Lukekaa ja opiskelkaa

Nimenomaan. Lisäksi kannattaa käyttää lippistä yötä päivää, pitää mustia verkkareita vaikkei urheile. Räkiminen ja paskamusan luukuttaminen tuunatusta
Tojotasta edistää myös mahdollisuuksianne elämäss-

Mitä tarkoitat? Tarkoitat että pitäisi lukea lääkäriksi niin saa työtä, koska lääkäreitä on vain 19 000 kpl.

Huoh, taas täällä yleistetään, että ketkä on niitä elämästä jälkeen jääneitä.. -.-

Ensinnäkin vain 20-25 prosentilla kussakin ikäluokassa on tasoa akateemisuuteen ja heissäkin on työttömyyttä. Tyytymättömättömyyttä ja alan vaihtajia riittää.

Aloittajan kirjoitus ei mielestäni viittaa akateemisuuteen. Maisteri osaisi hahmottaa kokonaisuuksia sekä kykenisi ymmärtämään syitä ja seurauksia.

Roikuin sekahommissa parikymmentä vuotta. Olin komennushommissa Etelä-Suomessa, asuin asuntovaunussa ja järsin lenkkimakkaraa ja join olutta niin että maha turposi. Pakenin ruokaan ja olueen pahaa oloani ja mitättömyyteni tunnetta. Joka paikassa käskettiin ja komennettiin. Työnantaja käytti mielivaltaansa.
Sitten tuli jonkinlainen "nyt riittää"- herääminen. Otti niin pannuun, että aloin opiskella.
Luin kuudessa vuodessa itseni Ouluin yliopistossa fil.maisteriksi, oppiaineena tioetojenkäsittelytiede. Siihen loppui minun komentelu. Työtä on riittänyt valmistumisen jälkeen ja tulotaso pomppasi nelinkerraiseksi.
Opiskelun aloittaminen oli samaan aikaan alkaneen tupakkalakkoni kanssa elämäni viisain päätös. Suosittelen.
Fiksun ja filmaattisen vaimonkin sain. Entinen "minäni" ei olisi saanut.

Akateemisia on työttömänä noin 29 000, tässä suhteessa akateemisuus ei poikkea muusta työmarkkinasta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kannattaisi opiskella. Suurin osa työpaikoista on kuitenkin ammattikoulupohjaisia. Esimerkiksi filosfofian maisterin osaamisaluetta vastaava työpaikkatarjonta on paljon kapeampi kun vaikkapa kirvesmiehen, metallimiehen tai merkonomin koulutuksen saaneella. Mielestäni tärkeintä kouluttautumisessa on, että hankkii koulutuksen jonka avulla voi toteuttaa itseään.

Yksi tärkeä seikka on myös viranomaisten toiminta. Jos työkkäri ohjaa nuoria valmistuneita vastentahtoisesti harjoittelupaikkoihin ja muihin vastaaviin toimenpiteisiin niin siitä ei välttämättä hyvä seuraa. Siinä opitaan ja totutaan sellaiseen niukkuuteen ja elämisen kulttuuriin joka ei ole jatkoa ajatellen hyväksi kenellekään.

Muiden kanssa toimeentulevilla on paremmin töitä kuin ainaisilla kiukuttelijoilla ja valittajilla. Jos on työtön ja hyvinkoulutettu eikä pärjää missään työpaikassa pitkään, niin vikaa voi etsiä peilistä.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Hyviä kirjoituksia. Tiedän tyyppejä, jotka saavat aina potkut sen takia etteivät sopeudu mihinkään vaan ovat hankalia änkyröitä ja narisijoita.
Kouluttautuminen on nykyään pakkojuttu, muuten jää syrjäytyneeksi ja saa tehdä sekahommia.
Itselläni on kaksi ammattia, rakentaja ja kokki. Työttömyys on minulle tuntematon asia. Kokin palkka on huono mutta saa syödä ilmaiseksi. Rakentaja voi hyödyttää taitojaan esim. kuutamohommilla.

Minä luin iltakoulussa lukion. Sitten kävin reissun enkuissa ja olin neljättä vuotta v melkeinpä sossun luukulla, kun tulin Suomeen. Meni vähän liian lujaa. Sitten tämä tyttö otti itseään niskasta ja aloin verestämään koulutietoja. Pääsin opiskelemaan filologiaa ja nyt olen melkein valmis kieltenopettaja. Teen lomituksia ja sijaisuuksia. Opintolainaa en ole ottanut. Ihan oli tipalla etten jäänyt vailla ammattia. Nyt on OK.

Sanonpa sanasen miekin...
Olen aikuisopiskelija terveydenhoitoalalta. Pöljyyksillä jäi opinnot aikuisikään, mutta "herätys" tuli yli kolmikymppisenä eikä kaduta. Kannustan kaikkia opiskelemaan ikään katsomatta. Eläkeikäisenäkin jotkut vielä kartuttavat tietojaan ja se tuo sisältöä ja virkeyttä elämään.
Sääliksi käy "pussikaljanuoret" jotka eivät ymmärrä että menetettyjä päiviä ei saa takaisin.

Kyllä se on useasti oma syy. Ite on vötkyilty ha laiskoteltu, ei mitään sympatiaa sellaisille, sairaa jne on asia erikseen. Paskasakki on paskaskkua ja se periytyy elli itse tee asialle jotain.