Elämässäni ei tunnu olevan yhtään iloa, pelkkää huolta ja suorittamista. Käyn työssä, hoidan kotia ja lasta, yritän huolehtia kunnostani, mutta kaiken tämän teen kuin unessa, hetkeäkään nauttimatta tekemästäni.
Olen keskellä painajaismaisia talousongelmia, olen elänyt yli varojeni, lähinnä auttaen nyt jo täysi-ikäisiä lapsiani ja menettänyt siinä omat luottotietoni ym. En ole osannut vetää rajoja auttamiseeni, vaan halunnut näyttää ex-puolisolleni, että minä pärjään ja annan lapsilleni kaiken, kun hän on kieltäytynyt auttamasta lapsiaan. Sen seurauksena olen nyt puilla paljailla, koditonkin kai kohta.
Jatkuuko elämäni näin, pääsenkö koskaan jaloilleni? Olen toki hakenut apua, mutta sosiaalipuoli ei huomioi velkojani, koska ovat kulutusluottoja ja asuntoa en tunnu saavan, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Olen yksin ja tyhjän päällä, kadehdin sukulaisiani, joilla on varaa matkustaa ym. mutta silti en halua pyytää heiltä apua. En ole kateellinen pahassa mielessä; toivon heille kaikkea parasta, enkä halua olla katkera. Tahtoisin vain itsekin joskus elää hetken huolehtimatta koko ajan tulevasta. Onko se liikaa pyydetty?
Tätäkö elämäni on?
6
131
Vastaukset
- Dagmar -
Kunpa et nyt enempää masentaisi itseäsi, vaan sisuuntuisit .
Olet pohjimmiltasi kunnon tyyppi ja tykätty ihminen, tulet selvittämään asiasi vaikkakin puserrusta toki vaatii. Velkajärjestely näyttäisi olevan ensimmäinen askel. Ota yhteyttä Talous- ja velkaneuvojiin, he auttavat raha-asioiden hoidossa ja velkajärjestelyissä. Neuvonta on maksutonta, mutta aika on varattava etukäteen.Toimi heti, ellet ole jo toiminut. Suotta yksin haudot tilannettasi kun ammattilaisia on ilmaiseksi apuun saatavilla.
Pitkällä tähtäyksellä asiasi ovat sitten mallillaan, hieno kumppanikin tukena ja pärjääminen ihan toista luokkaa, voitte nauttia elämästä rennosti tuolloin.- velkahelvetissä
Täytyy nyt selventää sen verran, etten normaalisti ole kovin masentuvaista tyyppiä:tätä vuoristorataa on kestänyt jo vuosikaudet ja aina jotenkin täällä on taaplattu. Nyt vaan tuntuu, että mitta alkaa täyttyä.
Minulla on jo velkaneuvonta päällä, tulosta vain ei tunnu syntyvän, omasta syystäni tosin. En pääse (en halua) velkajärjestelyyn, koska silloin kaatuisi yksi sukulaiseni takaama laina hänen maksettavakseen ja sitä en halua. Siinä olen sisukas ja annan mennä vaikka viimeiset vaatteetkin päältäni, mutta maksan lainan itse pois. Eli olen ikäänkuin pattitilanteessa, en saa apua, kun en voi joustaa periaatteestani.
Katsoisitko kiltti vielä, kuinka tässä asuntoasiassa käy; saammeko uuden asunnon piakkoin?
Kiitos sinulle:) - Dagmar -
velkahelvetissä kirjoitti:
Täytyy nyt selventää sen verran, etten normaalisti ole kovin masentuvaista tyyppiä:tätä vuoristorataa on kestänyt jo vuosikaudet ja aina jotenkin täällä on taaplattu. Nyt vaan tuntuu, että mitta alkaa täyttyä.
Minulla on jo velkaneuvonta päällä, tulosta vain ei tunnu syntyvän, omasta syystäni tosin. En pääse (en halua) velkajärjestelyyn, koska silloin kaatuisi yksi sukulaiseni takaama laina hänen maksettavakseen ja sitä en halua. Siinä olen sisukas ja annan mennä vaikka viimeiset vaatteetkin päältäni, mutta maksan lainan itse pois. Eli olen ikäänkuin pattitilanteessa, en saa apua, kun en voi joustaa periaatteestani.
Katsoisitko kiltti vielä, kuinka tässä asuntoasiassa käy; saammeko uuden asunnon piakkoin?
