Mistä ei-sosiaalinen saa kavereita?

Mistä päin olet? Minusta saat kaverin jos vain sinulle kelpaan!

Saanen kysyä että mitä muuta haluaisit tehdä noiden baari, shoppailu ja konserttejen lisäksi?

Lohdutukseksi voin sanoa ettei tuo tilanteesi toivoton ole jotkut imiset eivät vaan tykkää olla suuressa porukassa ja olet saanut kaverin toisesta yksinäisestä;).

Suosittelisin että teet tänne Suomi24:n koska täällä on jonkun verran muitakin yksinäisiä ehkäpä heistä saat kavereita:)

Tarkennuksena vielä, että noista mainitsemistani asioista mitkään ei ole pakollisia itsessään tai mitään. Luettelin jotain juttuja mitä itse tykkään tehdä noin yleisesti. Jos kavereita saisi niin oma maailmankuvakin voisi laajentua samalla, eli voisihan sitä kokeilla jotain ihan muutakin. En tiedä onko siitä niin etääntynyt etten tiedä mitä "normaalit" ihmiset tekee kun näkee toisiansa, ainakin vanhojen kavereiden kanssa aktiviteetit on noihin yleensä rajoittuneet...

Niin ja asun siis Tampereella.

Muistelisin että täällä on aika paljon tuolta tampereen läheltä porukkaa:). voisitkos kertoa noista mielenkiinnonkohteista mitkä mainitsit tuossa aloitusviestissä?

Onhan täällä. Mutta itte "väärää" sukupuolta ja ikäkin on jo lähempänä kolmeakymmentä, joten vaikuttaisin säälittävältä vanhalta sedältä, jos alkaisin seuraani tyrkyttämään.

Noin yleisesti osaan hyvin samaistua AP:hen. Nuorempana oli kavereita/ystäviä, mutta valitettavasti elämäntilanteiden muutokset on tehnyt itsestäni yksinäisen. Ja hirmu vaikea tutustua uusiin ihmisiin enää näin vanhempana ja hieman ujona/introverttinä.


Mutta noin muuten AP:lle vinkiksi, että koulusta voi kätevästi kysyä jotain vaikka tekemään yhdessä jotain harkkatehtäviä illalla ja ehkä se siitä rönsyää oikeaksi kaveruudeksi tai ystävyydeksi myöhemmin jos hyvin käy. Ainakin jokunen vuosi takaperin tutuilla opiskelijatytöillä oli tapana viettää iltaa keskenään pienellä porukalla isompien pippaloiden lisäksi. Ja muutenkin yleensä pari ekaa vuotta on biletyksen kannalta aktiivisimpia ja sen jälkeen porukka pikkuhiljaa rauhoittuu. Tosin kääntäen toki myös mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin heikkenee, kun valtaosa kaverisuhteista on jo luotu.

Mikä on samanikäistä? Onko parikymppinen tasan 20v?
Mitä muita vaatimuksia kaverille asetat? Pitääkö olla introvertti? Pitääkö olla nainen? Pitääkö olla hetero?

Miksi et muuten käy opiskelijabileissä, mutta baareissa käyt?

Tykkään koneella olemisesta, lukemisesta, musiikkinkuuntelu on myös yksi mikä on tärkeää…

Opiskeluista tuskinpa saan enää kavereita kun en tunne sieltä ihmisiä (enää), sosiaalinen kanssakäyminen on oikeastaan nolla siellä koska luennot on massaluentoja paljon kirjatenttejä. Ja en todellakaan tahdo _yksin_ mennä minnekään opiskelijabileisiin o.O Baareissa tulee käytyä mutta se on “vanhojen” kavereiden kanssa ja eri kaupungeissa.

Niistä kriteereistä: suunnilleen samanikäistä (olen 22), eli voihan se mennä vähän alle 20 tai juuri 30 tuntumaankin, periaatteessa enemmän vaikuttaa tietysti se tuleeko persoonallisuudet toimeen ja tietysti elämäntilanne myös, ettei kauhean erilainen. Introverttius ei ole pakollista, sukupuolella ei ole sinänsä väliä, tosin kaikki kaverit ovat aina olleet naispuolisia koska tunnen tulevani niiden kanssa jostain syystä paremmin juttuun. Sukupuolisella suuntautumisella ei ole väliä.

oletko kaunis vai ruma? kaverin on hyvä olla vähän rumempi kun itse niin ei jää baarissa toiseksi.

Mikäli 23v tyyppi Tampereella joka on suunnilleen samassa tilanteessa ja omaa suurinpiirtein samanlaisen persoonallisuuden kelpuutetaan, heitäppä vaikka spostilla jotain jolla voidaan pitää yhteyttä tai vastaavaa tänne -> s24yht.gmail.com :)

Minulla on vähän sama tilanne, tosin taidan olla kylläkin eri kaupungissa. On 25-vuotias ja opiskelen yliopistossa alaa, joka on aika teoreettinen ja lähinnä seurustelen kirjojen kanssa siis. En kehtaa enkä viitsi lähteä mihinkään bileisiiin/tapahtumiin yksin, vaikka niitä on kyllä tarjolla vaikka kuinka. Oon ollut jo vuosikausia vähän erakoitumaan päin, mitä nyt jotain etäisiä tuttuja näkee ajoittain. Tuntuu, että olen ihan avuton sosiaalisesti. Tulen pienissä ryhmissä hyvin toimeen, mutta uudet ihmiset ja suuret ihmisjoukot tekee musta jotenkin aran enkä osaa tehdä aloitteita tutustuakseni toisiin. Siihen kun lisää sen, että muutan aika usein niin en vain ole ehtinyt juurtua mihinkään.

Mee vittuun yksinäisyys palstalta. Yksinäinen ja viikon asunu omas kämpäs varmaa En lukenu yhtää sun tekstiä, nää tietää aina.

Hei gliterfoam,
mä oon hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sä ja toi aloitusviesti olisi voinut olla lähes täysin mun kirjoittama... Satun kaiken lisäksi asumaan Tampereella ja olemaan myöskin noin 20v. Olisi siis kiva tutustua suhun. :)
Mäkin oon jäänyt aika lailla ulkopuolelle kaikesta, en vaan jotenkin osaa olla isommissa porukoissa. Vapaa-aika on siis aika yksinäistä... Kaipaisin ihmisiä, jonka kanssa tehdä ihan normaaleja juttuja ja jakaa ajatuksia jne.

Kerro sitten tänne saitko sä ystäviä?

Jos ei ole allergioita ja aikaa ilmeisesti on, ota koira. Sen kanssa kun käy lenkillä ja rokotusten jälkeen koira puistossa = kumpikin saatte ainakin hyvänpäivän tuttuja, osasta koirallisista voi tulla hyviäkin kavereita. Alkuunhan jutut pyörii koirien ympärillä, mutta kyllä se siitä. Koiranpentuaikana jo tulee ihmiset jutteleen, opitte sitten kumpikin sosiaalisiksi.