Sekoilevat

Kohta taas viikonloppu. Ihanaa, luvassa mukavia asioita.

Mitäköhän sitä tekis näille tunteille? Aiemmin oli ikävää ja suloista kaipuuta. Se muuttui toivonkipinäksi ja onnen tunteeksi. Mutta niin nopeasti pettymykseksi ja häpeäksi. Nyt nämä kaikki tunteet vellovat sekaisin, enkä saa mistään otetta. Yleensä puhuminen auttaa, mutta nyt tähän liittyy niin paljon itseinhoa omasta toiminnasta, että en kerta kaikkiaan voi puhua kellekään. En haluaisi, että kukaan ystävistäni tietäisi kuinka typerä olen ollut.

Ei auta muu kuin mennä eteenpäin, ehkä ne ajatukset vielä selkiytyy? Ajan kanssa?

Erehdyin pahan kerran, anteeksi hänelle vaikka en sitä saa koskaan sanotuksi.
3148
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mulla sama tunne: Ensin ikävää ja kaipuuta sitten sitä toivoa, sen jälkeen tyhjät turhat entiset toiveet ja mennyt toivon tunne oikeastaan aika tyhjäkin olotila, ei ajatuksia siitä että mitä tapahtuisi seuraavaksi vaan tasaista menoa. Ei toiveita,ei mitään positiivisia ajatuksia tulevasta siis tässä. Tyytynyt olen jo tähän ja tottunutkin. Ikään kuin olan kohautus,menee se näinkin ja olisi tämä jo aikaisemmin pitänyt arvatakin että ei miksikään muutu. Mutta kaikkeni olen sydämeltäni tehnyt siitä ei voi kukaan syyttää etten olisi. Sisällä vain tyhjyys. Mitä sitä paskaa änkemään kun ummetus mikä ummetus.

Äänestä
  • auttaa ummetukseen. Tee ny hemmetti jotain, että saat sen tyhjyyden täytettyä.

    Äänestä

Puhuminen ja anteeksipyyntö helpottaa oloa. Niin sun kuin sen toisenkin. Ja voithan saada anteeksikin. Luuri kouraan ja pyytämään anteeksi....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tunteet kirjoitti:

Kohta taas viikonloppu. Ihanaa, luvassa mukavia asioita.

Mitäköhän sitä tekis näille tunteille? Aiemmin oli ikävää ja suloista kaipuuta. Se muuttui toivonkipinäksi ja onnen tunteeksi. Mutta niin nopeasti pettymykseksi ja häpeäksi. Nyt nämä kaikki tunteet vellovat sekaisin, enkä saa mistään otetta. Yleensä puhuminen auttaa, mutta nyt tähän liittyy niin paljon itseinhoa omasta toiminnasta, että en kerta kaikkiaan voi puhua kellekään. En haluaisi, että kukaan ystävistäni tietäisi kuinka typerä olen ollut.

Ei auta muu kuin mennä eteenpäin, ehkä ne ajatukset vielä selkiytyy? Ajan kanssa?

Erehdyin pahan kerran, anteeksi hänelle vaikka en sitä saa koskaan sanotuksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu