Hypomaniassa tai maniassa tehtyä

Minä meinasin ostaa veneen ja mökkitontin. Mökkitontti oli saaresta ja niin ylimitoitetun kokoinen ettei mitään järkeä. Onneksi en sentään toteuttanut aiettani, kun vaimo painoi jarrua. Moottoripyörän ostin. Sillä olen jonkinverran ajellut. Työpaikkani menetin kun olin saamaton ja ärtyisä. Avioero meinaisi myös tulla, mutta vaimo sieti minua sairaudesta huolimatta.

Jätin perheeni, laitoin avioeron vireille, muutin erään miehen luo, tuhlasin rahojani..Semmosta aivot narikkaan idiotismia. Havahduin suljetulta osastolta, remmeissä sänkyyn köytettynä. Karu herätys. Onneksi perhe tuki ja nyt lääkitys pelittää.

Mulla ei hypossa mitään noin pahaa oo ollu, mut rahat on tuhlattu ja ostettu kaikkea vaikkei ois ollu rahaa eli luottarit meni. Se isoin moka ollu tähän mennessä. Sit ihan sellasta perustyypillistä että möläyttelee epäsopivia asioita tai höpöttää niin että saa hävetä. Autolla ajanu ylinopeutta ja ilman korttia. Jotain ihmissuhteita laittanu poikki mutta ne jouti mennäkin. Joskus tietty ylimielisyys on varmaan toisia ihmisiä loukannu. :(

Kirjottakees lisää! näitä on aina niin hauska lukee :O

Haist kalevii paska.

Voihan jotkut maaniset sekoilut hauskoja olla jos siinä ei satuteta toisia ihmisiä. Oon aikamoisia juttuja kuullu. Ite en kyllä maniaa tahtois kokea. Hypot riittää. Niissäkin saanu tarpeeks vahinkoa aikaan, ainaki valtion mielestä.

Maaniset sekoilut on muiden mielestä hauskoja, mutta ei sen sairastuneen mielestä. Vaikka välillä mielessä käy, että järjentöntä menoa, lopeta, niin ei pysty. Ihan kuin olis pakotettu jonkun kaahaajan kyytiin eikä pääse pois ennenkuin törmätään. Kyyti voi paikoitellen olla hauskaa, mutta jälkiselvittelyt ei koskaan.

Mun ex-avomies ryyppäsi, petti, löi, viilasi luottokortit tappiin, otti pikavippejä, lainasi minulta rahaa, otti "sairauslomaa" töistä jotta sai vain juoda. Valehteli kaikille ja ihan kaikesta, välillä oli sekaisin kuin seinäkello ja säälittävä ressukka, välillä oli euroopan omistaja ja kurko.Onneksi emme asuneet yhdessä, niin vastaa ihan itse veloistaan.

Lisää! laitan popcornit tulemaan

Miksi kukaan ei koskaan puhu manioiden positiivisista puolista? minulla on mania meneillä,ja sieltä löydän inspiraation,mootivaation,kreatiivisyyden.. kaiken mitä tarvitsen saadakseni oman elämän oikeaan suuntaan,tulee kyllä suuria impulsiivisia suunitelmia,himoja juda alkoholia ja koskea huumeisiin,mutta tiedän että jos käytän tai teen jotain mitä pahentaa maniaa niin silloin loppuu euforia,energia tehdä joka päiväiset tehtävät,halu tehdä jotain elämän kanssajnejne...

Hei kalevii, nyt tiedän mikä sulla mättää. Olet tietty nähnyt leffan Fightclub? Siinä tää nainen kävi keskusteluryhmissä, joihin osallistuvilla oli eri tauteja, joillain syöpää yms. Sähän olet sellainen, että sulla on elämä niin tyhjää, että tunnet eläväs vain meidän muiden kautta. Voi sua, säälin.

Ja joo, on mania hauskaa, alussa.

alsussa paras,sen jälkeen pitää tsempata,koska voi jos haluaa pitää itsensä kurissa,jos on motivaatio ja minun on se että tiedän jos en pidä sairauttani kurissa olen nopeasti vankilassa,mielisairaalassa tai kuollut. serkul oli sama vika ja heitti nuorena veivit.älkää hyvät ihmiset pistäkä kaikki toivo lääkkeisiin käyttäkääne "apu pyörinä" kunnes tunnette olevan valmis kykenemään pistämään elämänne kuntoon, suurin osa mielenterveys lääkkeistä on tehty vain rahan saamisen vuoksi(ei kaikki!),ja tämä on tutkimuksilla todistettava fakta

Mulla ei ole muuta toivoa kuin Lamictal, ilman sitä olen hujauksessa suljetulla osastolla. Mä en kai sitte koskaan kykene itsenäisesti laittamaan elämääni kuntoon, mutta mitä väliä vaikka söisin ämpärillisen lääkkeitä päivässä, kunhan pysyn hengissä. Ettei vaan sullakin mene nyt vähän liian lujaa..Toivotan onnea valitsemallasi tiellä.

