Olen ikävöinyt melkein vuoden yhtä miestä. Pikkasen helpottaa, ajoittain edelleen kamalaa.
Mutta mulla eniten häiritsee parantumista se, että en edes halua kokonaan unohtaa. En ole enää mikään nuori, ja se mies oli elämäni aikana ainoa, jonka kosketus sai sekaisin, joka oli täysi sielunkumppani, jonka kanssa seksi oli ihanaa.
En vaan usko, että toista enää tulee vastaan. Kaiken ikävästä parantumisen keskellä normaali elämä tuntuu helvetin tylsältä :(
Sitä yhtä ja samaa, päivästä päivään. Tätä en saa takaisin, koska on varattu, joten muistelen ihan turhaan siinä mielessä.
Mutta mulla eniten häiritsee parantumista se, että en edes halua kokonaan unohtaa. En ole enää mikään nuori, ja se mies oli elämäni aikana ainoa, jonka kosketus sai sekaisin, joka oli täysi sielunkumppani, jonka kanssa seksi oli ihanaa.
En vaan usko, että toista enää tulee vastaan. Kaiken ikävästä parantumisen keskellä normaali elämä tuntuu helvetin tylsältä :(
Sitä yhtä ja samaa, päivästä päivään. Tätä en saa takaisin, koska on varattu, joten muistelen ihan turhaan siinä mielessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauan minäkin ikävöin erästä, vaalin muistoa. Kunnes näin hänet monen vuoden jälkeen, viinan viemänä, pöhöttyneenä, likaisissa ryysyissä, pummaamassa rahaa kaljaan...kyllä siinä ikävä haihtui ja vähän äkkiä.
sydämesi murskaaja oli varattu, mutta otit riskin ja kuvittelit saavasi sen miehen?
Varatuillahan on ainoa toive päästä pistolle, kokeilla miten se ruoho vihertää aidan takana, ja kadota sen kaiken jälkeen.
Ei kaikki katoa;)
jäitkö itse vai oletko vapaa.
tuossa kyllä oli puhe varatuista, ei vapaista.