Kertokaa minulle te jotka rakastatte syntisiä ja samalla hylkäätte synnistä parannuksen saanutta? Syntini oli kun lähdin auttamaan toista ja en ymmärtänyt että hän johdatti minut synnin tielle ja syntini paljastui lähimmäiseni huomavaisuudesta, helpotus oli suuri... mutta nyt tunnen itseni niin hyljätyksi että lähestyn päätepistettä vaikka en halua jättää lapsuudenuskoani mutta yksin taistella on vaikeata. Soitan ystävälle ja hän ei vastaa ja myös jättäessäni soitto pyyntöjä niin on kuin kuolleelle puhuu. Onko varaa hyljätä toista tehtyjen syntieni tähden? Kysyn vain?
Alkaa häämöttää...
nituP rimidalV
488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole. Vähän sekavasti kirjoitit, mitta luulen ymmärtäneeni pointin.
Tuo hylkäys on ikävä asia ja ainakin joillakin se on todella syvällä. Aivojen toimintamekanismissa tapahtuva prosessi aiheuttaa tuollaista. Kun ensin aivopestään ja huomataan myöhemmin, että kaveri ajatteleekin omilla aivoilla, niin lopputuloshan on aivopesijän epäonnistuminen. Aivot reagoi pettymykseen sitten hyökkäyksellä, joka tuossa tapauksessa tarkoittaa raakaa hylkäämistä. Se on aivojen puolustusmekanismia....
Vanhoillislestadiolaisuudessa kasvatetaan hylkimään - erityisesti toisinajattelijoita.
Se on yleismaailmallista kaikissa ihmisryhmissä ja uskonnoissa. valitettavasti.
Voit myös jättää koko helluntailaisen uskomuksesi ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen.