Tuskin on kesäperunoiden mullaton maku edes päässyt ikenieni ykköspesälle, kun vielä pakkasaamut panee lappua kesäluukulle. Tämä suvi tekee tuloaan ja menoaan yhtä nopeasti, kuin lukion toisella luokalla hetkeksi elämäni sivupolkua tarakalleni tarkkailemaan tullut Suvi. Tuo blondi oli kuin tämä kevät. Tulee kiusoitellen ja lämpöä luvaten. Antoi ymmärtää,toki myös ymmärsi antaa. Loppujen lopuksi kyyti on kuitenkin kylmää. Navakka pohjoistuulikin paljaisiin nyytteihin olisi ollut siedettävämpi asia. Tosin tapaamani Tuuli Inarista tarjosi eräällä kevätreissullani myös sitä....
Olen ollut kevätmies. Partani on kuin Jukka-Pojan machomainen risukko. Olen ollut oluesta soikeana kevään tapahtumista .Onneni kukkulan kuninkaaksi pääsin kerrankin itse. Tieni auvoisen onnelan ahdistumattomaan aulaan on ollut vakaa ja harkittu. Määrätietoinen, mutta päämäärätön korpivaellukseni tietoisuuden tainnuttamisen tiellä on ollut omiaan avaamaan minulle ovia saranapuolelta katsottuna oikeaan suuntaan. Olen laittanut varvassandaalini tiukasti erään kustantajan väliverhottoman ja siten myös avaran toimistohuoneen intellektuelliseen atmosfääriin.
Jostain ***** syystä kiinnostus ongelmallisuutta ja ongelman pohtimattomuutta koskeva tarinani,sai erään henkilön alakerran läpät väpättämään siten, että hän katsoi ottaa asiakseen saattaa työtävieroksuvasta kropastani hilseen lailla roiskuvaa mielipidemylvintää ihan nidokseen asti. Epäilen,että henkilö on vähintään syyntakeeton, holhouksessa sekä moniongelmainen henkisen/fyysisen omaelämänkerrallisen elämänsä kanssa.
Kaikesta huolimatta ,olen viettänyt tämän talven ja kesän välisen sadekauden neljän seinän sisällä (ei pyöreä sekä pehmeä huone) ja tuhertanut tekstiä .Onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ***** sairas voikaan olla ihmisen mielikuvitus, myös omani on melkoinen. Harvennusta mieleni malttia tasaavalle koneistolle olen tarjoillut oluen muodossa. Katkoton katkokävely muuten on saavutettavissa jo kahden päivän rännillä.
Sanoisin, että elämän kaareni on jossain kohdin muistuttanut hapahkoa kusikaarta,mutta sillointällöin kaarelle osuu kuseton pikataival. Silloin on käytettävä eteen avautunut mahdollisuus hyväksi. Näin siis teen.
Koska kuitenkin pohjimmiltani olen siinä kaaren kusiosassa ,sisäsiistittömyyttä häpeilemättä hyväksyen heiluva hemmoliini, niin eroahdistukseni tuolta kostealta kaarelta on aavistuksen verran unettomuutta aiheuttava tila.
Olenko siis ajautumassa sosiaalittomasta verkostonnoista sosiaalisen verkostoinnin viralliseksi jäseneksi?
Koenko jonkinlaisen porvarillisen päästön peflettipehmusteisten lauteiden ja pakaroiden välistä?
Jokatapauksessa, olen kuin Leville pikkujoulun viettoon rientävä toimitusjohtaja. Kevätlaitumille rynnivä sonni. Moottoripyöräkerhon kerhotiloihin sammuva Hakkarainen. Olen suunnistaja, joka onnistuneesti kiertää mättäältä mättäälle pesää silti saamatta.
Tulkoon siis sekä kesä, että minä.
Olen ollut kevätmies. Partani on kuin Jukka-Pojan machomainen risukko. Olen ollut oluesta soikeana kevään tapahtumista .Onneni kukkulan kuninkaaksi pääsin kerrankin itse. Tieni auvoisen onnelan ahdistumattomaan aulaan on ollut vakaa ja harkittu. Määrätietoinen, mutta päämäärätön korpivaellukseni tietoisuuden tainnuttamisen tiellä on ollut omiaan avaamaan minulle ovia saranapuolelta katsottuna oikeaan suuntaan. Olen laittanut varvassandaalini tiukasti erään kustantajan väliverhottoman ja siten myös avaran toimistohuoneen intellektuelliseen atmosfääriin.
Jostain ***** syystä kiinnostus ongelmallisuutta ja ongelman pohtimattomuutta koskeva tarinani,sai erään henkilön alakerran läpät väpättämään siten, että hän katsoi ottaa asiakseen saattaa työtävieroksuvasta kropastani hilseen lailla roiskuvaa mielipidemylvintää ihan nidokseen asti. Epäilen,että henkilö on vähintään syyntakeeton, holhouksessa sekä moniongelmainen henkisen/fyysisen omaelämänkerrallisen elämänsä kanssa.
Kaikesta huolimatta ,olen viettänyt tämän talven ja kesän välisen sadekauden neljän seinän sisällä (ei pyöreä sekä pehmeä huone) ja tuhertanut tekstiä .Onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ***** sairas voikaan olla ihmisen mielikuvitus, myös omani on melkoinen. Harvennusta mieleni malttia tasaavalle koneistolle olen tarjoillut oluen muodossa. Katkoton katkokävely muuten on saavutettavissa jo kahden päivän rännillä.
Sanoisin, että elämän kaareni on jossain kohdin muistuttanut hapahkoa kusikaarta,mutta sillointällöin kaarelle osuu kuseton pikataival. Silloin on käytettävä eteen avautunut mahdollisuus hyväksi. Näin siis teen.
Koska kuitenkin pohjimmiltani olen siinä kaaren kusiosassa ,sisäsiistittömyyttä häpeilemättä hyväksyen heiluva hemmoliini, niin eroahdistukseni tuolta kostealta kaarelta on aavistuksen verran unettomuutta aiheuttava tila.
Olenko siis ajautumassa sosiaalittomasta verkostonnoista sosiaalisen verkostoinnin viralliseksi jäseneksi?
Koenko jonkinlaisen porvarillisen päästön peflettipehmusteisten lauteiden ja pakaroiden välistä?
Jokatapauksessa, olen kuin Leville pikkujoulun viettoon rientävä toimitusjohtaja. Kevätlaitumille rynnivä sonni. Moottoripyöräkerhon kerhotiloihin sammuva Hakkarainen. Olen suunnistaja, joka onnistuneesti kiertää mättäältä mättäälle pesää silti saamatta.
Tulkoon siis sekä kesä, että minä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paljon sanoja mutta vähän asiaa. Toisin kuin Toverivoimassa. 16-vuotiaana kesäleirillä kun kerroin meidän luokalla olevalle Liisalle, miten Toveri Mao ui yli 80-vuotiaana kuohuvan keväisen Yangze-joen halki, ranteet nilkkoihin sidottuna.Liisa lupasi siltä seisomalta hakea demarien jäsenkirjan kunhan täyttäisi 18 vuotta. Siinäpä sinulle opettavainen tarina, menen jatkamaan pleystation-turnetta.