Mieheni (bipo) osti toisen auton, meillä ei todellakaan olisi varaa sellaiseen. Okei, vanha Tvingo (siinä vasta söpö auto muuten) mutta päälle tonnin se kuitenkin kustansi. Pikavipit ovat tuttuja kuten varmaan kaikille.

Matkustin taksilla toiselle paikkakunnalle, eikä minulla ollut rahaa maksaa matkaa. Poliisin kautta kotiin.

Miesystävä osti paritalon puolikkaan meren rannalta. Töihin tulee matkaa 150 km/sivu päivässä. Jahka se taas tokenee, mahtaa kaduttaa.

Minulla maniassa saattaa jopa olla 4 eri kumppania viikon aikana, hullua ajatella muttei tälle vaan saa mitään stoppia..

Kai minä olen sitten hieman tylsä bipo, mutta suurimmat manian piikkiin menevät asiat ovat se kun köyhänä opiskelijana kävin junalla Joensuusta Helsingissä katsomassa yhtä vuokra-asuntoa (en saanut sitä) kun olin saanut jostain päähän että muutan Helsinkiin ja käyn opintoni loppuun siellä. Toinen oli sitten erään seurustelusuhteen aloittaminen ja nopea lopettaminen sinä aikana kun vielä asuin silloisen poikaystäväni kanssa, poikaystäväni tiesi asiasta, uusi mies ei tiennyt poikaystävästäni ja siitä että olin eroamassa hänestä. Tein ilkeän katoamistempun vaikka poitsu oli kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna keskimääräistä parempi tapaus. Kaduttaa että valehtelin ja pilasin kaiken.

Yksi suhde meni aikoinaan varmaan enimmäkseen tämän sairauden pahan kauden takia poikki ja se on näin jälkeenpäin kaduttanut joskus aika paljonkin vaikka tuosta on jo aikaa.

Ei siihen mitään kauheaa dramatiikkaa liittynyt kuten täällä joskus väitetään, mutta nopeasti minä siitä suhteesta lähdin enkä itseäni tai päätöstäni tainnut paljoa selitellä.

Paha mieli siitä jäi itselle kun toista noin kohtelin, mutta olin liian heikko että olisin anteeksi saanut pyydettyä kun pää selveni ja nyt siitä on jo niin aikaa ettei enää voi.

avioero, avoero, muutto lyhyen ajan sisällä x4, rikosrekisteri, työpaikan menetys, pikavippejä 10 000 e

Miehiä. Paljon miehiä. Firmojen perustamisia. Parhaillaan viisi asianajajaa asioita ajamassa. Keksintöjä, patenttien hakemisia. Runoja, maalauksia...ja niitä miehiä...

Pika ero (6kk suhteesta), pikavippejä (pari tonnia viikossa, maksoin kaikki takaisin myöhemmin), pikainen muutto toiseen kaupunkiin (maaseudulle 300km päähän koulun perässä jota kävin 2kk ajan), pikainen muutto ulkomaille (lähdin viikko sen jälkeen Suomesta kun sain tiedon opiskelupaikasta joka alko vasta puolen vuoden kuluttua tuosta, en ikinä aloittanut opintoja), irtisanoutuminen parin päivän itkukauden jälkeen varmasta ja helposta työstä ja sitä seurannut 3v työttömyys, liian monta ja liian epämääräistä baaripanoa.

Ennen kuin tiesin sairaudestani tein todella kovalla draivilla töitä, viimeiset 15 vuotta todella kovaa.
Mitä enemmän tein töitä, sitä enemmän sekoilin raha-asioitteni kanssa.

Ostin milloin mitäkin, suhteettomia määriä, en käyttöön, vaan vaatekaapin kätköön. Kaikista vähänkin arvokkaasta olen jo luopunut kirppisten kautta, tosin pilkkahintaan on joutunut myymään.

