Olen huomannut että täytän masennuksen kriteerit.. jotain muutakin on... en vaan osaa puhua koskaan kellekkään siitä, joten jos siis vaan salaan masennuksen ja odotan että se lähtee pois. Eikö se olisi ihan hyvä idea? Kauan masennus tai tollanen pitkäaikanen vitutus ja oman ittensä vihaaminen ymym kestää?
Ja älkää puhuku toisille puhumisista kun ei ole ketään kelle puhua ja en ole ennenkään puhunut..eli siis en vaan osaa puhua asioistani :) Elikkä voisko tota tuhota jotenkin ittekseni... Miten? kannattais...?
Ja älkää puhuku toisille puhumisista kun ei ole ketään kelle puhua ja en ole ennenkään puhunut..eli siis en vaan osaa puhua asioistani :) Elikkä voisko tota tuhota jotenkin ittekseni... Miten? kannattais...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei masennusta kannata jäädä pitkään tunnustelemaan. Voi se itsestäänkin ohi mennä, mutta vaarana on että se syvenee. Oletko tietoinen mikä sinua masentaa? Onko sattunut ikäviä asioita vai onko vian epämääräinen paha olo ja keljuttaa?
Kannattaisko opetella puhumaan asioistaan ammattiauttajalle? Voisi helpottaa.
No ku en oikee luota kehenkää ja ammattiauttajat -> plääää... ei niihin jaksa. No on joo pari juttuu jotka masentaa... Mut oisko jotain muuta keinoo kun puhe kun en vaan osaa puhuu asioistani oikee kellekkään ni minkäs teet. Joskus yritin mut sit heitinki äkkiä toisen puheenaiheen kun tajusin ettei siitä mitään tulis.
Mut kiva et joku vastaili.. O.o
Masennus muuttaa aivoja, joten mitä nopeammin pääset avun piiriin sen parempi paranemisennuste. Pitää oppia muuttamaan tapaansa ajatella. Eikä se onnistu kaikilta itsekseen.
Tietysti voit myös tehdä kaikkea tehokasta: liikkua luonnossa, harrastaa liikuntaa, laittaa ruokavalion kuntoon, huolehtia säännöllisestä elämästä. Kaikki tuo on itsehoitoa.
Kyllä kannattaa mennä puhumaan joku psykiatrisen kanssa,EI tavalliseen lääkäriin.
Se voi olla että sulla on vain joku vaikea tilanne elämässäsi joka voi kestää 1-2vuotta.Mutta jos olet todella sairastunut masennukseen, koska se ON sairaus. Niin ilman apua on riski että pilaat koko loppuelämääsi.
Olen käynyt läpi kaikki mitä liittyy masennukseen ja voin kertoa että se on yhtä helvettiä.
Itse luulin kans alussa että selviän itse enkä tarttee mitään ulkopuolista apua.Mutta olin niin väärässä, se oli 12 vuotta sitten,ja elämä on vieläkin vaikea mutta sietävä.
Ilman apua en olis tässä maailmassa enää. TSEMPPIÄ.....
Testin mukaan mulla on lieviä masennuksen oireita,mut kenelläpä ei olis,jos elää narsisti isän kanssa saman katon alla. Muutenkin rahat tiukilla ja vittilua ulkonäöstä,mielipiteistä ym,saa kuunnella aika useesti.