Vasta hiljan havahduin nuoruusaikaisen tuttavani todennäköiseen persoonallisuuhäiriöön vaikka olen tuntenut hänet vuosikymmenet. Hän on eronnut, lastensa huoltajuudesta hän käräjöi moneen otteeseen. Käräjillä on käynyt muistakin syistä. Hän on tehnyt useamman konkurssin, mutta kääntää ne muiden syyksi ja puheissaan merkillisesti omaksi edukseen. Hän on oikea kävelevä tietosanakirja, tietää suunnattoman paljon asioita eri tieteen ja taiteen alueilta. Jos hän epäonnistuu tekemisissään niin syy on aina jossakussa muussa. Hän on suututtanut uskomattoman määrän ihmisiä. Siitä hän ei tunnu välittävän, eikä pohdi syitä tai omaa osuuttaan niihin. Toisaalta hän luo itsestään kuvan hartaana kristittynä ja hädänalaisten auttajana.
Onko tuttua?
En ole käsittänyt hänen persoonallisuutensa mutkia tähän saakka, mutta kun luin nyt aiheesta netistä niin tilanne alkaa valjeta.
Hoitoa tai lääkettä hän varmaan tarvitsisi, mutta miten ja kuka sen hänelle selittäisi?
Onko tuttua?
En ole käsittänyt hänen persoonallisuutensa mutkia tähän saakka, mutta kun luin nyt aiheesta netistä niin tilanne alkaa valjeta.
Hoitoa tai lääkettä hän varmaan tarvitsisi, mutta miten ja kuka sen hänelle selittäisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriöiset saavat apua ainoastaan pitkäkestoisesta psykoterapiasta (kognitiivinen tai psykodynaaminen) VET terapeutin vastaanotolla. Terapiassa he voivat saada "terveen" minäkäsityksen.
Valitettavasti he menevät terapiaan vasta viimeisenä toivonaan, esim. sitten, kun kärsivät esim. keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta. Yleensä ei auta, että läheiset yrittävät kannustaa narsistia terapiaan, he eivät voi myöntää tarvitsevansa apua eivätkä edes ymmärrä tarvitsevansa apua.
Monesti käy niin, että sitten kun on tarpeeksi kauan kärsinyt, hakeutuu terapiaan.
Jotkut eivät hakeudu terapiaan koskaan.
Tämä on vain hyväksyttävä.
Välttämättä hyväkään terapeutti ei saa irti vastetta hoitoon ja harvemmin narsut psykan puolelle hakeutuvat. Yhdistetystä hoidosta mielialalääkkeineen toisi avun kyllä. Tahtoo olla vain niin miten ihmiset siinä ympärillä hoidattavat itseään.
Minusta NPH:ta ei tarvitse hoitaa, se on rahan haaskausta, kun yhteiskunnassamme on oikeitakin sairauksia, joihin pitäisi satsata. Narsistin psyyken huomioiselle se on vaan huonompi juttu, jos sitä lähdetään huomioimalla hoitamaan, tulee entistä vaikempi tapaus. Ainoa keino on antaa olla ja itse pysyä mahdollisimman etäällä.
Jep kannattaa keskittää voimavarat siihen miten itse jaksaa selviää ja todellakin pysyä kaukana. Narsistit saattavat käväistä välillä hoidon puolella mutta kun tulee hetki katsoa peiliin eli itsetutkiskella tällöin he lopettavat hoitokontaktin ja heittävät reseptit roskiin. Narsistin mielestä kanssaeläjien on parannettava hänet.
Olen kyllä aina luullut,että siihen auttaa aspiriini 3/vrk
Näin vappuaattona kysyn myös kokemusianne myös siitä, miten NPH-henkilön käytös muuttuu humalassa? Poikkeaako se tavallisen ihmisen humalasta? Välttelevätkö jotkut NPH-henkilöt alkoholia oman persoonallisuutensa takia?
Alkoholi taitaa olla NHP-henkilön ainoa lääke.
Nyrkit alkavat heilumaan,lätty lätisemään,niitä saa todella silloin pelätä.