Rotukoiraa kun hommaa, niin täytyy olla todella tarkka siinä, minkä rodun hommaa. Sekarotuisen kun hommaa, niin rotujen suhteen ai enää katsotakaan tarvitsevan olla kovin tarkkana (sekarotuinenkin koostuu joistain roduista). Mistä moinen ero johtunee?
Onko seropia hankkiessa sen roduilla väljä?
seropissa rotuja
9140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sekarotuisen ja rotukoiran ero tulee siinä että jos rotukoiran hankit tiedät suunnilleen millaisen koiran saat (luonne-erot on pieniä rotueroihin verrattuna) joten kannattaa tietenkin miettiä tarkalleen mikä rotu sopii itselleen parhaiten. Jos taas hankit vaikka ajokoira/rottweiler/bordercollie/tiibetispanieli -sekoituksen et voi tietää etukäteen minkä rodun luonteen ja/tai vietit koirasi perii. Eli sekarotuisenkin koiran kohdallakin roduilla on (tai ainakin pitäisi olla jokaisen vähänkään maalaisjärkeä omistavan koiran hankkijan mielestä) väliä, mutta mitä enemmän rotuja sitä vähemmän koirasta on ennustettavissa.
Minusta on vielä tarkempaa touhua kun hankkii seropin..eli tutkittava rodut ja terveysongelmat rotujen takana. Kuuluuko pevisaan joku roduista onko lonkat jss tutkittu etc.
Tutkittava ettei ole pentutehtailija
Tutkittava että kaikki on kunnossa pennulla. Ja madotukset ja emon lisäruokinnasta ja sun muusta huolehdittu.
Rotukoira helpompi kun kaikki on avointa toimintaa ja valvottua ja rotuyhdistyksestä saa tietoa.
Molemmat olen hankkinut mutta rotukoira minusta helpompi hankkia turvallisesti.
Seropin kanssa on tarkempaa... mulla on bordercollie-sk-collie-p-k collie -australianpaimenkoiramix. Luonne hyvin ennakoitavissa, toisin kun jos mixissä eri tyypin koiria.
riippuu mitä hakee. jos haluaa määrytynlaista ,kannattaa miettiä rotu tai risteytys koiraa joissa risteytys rodut samantyyppiset. mutta jos haluat koiran jolla oma persoonallisuus ota sekarotuinen. itse pidän sekarotuisista, on ollut molempia.
Kyllä minä etsin tarkkaan mitä rotuja, tuossa omassa sekarotuisessa on. Metsäverisiä löytynyt paljon, mutta en halunnut sellaista, en käy metsällä, mutta tiedän taas ihmisiä jotka ottavat metsäverisiä sekarotuisia, ihan metsästykseen. Jos ottaa esim. pystykorva/karhukoira/norjanharmaa sekoituksen on takuu varmaa ettei kerrostaloon sovi, haukkuherkkä ja lähinnä ulkokoira. Onhan noita saatavilla paremminkin esim. kaupunkiin soveltuvia, joten sellaista voi etsiä kaupunkiin.
"Jos ottaa esim. pystykorva/karhukoira/norjanharmaa sekoituksen on takuu varmaa ettei kerrostaloon sovi, haukkuherkkä ja lähinnä ulkokoira."
- Takuusi raukesi juuri. Minulla on kuvailemasi sekoitus ja asumme kerrostalossa pk-seudulla, enkä edes metsästä. Koira sattumalta paukkuarka joten sen kanssa voisi metsästää lähinnä jousipyssyllä. Metsästysviettiä löytyy ja se saa purkaa sen lähiseudun pelloilla ja metsissä myyriä kaivaen ja oravat haukkuen. Mutta sisällä on hiljaisempi kuin monet pienet seurakoirat joita kaupunkiasukkaille suositellaan.
Kyllä pystykorvaseropin voi hyvin ottaa kerrostaloon, ainakin kaupungin laitamaille jossa ulkoilumahdollisuudet paremmat kuin jossain bulevardilla. Pärjääminen sen kanssa on sitten omistajasta kiinni.
Yksi syy miksi seropeja voi ottaa rodusta huolehtimatta on että niitä usein hankitaan "käytettynä" esim eläinsuojeluyhdistysten kautta -aikuisen koiran joka on asunut sijoituskodissa luonne ja tavat tunnetaan, olivatpa rodut sitten mitä tahansa, jolloin tietää parhaimmin mitä saa. Tietysti pentuna otetusta sekarotuisesta pitää tietää taustat.
Kyllähän rodulla on tietysti väliä. Myydäänhään ympäriinsä sekarotuisia, jotka ovat niita "100% puhtaita", mutta rekisteröimättömiä.
Enkä usko että arviointi on helppoa, mikäli rodut poikkeavat toisistaan paljon. Kun taas esimerkiksi labradori-kultainennoutaja-mix on luultavasti aika selvä tapaus.
Pennuista voisi saada enemmän tietoa mikäli pääsisi näkemään molempien vanhempien käyttäytymistä. Leikittämään niitä ja näkemään muutenkin viettien käyttöä. Toisaalta taas aikuisella koiralla koulutuksella ja kasvatuksella voidaan hallita epätoivotun käytöksen esiintymistapaa. Ja vaatii tuo koiran luku paljon kokemusta koiristakin.
Aloittelijan on syytä kiertää kaukaa pentueet, joiden polveutuminen on äärimmäisen salaperäistä tai joissa on esim. "kaukkaria", käyttölinjaisia palveluskoiria (malinois, dobermanni, sakemanni, rotikka) tai mitä hyvänsä mahdollisesti dominoivaa/aggressiivisuuteen taipuvaista isoa koiraa. Alle 20-kiloiseksi kasvavat koiskat ovat melko vaarattomia erilaisina mixeinäkin ( usein kasvavat isommiksi kuin myyjä väittää!), samoin ajoikoiraristeytykset yleensä hyvin joviaaleja. Mutta kiertäisin kaukaa esim. "suloiset amtaff-dobberi-xrotuvauvat".