Kiitos sinulle:)Tuossa olet jo vastauksen saanut joltain toiseltakin tulkintaa tilanteestasi.
Oma tulkintani poikkeaa tuon "tuntijasi" tulkinnasta sen verran että hämmentää sinua jos kaksi vastaa ihan täysin toista, niin sehän on hassua ja sekaa vaan kysyjää ennestään, vastaan myöhemmin mikäli jotain viisasta ja rakentavaa nousee tästä.
Missään nimessä toivottomaksi en tilannettasi tulkitse, sen verran vahvasti positiivisia tekijöitä ja asioita on ympärilläsi ihan arjen perhekuvioissa kuin myös työssä. - velkahelvetissä
Dagmar - kirjoitti:
Tuossa olet jo vastauksen saanut joltain toiseltakin tulkintaa tilanteestasi.
Oma tulkintani poikkeaa tuon "tuntijasi" tulkinnasta sen verran että hämmentää sinua jos kaksi vastaa ihan täysin toista, niin sehän on hassua ja sekaa vaan kysyjää ennestään, vastaan myöhemmin mikäli jotain viisasta ja rakentavaa nousee tästä.
Missään nimessä toivottomaksi en tilannettasi tulkitse, sen verran vahvasti positiivisia tekijöitä ja asioita on ympärilläsi ihan arjen perhekuvioissa kuin myös työssä.mielelläni lukisin kyllä vielä sinunkin tulkintasi. En usko sokeasti ennustuksiin, mutta useimmiten niistä jotakin opastusta ja neuvoja tielleen löytää. Olen jo niin monissa liemissä keitetty, etten ihan pienistä hämmenny, vaikka tällä hetkellä väsynyt ja surkea olenkin:) Tosin nyt huomaan, että kyllä täältä taas noustaan, vaikka väkisin! Helpolla en periksi anna vaikka välillä väsynkin tähän jatkuvaan taisteluun.
Hei
toki se koti löytyy, se on koti jonka saat, etkä valitse.
kirjoitit erittäin rehellisesti, se on plussaa sinulle! olet myös ymmärtänyt tekemäsi virheet, tärkeintä on että tiedostat, ettei aikuisia lapsia tarvitse avustaa. heidän on tehtävä omat valintansa ja opittava rahan käyttö oman kantapään kautta. sillä tavalla heistä kasvaa vastuuntuntoisia kansalaisia.
hyvän kodin lapsena sinä olet sitä mieltä, että lapsesi tarvitsevat samaa kuin sinäkin sait. rahaa he voivat saada avioliiton kautta, jos heitä siihen suuntaan neuvot. mutta ole varovainen sanoissasi.
sinä muutat ja nuori nainen tulee asumaan kanssasi jossakin vaiheessa. se ei ole hyvää aikaa teille kummallekaan, mutta se on kohtalon tuomaa hiekkaa kengissänne. hiertäminen ja kaivertaminen opettaa, teitä molempia. toki sinun tilanteesi paranee! sinun henkinen kasvamisesi ei ole vielä lopussa, näen sillä tavalla että pari läksyä on vielä edessä.
on sellainen totuus, että mitä paremmin päästät materiasta irti, sitä enemmän sinä kutsut sitä luoksesi.
sinun on oltava nöyrä ja kohdattava totuus, vaikka se tekisi kipeää sukulaistenkin kesken. on mahdollista, että sinä myöhemmin maksat takaisin aiheuttamasi tuskat. ole rehellinen itsellesi, se on ensimmäinen askel.
t. Keskiyö- velkahelvetissä
Tyttäreni muutti luokseni takaisin reilu vuosi sitten, nyt on jo taas muutaman kk:n asunut omillaan. Olisiko kyseessä tuo muutto? Toivon todella, että nyt jatkaisi opintojaan eikä enää palaisi takaisin kotiin. Kokemus oli kyllä opettavainen meille molemmille.. Tiedän että tämä kaikki mitä käyn läpi, on juurikin elämän opetusta minulle. Olen ylipäänsä käynyt aika raskaita kokemuksia läpi: on ollut eroja, fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, lasten sairauksia, kiusantekoa, äitini vihaa ja nyt vielä nämä taloushuolet. Eikö tämä jo kohta riittäisi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1231205
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait89884- 87767
Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede19726- 93707
Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat281690- 109626
- 32583
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.49543Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet115511