suomenlapinkoiran pentujen rekistereröinti

Ei tarvitse olla mitään tuloksia. Lonkat ja silmät (sekä ilmeisesti polvetkin? Ellei pakko niin ainakin hyvin suotavaa) pitää molemmilta vanhenmilta olla tutkittu jotta pennut saa rekisteriin. Lappalaisten uutena tautia löydetty Pompen-tautikin kannattaisi olla testattu molemmilta vanhemmilta, jos molemmat kantavat on pennuista n.puolet sairautta kantavia ja toinen puoli taas sairaita. Sairaat koirat juotuaan joko lopettamaan tai ne kuolevat itse ennen kahta ikävuotta, joten vakavasti otettava tauti.

Jalostusneuvojilta kannattaa kysäistä narulla sopivasta uroksesta, antavat yleensä monia hyviä isävaihtoehtoja.

Täältä voit lukea ohjeita myös

http://www.lappalaiskoirat.fi/puskis/viewtopic.php?f=16&t=123

Poro puhuu osin puuta heinää. Ei kannata puhua, ellei kerran itse tiedä edes resessiivisen perinnöllisyyden todennäköisyyksiä. Parempi silloin pitää suunsa siitä asiasta. Se on sangen helppo asia opiskella ja painaa muistiinsa.

Pevisa on suomenlapinkoiralla: lonkat ja silmät on oltava tutkittu ja tutkimustulos oltava astutushetkellä alle kaksi vuotta vanha. Kumpienkin vanhempien on oltava sirutettu pentuja rekisteröimään lähtiessä, ja pennut on pakko tunnistusmerkityttää. Vanhempien on oltava rekisteröityjä joko FI, FIN tai ER- merkityillä rekisteripapereilla. EJ-paperein varustettu koira ei käy jalostukseen.

Koirat on tutkittava ENNEN kuin ne on astutettu.

Vanhemmilla koirillahan ei kaikilla ole vielä ollut pakko olla tunnistusmerkintöjä; jos käytetään vanhempaa narttua tai urosta, pitää siis huolehtia tämäkin asia.

Uroksella on oltava joko näyttelyssäkäynti jossa tullut hyväksytysti kivestarkastetuksi tai eläinlääkäriltä on haettava erillinen kivestodistus.

Muita _pakkoja_ ei ole.

Koiristamme suuri osa on tänä päivänä prcd-a tyyppisiksi prcd-PRA:sta vapaista pentueista. Samoin suuri osa on peräisin pentueista, joiden vanhemmista ainakin toinen on ollut A eli puhtaaksi tutkittu, toisen ollessa joko testaamaton tai kantaja, jolloin jälkeläiset ovat A tai B, puhtaita tai kantajia, mutta eivät voi sairastua.
Nykyään on tapana pitää huolta ainakin toisen vanhemman suhteen olisi tiedossa prcd-PRA:sta vapaus. Toisen ei tarvitse olla testattu, jos toinen on puhdas.

Tuo poro kertoo väärää tietoa osin.
Jos ja kun jokin tauti periytyy yksinkertaisen resessiivisellä väistyvällä periytymisellä yhden testattavan geenin välityksellä, kuten prcd-PRA ja Pompe, kahden tasan kantajatyyppisen (B) vanhemman pentuihin tilastollisella todennäköisyydellä tulee PUOLET KANTAJIA (B), 1/4 sairastuvia (C) ja 1/4 puhtaita (A).
Meidän rotuyhdistyksessämme on totuttu merkitsemään itse henkilökohtaisesti geenitestattua koiraa isolla kirjaimella ja vanhempiensa ja tai jälkeläistensä tulosten perusteella tiedettyjä pienellä kirjaimella. Jos koira tiedetään kantajaksi sairastyyppisen vanhempansa tai jälkeläisensä perusteella, sen kantajuus merkitään b. Jos se on itse testattu kantajaksi, se merkitään B.

Rotuyhdistyksen sivuilla on listat virallisesti testatuista (listaan virallisesti ilmoitetuista) koirista. On turhaa testata koiraa, jos sen vanhempien/isovanhempien yms tiedoista näkee, sen pitäisi olla puhdas.


Lappalaisilla ei nähtävästi ole mikään uusi tauti tämä pompe. Sitä on ollut aiemminkin, mutta ei ole ollut virallista nimitystä asialle eikä geenitestiä aiemmin. Pompen-tautia EI millään tavalla "kannata olla testattu molemmilta vanhemmilta" mikä antaa tavallaan virheellisesti ilmi väitteen, pitäisi molempien vanhempien olla puhtaita, jotta uskaltaisi astuttaa, jottei tule sairaita.

Siihen riittää toisen vanhemman puhdas testitulos tai se, tämä toinen vanhempi on puhtaaksi tiedetty omien testattujen vanhempiensa/isovanhempiensa perusteella.

Tietysti voidaan sanoa perusteltua yrittää karsia kantajien määrää jalostuksesta mutta yksinomaisena kriteerinä ei kannata pitää jotain pompenkantajuutta rodussa, jossa osoittautui kantajuuden olevan aika laajaa nyt kun testauksia on tehty.