Onko jo Helluntaiheila hankittu ?

Kaverikiva parasta, sitä voi harrastaa silloin kun itse tekee mieli, ilman mitään velvoitteita.

Ei tulisi kuuloonkaan . Jos seksi tulee mukaan niin silloin minulla on kaksi kultaista rinkulaa oikeassa nimettömässäni. Kavereita ja ihmisuhteita pitää olla, mutta Jumalan ohjeiden mukainen elämä tuo onnen ja siunauksen pitemmällä aikavälillä.
En vois kyllä solmia aviosuhdetta ilman rakkautta: sitäkin tarvitaan suhteen liisterinä.

Ei oo helluntaiheilaa, vaan eipähän oo sitten AIDSiakaan adventtina...

En ole hankkinut Helluntaiheilaa. Sopivat helluntaiheilat eivät kasva puissa, joista voisi käydä nappaamassa mieleisen.

"Pitäisikö tyytyä mukavaan kaverisuhteeseen ilman rakkauden kipunointia, näin säästyisi mahdollisilta sydänsuruilta sitten myöhemmin."

Arvelen, että ei sitä sitten lähde suhteeseen mukaan satasella, jos tarttee etukäteen ajatella, että sitten myöhemmin säästyisi sydänsuruilta.

Jos ei ole minkäänlaisia kipunoita toista kohtaan, niin ei semmonen oleminen vetele ainakaan minulle. Tuntuu teeskentelyltä.

Kyllä heiloja pitää olla muulloinkin kuin helluntaina. Vappu huomenna ja helatorstai sitten ja juhannus ei ole kaukana. Että heiloja on hyvä olla läpi vuoden. Jopa jouluksi. Kesäkissat karkaa syksyllä mirrit märkinä :)

Ei heilaa hellareista.

Kesäkissaakaan ei saa ottaa, joten kesäheila etsitään tarvittaessa niistä jotka pitävät linnuista, eivät kissaa. Linnut muuttavat näet talveksi etelään.

Äskettäin loppui kaverisuhde....Tyhjä olo jäi....Itse olin tyytyväinen ja olisin halunnut jatkaa. En tutustu helposti ihmisiin, muttä tämä mies tuntui heti tutulta ja turvallisesta.
Ajatuksemme, mieltymyksemme, tapamme olivat samanlaisia (jopa kierrättämisen "liiallisuus"...kyntilänpätkistä saa uusia kynttilöitä...kaikkea voi vielä tarvita). Hänelle
tuli kerrottua asioita omasta elämästäni, joita ei kukaan muu ystäväni tiedä. Sielujen sympatiaa? Seksikin oli molempia tyydyttävää.
Vain kipunointi puuttui. VAIN.
Ystäväni tarvitsee kipinät, vaikka muu olikin hyvin. Hänenkin mielestään.
Sydänsurua tuli tästäkin, vaikkei kyseessä ollutkaan rakkauden loppuminen ja
sitä myöten jätetyksi tuleminen.

Ikävä kuulla :( Mutta tämmöistä tää elämä on. Muistan nuorena, alle kolmekymppisenä, kuinka haikealta erään ystävyys-ylimenosuhteen päättyminen tuntui. Eräänä syksy-yönä väistyin toisen naisen tieltä hänen kainalostaan. Kävelin kotiin ja siinä matkalla piti istahtaa urheilukentän reunalle itkemään haikeat itkut.
Seuraavana syksynä asuin tulevan mieheni kanssa ja odotin esikoistani.
Nyt tuo esikoinen on 27 v. ja silloinen mies ollut ex kohta 16 vuotta.

Helluntai ei ole sen parempi tekosyy hankkia heilaa kuin muukaan päivä :)
Eikös niitä sieltä Helluntaiseurakunnasta löydy niitä helluntaiheiloja?

Onneksi tuntuu tässä elämänvaiheessa että ei enää ikinä! En jaksa alkaa kipinöimään enää.