Olin kiusattu koko kouluaikani. Eräs osoitti, että tyttöjen välinen kiusaaminenkin on erityisen ikävää. Hän levitti minusta ilkeitä juoruja, sanoi kaikille, ettei minua kannata ottaa mukaan. Hän yritti kääntää parhaan ja ainoan ystäväni minua vastaan ja onnistuikin siinä jotenkuten; heistä tuli ystäviä. Hän kiusasi minua kaverittomuudestani, painostani ja huonosta ihostani ja sanoi, ettei kukaan pidä minusta.
Silti kun kaverin kautta kuulin, että kiusaajan poikaystävä oli antanut tälle mustan silmän, minulla riitti myötätuntoa häntä kohtaan... not. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olisi tehnyt itselläkin mieli lyödä häntä. Minulla oli tuon ikävän uutisen ansiosta hyvä mieli monta viikkoa ja myönnän sen. Olen nimittäin aina ollut herkkä hissukka, joka ei ole pystynyt sanomaan vastaan tai ilkeästi kenellekään. Minusta tuntui, että se oli karmaa: haluaisin uskoa, että kyllä niistä pahoista teoista tulee seuraukset.
Haluan silti sanoa, etten koskaan olisi toivonut kenellekään väkivaltaista parisuhdetta eikä minulla mitään kostonhimoakaan ole ollut. Tunnen vähän syyllisyyttä siitä, että jonkun ikävä tilanne saa minulle hyvän mielen... mutta sitten ajattelin, että se tyttö sai hyvän mielen siitä, että olin syrjitty koko kouluaikani. Tämä tyttö lähti huonosta parisuhteestaan sen ekan lyönnin jälkeen, hyvä juttu! En haluaisikaan, että hänen elämänsä olisi ikävää, ja mulle olisi tullut paha mieli jos tyttö olisi ollut siinä umpikujassa... mutta kouluaikoina toivoin, että kiusaajat saisivat kokea miltä tuntuu edes joskus olla se heikompi ja kiusattu.
Minulla, kiusatulla, menee nykyään pääpiirteittäin hyvin. Murskattu itsetuntonikin on korjattu ja hyvä, enkä tunne olevani enää yksinäinen. Minulla on poikaystävä ja yksi uusi hyvä ystävä. En ollut saanut uusia ystäviä noin kymmeneen vuoteen joten se on minulle Todella Iso Asia... Sain uuden ystävän koska uskalsin moikata tuntematonta tyttöä opiskelupaikalla. En olisi ikinä uskaltanut edellisellä paikkakunnalla tehdä sitä. Ja kiusaajat saivat minut melkein uskomaan että olen ruma enkä kelpaa kenellekään, mutta asia ei ole niin. Katson peiliin ja sieltä katsoo takaisin sutjakka ja kaunis nuori aikuinen... hyvä on, joskus ajattelen vielä olevani ruma, mutta se menee aina ohi. Ehkä tämänkin takia minun on helpompi jo toivottaa sille kiusaajatytölle kaikkea hyvää, vaikka en usko että hän tätä lukeekaan.
Minä olin ennen aina yksin- koulussa ja kotona. Ex-palstalaisena haluan sanoa, että elämä voi muuttua ja toivotan kaikille yksinäisille tsemppiä. Tämä oli minun tarinani. Miten sinä suhtautuisit, jos ex-kiusaajallesi tapahtuisi jotain ikävää? Miten kiusaaminen vaikutti sinun elämääsi?
Silti kun kaverin kautta kuulin, että kiusaajan poikaystävä oli antanut tälle mustan silmän, minulla riitti myötätuntoa häntä kohtaan... not. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olisi tehnyt itselläkin mieli lyödä häntä. Minulla oli tuon ikävän uutisen ansiosta hyvä mieli monta viikkoa ja myönnän sen. Olen nimittäin aina ollut herkkä hissukka, joka ei ole pystynyt sanomaan vastaan tai ilkeästi kenellekään. Minusta tuntui, että se oli karmaa: haluaisin uskoa, että kyllä niistä pahoista teoista tulee seuraukset.
Haluan silti sanoa, etten koskaan olisi toivonut kenellekään väkivaltaista parisuhdetta eikä minulla mitään kostonhimoakaan ole ollut. Tunnen vähän syyllisyyttä siitä, että jonkun ikävä tilanne saa minulle hyvän mielen... mutta sitten ajattelin, että se tyttö sai hyvän mielen siitä, että olin syrjitty koko kouluaikani. Tämä tyttö lähti huonosta parisuhteestaan sen ekan lyönnin jälkeen, hyvä juttu! En haluaisikaan, että hänen elämänsä olisi ikävää, ja mulle olisi tullut paha mieli jos tyttö olisi ollut siinä umpikujassa... mutta kouluaikoina toivoin, että kiusaajat saisivat kokea miltä tuntuu edes joskus olla se heikompi ja kiusattu.
Minulla, kiusatulla, menee nykyään pääpiirteittäin hyvin. Murskattu itsetuntonikin on korjattu ja hyvä, enkä tunne olevani enää yksinäinen. Minulla on poikaystävä ja yksi uusi hyvä ystävä. En ollut saanut uusia ystäviä noin kymmeneen vuoteen joten se on minulle Todella Iso Asia... Sain uuden ystävän koska uskalsin moikata tuntematonta tyttöä opiskelupaikalla. En olisi ikinä uskaltanut edellisellä paikkakunnalla tehdä sitä. Ja kiusaajat saivat minut melkein uskomaan että olen ruma enkä kelpaa kenellekään, mutta asia ei ole niin. Katson peiliin ja sieltä katsoo takaisin sutjakka ja kaunis nuori aikuinen... hyvä on, joskus ajattelen vielä olevani ruma, mutta se menee aina ohi. Ehkä tämänkin takia minun on helpompi jo toivottaa sille kiusaajatytölle kaikkea hyvää, vaikka en usko että hän tätä lukeekaan.
Minä olin ennen aina yksin- koulussa ja kotona. Ex-palstalaisena haluan sanoa, että elämä voi muuttua ja toivotan kaikille yksinäisille tsemppiä. Tämä oli minun tarinani. Miten sinä suhtautuisit, jos ex-kiusaajallesi tapahtuisi jotain ikävää? Miten kiusaaminen vaikutti sinun elämääsi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä siitä saattais alussa tulla ja on tullutkin ajatus, että nyt sekin tyyppi saa itse maistaa mitä on tulla nöyryytetyksi ja päähänpotkituksi. Ajattelen, että jospa hän voi palata aikoihin kun itse oli kiusaaja.
Luuletko tosiaan että se tyttö sai hyvän mielen siitä että sinä olit syrjitty? Minkä ihmeen vuoksi hyvinvoiva ihminen kiusaisi ketään? Mitä ihmeen tarvetta tyytyväisellä ihmisellä olisi sellaiseen? Tosiasiassa tuolla tytöllä oli surkea olo ennen ja jälkeen kiusaamisesi. Kiusaaminen on pelkkä paksunahkainen suojautumiskeino häpeän tunnetta vastaan. Luultavammin tuon tytön vanhemmat olivat kotona painostavia häntä kohtaan ja hän siirsi itsensä pois pelottavasta uhrin asemasta, ryhtymällä itse tekijäksi.