
Kyllä bipo on oman sairautensa uhri. Bipo voi olla myös narsistin, sosiopaatin tai muuten vaan kusipäisen ihmisen uhri. Tai jopa toisen bipon uhri.
Sä olet kyllä bipon uhri itte
Mistä sä tiiät kenen uhri mä oon?
tuo ei tarkoita että hän olisi syylistynyt johonkin,näytä hänelle että sinä haluat tietää mitä hän kokee kato dokumentti hänen kanssaan vaikka tässä on pari hyvää: stephen fry: secret life of manic depressive ja updown bipolar disorder documentary,bipot voivat tuntea itsensä erittäin yksinäisiksi ja pelkää että sen takia jäisi loppu elämäksi yksin, vaikka olis rakas vieressään,näytä partnerille ettet jätä häntä sairauden takia, tai kysy suoraan häneltä miltä se tuntuu olla bipo,millaista se on kuin on bipo masennus(NORMAALI MASENNUSTA PAHEMPAA)/mania näytä kiinnostusta .mutta jos bipo itse ei yritä asiasta voi tulla turhankin hankalaa
No joo kaikki oireet ei tosiaan johdu sairaudesta. Normaalit ihmiset kiukuttelee ja kokee kaikenlaisia tunteita. Mä en koe kiukuttelevani masennuksessa tai hypossa, mut mulla saattaa olla paha ärtymys päällä ja sen takia oon huonolla tuulella. Mä en tiedä mitä sun kumppanisi kohdalla kannattaa tehdä ku ihmiset on yksilöitä, mutta mä haluan ainaki sillon olla rauhassa. En halua purkaa sitä raivoa läheisiin ja rakkaisiin ihmisiin. Niille olotiloille ei aina vaan voi oikein mitään.
Se on varmaan se suhteen yksi isommista koitoksista ettei ala kaikki juttuja laittamaan oireiden piiriin. Mä en uskaltanut edellisessä suhteessa sanoa mistään asioista mitään ku heti sain kuulla olevani masentunu tai maaninen. Se ei tosiaan ole kivaa jos ei uskalla edes mielipidettään tuoda esille. Siihen se suhde sitten kaatuikin. Ei oo ikävä sitä syyllistämistä.
Bipo on MIELISAIRAS ja ei hänen tekemisiään voi vakavasti ottaa. Suurin osa kuuluisi edunvalvontaan käytöksensä vuoksi.
Ottakaa äkkiä jalat allenne kun vielä olette järjissänne ja pääsette sairaan vaikutuspiiristä!