sotaveteraanit

Katoppas, nythän ruvetaan hyysäämään YK-sotureita, jotka lähtevät itäisille maille ensimmäistä Mersua tienaamaan.
Nämä saavat säätiöidyt miljoonat eurot.

Minäkin annoin niille veteraaneille, jotka minua puolustivat, ja menettivät sen ainoankin terveytensä ja paljon, paljon muuta.

Pelleilemään en ala.

niiltä vois pyytää ennen kuin lahjoittaa, listan elossa olevista veteraaneista ja tiedon siitä mihin ko. raha menee

omaisuutta on niin paljon että sitä ei elossa olevat veteraanit ehdi kuluttaa

Joku kun tekisi kansalaisaloitteen omaisuuden realisoimiseksi veteraaneille.

Eiköhän siellä riitäisi omaisuutta jaettavaksi, eikä olemassa olevia kiinteistöjäkään tarvita enää niin paljon kuin vuosikymmeniä sitten.

Todelliset sotaveteraanit ei saanut koskaan mitään, eikä heidän leskensä. Eräskin talvisodan veteraani makasi korsussa haavoittuneena kun sinne heitettiin käsikranaatti. Ei ollut ehjää nahanpalaa kehossa, rintaan ja muualle jäi sirpaleet, ei invalideettia tai mitään tukea sotavaltiolta. Kuoli sitten kymmenevuotta myöhemmin sirpaleisiin. Joka paikassa todettiin työkykyiseksi ja elättikin perheensä kuolemaansa saakka kevyellä työllä. ELÄKÖÖN VAPAAMUURAREIDEN SUOMI.

Isäni oli veteraani. Ei saanut yhtään mitään. Joskus toivoi että saisi selänpituisen maapalan kun kuolee. Ei saanut, silloin ei puhuttu veteraaneista mitään, ei ollut keräyksiä ei mitään huolen pitoo. Kolme sotaa kävi ja onneksi henki säilyi. Hautapaikka maksettiin itse. Ei muuta kunniaa kuin haudan vierellä iso kuusi kuiskailee isälleni kiitosta kun puolusti tätä maata.