illan ensimmäinen tähti
meren sinihämärää vasten
niin kaukana sinäkin
käteni ulottumattomissa,
sydämeni ääntä karttaen
ajatukseni
viimevuotiset lehdet
tumman meren pinnalla
katoavat lasinkirkkaat jäälautat
ei mitään turhempaa
ei vanhempaa
ehkä ansaitsen tämän ikuisuuden
ja huomenna
minulle myönnetään lisää
mieheni
ystäväni
kaikki mitä en ole
enkä mies
meren sinihämärää vasten
niin kaukana sinäkin
käteni ulottumattomissa,
sydämeni ääntä karttaen
ajatukseni
viimevuotiset lehdet
tumman meren pinnalla
katoavat lasinkirkkaat jäälautat
ei mitään turhempaa
ei vanhempaa
ehkä ansaitsen tämän ikuisuuden
ja huomenna
minulle myönnetään lisää
mieheni
ystäväni
kaikki mitä en ole
enkä mies
Vastaukset 3
Vanhimmat
C. Green, niin surullinen ja niin kaunis.
Ei noin. Jokainen olemme jotain arvokasta. Jokaisessa meissä on se joku mitä pitää rakastaa. Itseään täytyy osata rakastaa olematta kuitenkaan itserakas...joka käsitteenä aina sotketaan kun kirjoitetaan tai puhutaa tästä: Rakasta itseäsi. Koska, vasta silloin kun ensin osaat rakastaa itseäsi o i k e i n...ja nähdä myös oman arvosi...voit rakastaa muita.
Nuorena en tätä vielä tajunut...mitä sillä tarkoitettiin...vasta nyt. Tämän ikäisenä ja kaikenlaista jo elämää paljonkin kokeena voin minäkin...voin tähän täysin sydämin yhtyä...
Älä ole surullinen...
Tsau:Friidu
..lasinkirkkaat jäälautat tumman meren pinnalla...Upeaa!
On upeaa ONNISTUA!