Ihan mielenkiinnosta kyselen.. Kuinka monella paniikkihäiriöisellä on ollut lapsena tai nuorena mahdollista aliravitsemusta, mihin voisi viitata esim. alhainen syntymäpaino (äidin aliravitsemus), hennot luut ja lihakset (mm. d-vitamiinin puutos), ruokahaluttomuutta, vatsaoireita, voimattomuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia..
Itse olen lapsuudesta asti kärsinyt monista tälläisistä oireista, toki muutenkin traumaattinen lapsuus ollut monella tapaa, mikä tietenkin vaikuttaa. Mutta tuota aliravitsemuksen osuutta myös mietin. Perheemme oli köyhä, eikä äidillä ollut jaksamista eikä varaakaan huolehtia meidän lasten terveellisestä ruokavaliosta täysipainoisesti. Lapsena, ollessani todella aliravitun näköinen, todettiin vaan, että suvuvikaa se on. No ehkä aliravitsemus kulkenut myös suvussa ja mielenterveysongelmat sitä myöten? Nuorena tuli syötyä ns. höttöruokaa, mm. ranskanperunoita ja leipää paljon.
Keski-ikäisenä olen vasta todella alkanut miettimään, mikä vaikuttaa mihinkin ja mistä kaikesta nämä omat, jo varhaisteini-iässä alkaneet paniikkioireeni johtuvat. Monen tekijän summaahan kaikki sairaudet ovat. Mutta ennen kuin voi parantua, pitää ainakin omakohtaisesti pohtia, mistä mikäkin mahdollisesti johtuu. Vain sitä kautta voi nähdäkseni löytää avaimia parantumiseen. Psyykenlääkkeet eivät ole ainakaan omalla kohdallani olleet se ratkaisu.
Kertokaahan muutkin omia mietteitänne ja havaintojanne sairauden mahdollisista syistä omalla kohdallanne!
Itse olen lapsuudesta asti kärsinyt monista tälläisistä oireista, toki muutenkin traumaattinen lapsuus ollut monella tapaa, mikä tietenkin vaikuttaa. Mutta tuota aliravitsemuksen osuutta myös mietin. Perheemme oli köyhä, eikä äidillä ollut jaksamista eikä varaakaan huolehtia meidän lasten terveellisestä ruokavaliosta täysipainoisesti. Lapsena, ollessani todella aliravitun näköinen, todettiin vaan, että suvuvikaa se on. No ehkä aliravitsemus kulkenut myös suvussa ja mielenterveysongelmat sitä myöten? Nuorena tuli syötyä ns. höttöruokaa, mm. ranskanperunoita ja leipää paljon.
Keski-ikäisenä olen vasta todella alkanut miettimään, mikä vaikuttaa mihinkin ja mistä kaikesta nämä omat, jo varhaisteini-iässä alkaneet paniikkioireeni johtuvat. Monen tekijän summaahan kaikki sairaudet ovat. Mutta ennen kuin voi parantua, pitää ainakin omakohtaisesti pohtia, mistä mikäkin mahdollisesti johtuu. Vain sitä kautta voi nähdäkseni löytää avaimia parantumiseen. Psyykenlääkkeet eivät ole ainakaan omalla kohdallani olleet se ratkaisu.
Kertokaahan muutkin omia mietteitänne ja havaintojanne sairauden mahdollisista syistä omalla kohdallanne!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.