sanoi äitini usein. Eipä muuta kuin äiti mahalleen lattialle ja molemmin käsin hartioita painelemaan. Usein kuului rusahtelu. Jos itse valitin selässä tuntuvan jotain, käsittely tuli kohdalleni. Usein olo helpottui. Onko muilla kokemusta tällaisesta?
Painelepas hartiani,
1943
1185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vanha tarina.
Kakaroistani oli hauskaa kun annoin heidän kävellä ja hyppiä selälläni.
Ei minulla kipuja ollut silloinkaan, vaikka kipu-koukkua ei ollut keksittykään.
Unohdetaan nyt nuo vanhat asiat, eletään nykyisyydessä vain.
H.
Meillä tämä juttu kuuluu myös nykyisyyteen.
"1943"
Vai niin, minun äitini on kuollut, luultavasti vain arkunjäänteet painavat enää hartioitaan.
H.
Meillä taas isäni pyysi kävelemään selässään. Tosin olimme pieniä ja kevyitä. Itse erehdyin pyytämään omia lapsiani, kun he olivat pieniä ja kesäloma loppui siihen. Onneksi fysioterapian "manipuloija" sai selän kuntoon.
Tuosta tuli mieleen, kun isä vietti ruokailun jälkeen siestaa nurmikolla. Meistä lapsista oli hauskaa hyppiä hänen ylitseen.
Minullakin oli hartiat kipeät monta viikkoa. Fysioterapeutti laittoi selkäni allae puukapulan, otti tiukasti kiinni hartioiden takaa ja alkoi kierittämään puolelta toiselle. Kuului rusahtelua ja kipu helpotti. Olen kuullut että joku on käyttänyt golfpalloa samaan tilanteeseen.
Tallo minun selkääni ja takareisiäni!
Punttiaikana talloimme toistemme selät. Painot 80 - 90kg.
Nykyään joudun tallottamaan salilla koska vaimoni on ylivarovainen.
En tarvitse oman painoistani ( 90kg ) tallojaa. 50 - 70kg tytöt ovat sopivan painoisia.
Selkä ja takareidet tallojan jalkaterät poikkisuunnassa.
Tiukemman maastavetotreenin jälkeen laukaisee mukavasti jännityksiä.
Ps. Selkäni ei ole oskaan ollut kipeä.
Pakara on ollut krampissa mutta se on toinen juttu.
Isä pyysi minua usein "kävelemään" selässään. Olin varmaan sopivan painoinen, minua hän aina pyysi, ei muita sisaruksia - tietääkseni. Luulen myös että osasin sopivan varovasti asetella jalkojani.
Hartiaseudun "painelu" on meillä omassa perheessä ollut käytössä, tytär vieläkin usein kotona käydessään pyytää minua painelamaan hartioitaan. Ehdottomasti auttaa jännityksiin ja kiristyneisiin lihaksiin.
Kaikilla ei ilmeisesti ole hommaan ns. oikeaa otetta. Vähän sama kuin hierojilla: vaikka olisivat saman opin saaneet, niin kaikkien hieronta ei tunnu yhtä hyvältä.
Tuttua on lapsuusajoilta tuo varovasti kävely iskän selänpäältä. Ja myös polvi lapaluidenväliin, riuhtaisu olkapäista samanaikaisesti taaksepäin.
Meillä oli tuvan katossa voimistelurenkaat ja muistan iskän vaativana että niissä piti hetken päivittäin riipuskella ja edes yrittää vetää ns. leukoja.
Perusteluina oli juurikin tuo niska- ja hartiaseudun kipuloinnin esto ja hyvästä ryhdistä me kakrut kuultiin mielestämme ´aina ´ .
Tuttua puuhaa oli tuo.Me käveltiin kirja pään päällä iltaisin.Iskä tykkäs et kaikilla häätyy olla hyvä ryhti niin selkä pysyy kunnossa.Hyviä neuvoja noi meijän vanhemmat osasivat antaa vaikeivät mitään experttejä olleetkaaan
Hyvät neuvot "mummu pohjoisesta"
Meillä ei kuljettu kirja päänpäällä, mutta oli ne renkaat katossa, missä piti...ei niinkään, koska ainakin minä roikuin siellä aina.
Yksi..tai sei toinen oli isäni opettama, että jalkateriä ei pidetä "supussa", ei koskaan, siis mitä nyt nykynuorisolla havaitsee. Ilmeisesti isäni, sodankäynuyt oli oppinut "asennon"??
Mutta merkittävä oppi häneltä oli tuo suunnistus ja se ei ollut sitä, mitä nykyisin harrastetaan, vaan meidän vesialueilta, jossa soudeltiin ja talvisin..yritettiin hahmottaa, mihin mennään.
Katse piti luoda sinne "hamaan määränpäähän" ja siitä ei saanut irroittaa katsettaan. Kyllä me lapset kovasti harjoittelimme tätä.
Nyt en voi sanoa, kuin puhumatta paras.
Mutta voihan vitsin vitsi, että aloitus olikin minun lemppariltani. Ainakin olen varma, että sinä et istu, etkä seiso jalkaterät supussa???