Rv40 1, ollut sairaslomalla tammikuun puolestavälistä liitoskipujen takia, vauva laskeutui jo rv35, terkkarikin ihmettelee miten se vauva voi vielä olla siellä kun on niin alhaalla... Ja särky on todella paha. Ei kyllä auta mikään Panadol 1g... On huono olo, oksentelen iltaisin, en saa nukuttua. Onneksi mies on työtön, koska en pysty esikoista hoitmaan kunnolla.
Oloni on todella surkea, ja neuvolassa voidaan vain sanoa "voivoi, ei voi nyt muuta kuin odottaa". Mutta kun voisi tehdä jotain muuta! Voisi tehdä päätös että käynnistetään synnytys! Muuallakin voidaan näin tehdä, miehen serkulla esim käynistettiin synnytys jo ennen la koska hänellä oli niin tukala olo (eikä mikää raskausmyrkytys, kohtutulehdus tai muu virallinen lääketieteellinen syy). Täällä se vain on mahdotona, täällä odotetaan ja katsotaan ja odotetaan ja katsotaan ja odotetaan ja katsotaan viimeiseen asti....
Ja lähipiirissä kohtutulehduksia ja lasten teholle joutumisia juuri sen odottelutaktiikan takia.....
Olen huonolla tuulella, olen väsynyt, olen äkäinen ja muhun sattuu. Ja seinät kaatuu päälle kun ei pysty kävelemään eikä ajamaan autolla.
Että näin... Kiitos kun sain avautua.
Ja jos saa pyytää, ei mitään "miten ajattelit jaksaa vauvan kanssa jos et selviydy raskaudestakaan" ym typeriä kommentteja kiitos.
Oloni on todella surkea, ja neuvolassa voidaan vain sanoa "voivoi, ei voi nyt muuta kuin odottaa". Mutta kun voisi tehdä jotain muuta! Voisi tehdä päätös että käynnistetään synnytys! Muuallakin voidaan näin tehdä, miehen serkulla esim käynistettiin synnytys jo ennen la koska hänellä oli niin tukala olo (eikä mikää raskausmyrkytys, kohtutulehdus tai muu virallinen lääketieteellinen syy). Täällä se vain on mahdotona, täällä odotetaan ja katsotaan ja odotetaan ja katsotaan ja odotetaan ja katsotaan viimeiseen asti....
Ja lähipiirissä kohtutulehduksia ja lasten teholle joutumisia juuri sen odottelutaktiikan takia.....
Olen huonolla tuulella, olen väsynyt, olen äkäinen ja muhun sattuu. Ja seinät kaatuu päälle kun ei pysty kävelemään eikä ajamaan autolla.
Että näin... Kiitos kun sain avautua.
Ja jos saa pyytää, ei mitään "miten ajattelit jaksaa vauvan kanssa jos et selviydy raskaudestakaan" ym typeriä kommentteja kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpas ikävä tilanne :/ Se on niin kurjaa jos kipua ei oteta vakavasti tai sua ei kuunnella. Aina pitäs takoo nyrkkiä pöytään, ennen kuin otetaan tosissaan :( en osaa sanoa muuta kuin paljon voimia sulle!!!
No mulla "vasta" rv 35 ja olo ollut tosi tukala ja kipeä jo pari viikkoa ja myöskin sairaslomalla jo pari kuukautta. Ajattelen silti, että vauvan voinnin parhaaksi kestän mitä tulee. Vauvalle kun kuitenkin yleisten käsitysten on mukaan on paras tulla sitten kun itse on siihen valmis ja kun on sen aika. Ehtii kehittyä siellä masussa mahdollisimman valmiiksi mm keuhkot ja suolisto.
Toivottavasti sulla ei menis enää pitkään..
Mulla oli kanssa tosi tukala olo neljä viimistä kuukautta ennen vauvan syntymää. Ennestään minulla oli jo kaksi lasta missä raskausajat ollu ihan mukavia. Nyt sitten oksensin 4kuukautta monta kertaa päivässä puhkesi tosi paha astma ja kaiken kukkuraksi sain todella pahan refluksi oireen. Mistä tuo oksentelu johtui. Istuvaltteen joutusin nukkumaan koko ton neljä kuukautta. Mahahapot poltti kurkun ennen ku sain kunnon lääkityksen tohon vaivaan. Mutta raju oksentelu siitä huolimatta jatkui ja paino alkoi tippumaan. Kolme kertaan joutusin sairaalaan tiputukseen vuorokaudeksi kun oksentelu oli niin rajua että edes vesi ei pysynyt sillä. Sain neuvolasta lähetteen sairaalaan 6viikkoa ennen laskettua aikaa mikä oli 20.3. Siellä sitten lääkäri sanoi että voidaan käynnistää viikolla 38 ja samalla käynnillä selvisi että minulla oli vatsahaava. Mutta pikkuinen päätti sitten itse tulla kuukautta aikaisemmin maailmaan. Olen aina ollut vastaan käynnistämistä ja ajatellut että tulee sitten kun on valmis tulemaan. Vaikka vauva on jo 2kuukautta niin ei ole kyllä päässyt unohtumaan tuo odotusaika. Astmasta kärsin vieläkin oksentelu on onneksi loppunut. Vaikka syön lääkkeitä refluksiin olen todella monesta ruuasta olen joutunut luopumaan. Maha on vielä tosi arka. Voimia sulle paljon:)
Mulla oli ihan sama tilanne kolmannessa raskaudessa, joka oli hyvin pian edellisen jälkeen. Kun oma jaksamiskynnys oli ylitetty, menin sairaalaan ja sanoin, etten nyt lähde kuin vasta lapsen kanssa. Vähän ne pyörittelivät silmiään, mutta kohta oli jo tippa kädessä, ja kohta myös linssissä. Hoitajat olivat oikeasti aika ilkeitä, sanoivat, että siinä sitä kivunlievitystä, itsehän tulit. Niinpä synnytin käynnistettynä siinä aamuvuoron aikaan. Sattui kyllä järkyttävästi, kun kaikki kävi "au naturel", mutta aattelin vaan tilannetta, miksi olin näin päättänyt: ei sekään helppoa ollut.