Luin "Vakava sairaus on liikaa avomiehelle" - ketjun.
Enkä tiedä mitä tähän enää kirjoittaisin.
Mun mies katoaa maisemista, kun sairastun flunssaan. Jos olen surullinen, hän loittonee. Jos tarvitsen kuuntelijaa, hän valittaa että olen negatiivinen. Jos tarvitsen apua tai tukea, en varmasti saa sitä häneltä. Jos olen vajavainen ja puutteellinen, silloin hän ei halua olla kanssani.
Mikä mulla on? Miksi katselen tuollaista miestä? Emme onneksi asu yhdessä. Sen verran järkeä mulla sentään on ollut etten ole suostunut.
Minulla on jatkuvasti paha olla, enkä vaan saa tehtyä asialle mitään.
Voi *huoh*!
Enkä tiedä mitä tähän enää kirjoittaisin.
Mun mies katoaa maisemista, kun sairastun flunssaan. Jos olen surullinen, hän loittonee. Jos tarvitsen kuuntelijaa, hän valittaa että olen negatiivinen. Jos tarvitsen apua tai tukea, en varmasti saa sitä häneltä. Jos olen vajavainen ja puutteellinen, silloin hän ei halua olla kanssani.
Mikä mulla on? Miksi katselen tuollaista miestä? Emme onneksi asu yhdessä. Sen verran järkeä mulla sentään on ollut etten ole suostunut.
Minulla on jatkuvasti paha olla, enkä vaan saa tehtyä asialle mitään.
Voi *huoh*!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama, kumppanissani on narsistin ja psykopaatin piirteitä, hän on täysin empatia kyvytön eikä tunne mitään minua kohtaan jos on vaikeaa ja paha olla tai itken, tukea ei saa mihkään asiaan. Kelpaan hänelle myös vain kun olen iloinen ja hyvä. Jos hän suuttuu, valehtelee tai on väkivaltainen kaikki on minun vikaani. Minä kuulemma pakotan hänet kaikkeen niihin. Hän sanoo ettei tiedä mitä rakkaus on. Olet järkevä kun et asu hänen kanssaan, parempi unohtaa hänet jos hän on kuten minun mieheni. Ei empatiakyvytön parane. Toki voisit vielä varmistaa asian ja puhua hänen kanssaan mutta älä lankea valheeseen. Luulisi että sinua vain masentaa enemmän mitä kauemmin olet hänen kanssaan.
Voi teitä raukkoja.
Kantsis varmaan tonne parisuhde palstalle pökkiä.