Tein paljon nettiostoja.
Useita paketteja en edes avannut, enkä muistanut mitä olin netistä tilaillut.
Vuosien saatossa sain kerättyä lähes 80 000 tuhannen euron velkapotin.
Moni varmaan ajattelee , miten on mahdollista saada ostamalla tuommoisia määriä tuhlattua rahaa, mutta toinen saman ongelman omaava kyllä ymmärtää..
Luottokortteja mun oli taas helppo saada , koska olin hyväpalkkaisessa työssä, ja kuukausituloni olivat isot.

Työt hoidin tunnollisesti, koska minulla esiintyi vaan noita tehokkaaksi tekeviä hypomania jaksoja ,ja kai sitä ostamista voi jo maaniseksikin kutsua. Kaksoiselämää pystyin elämään pitkään, kukaan ei tiennyt touhuistani.

Vuodet vierivät ja vauhti kiihtyi.
Olin sairastanut yhden masennusjakson reilu 10 vuotta aikaisemmin, joka oli vaan pelkäksi masennukseksi todettu.
Toinen romahdus oli sitten todella syvä, jouduin pitkälle sairauslomallle, jonka loppua ei näy , työpaikka ? , nyt opetellaan pienillä askeleilla uudelleen elämään.

Eli vedin itseni totaaliseen piippuun, romahdin, minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, sain lääkityksen, rahankäytölle tuli stoppi/ymmärrys miksi olen elänyt niin kuin olen , luottotiedot meni, pääsin ulosoton asiakkaaksi ym....yleinen alamäki alkoi.
Entistä työtäni en enää voi sairauteni takia tehdä, elämä on täysin hajallla, mutta monelle asialle on nyt kuitenkin tullut selvyys.

Eli tämmöistä on hypomaniassa...maniassa tehtyä :(....

Huonoja tekoja:
* pari avoliittoa tullut päätettyä nopeasti kun vain "tuntui siltä juuri sinä hetkenä"
* muutamia itkukuukausia/viikkoja jolloin ollut vain kotona itkemässä ja itsemurhaa miettiessä (kertaakaan en ole yrittänyt)
* asunto ja oma hygienia ollut välillä täysin laiminlyötynä
* muuttamista ilman mitään oikeaa syytä tai tarvetta
* shoppailua ja pelaamista (ikinä ei ole ollut opintolainaa lukuunottamatta mitään velkaa), eli omalla rahalla mutta kuitenkin välillä tili ollut täysin nollilla hypomanian takia
*yksi "sivusuhde" työkaverin kanssa samaan aikaan kun olin avoliitossa
* menettänyt muutamia ihmissuhteita oman eristäytyneisyyden tai itsekkyyden takia kun voimat olleet vähissä tai muuten ärtynyt olo
* osa ihmissuhteista jäänyt hyvin lyhyiksi tai pintapuolisiksi
* aloittanut huonoja ja hyvin lyhytaikaisia harrastuksia täysillä ja sijoittanut niihin paljon rahaa vaikka tullut vain kerran käytyä harrastusta koskevalla maksetulla tunnilla yms.

Hyviä tekoja:
*saanut uusia ystäviä ja puolisoita helposti ja nopeasti
*ahkerasti tullut tehtyä töitä ja edettyä uralla/elämässä (aina jonkin aikaa)
*aloittanut hyviä ja pitkäaikaisia harrastuksia
*asunto tulee siivottua täydellisesti aina välillä
*olen auttanut ihmisiä kun he ovat apuani tarvinneet oman elämäni kustannuksella ja olen jopa yhden hengenkin pelastanut vaikka loukkaannuin siinä samalla melko pahoin
*onhan näitä hyviä asioita monta muutakin, mutta suurin osa niistä johtuu minusta itsestäni ja tähän sairauteen liittyvistä muista kuin hypomaniaan liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi se että olen pitänyt 20v ajan päiväkirjaa säännöllisesti

Mania supervaiheessa tein 23 tuntia vuorokaudessa töissä useamman vuoden putkeen ja tienasin satoja tuhansia. Seksuaalisesti olin yliaktiivinen, ei tuntunut missään kymmenen kertaa päivässä. Naisia vaihdoin kuin sukkia, kunnes takerruin yhteen. Perustin firman, rahaa paloi satojatuhansia, enkä välittänyt, vaikka asiakkaat jättivät laskut maksamatta, kunnes oli pakko lopettaa velkataakan kaatuessa niskaani.
Lahjoitin rahaa ja työpanostani sukulaisille. Urheilin ihan sairaasti, jos ei ollut silloin muuta tekemistä tai töitä.
Aiheutin läheisilleni ongelmia taloudellisesti yli satatuhatta velkaa. Ajatus liikkui äänennopeudella ja olin virkeä kuin ämpärillisen kofeiinia juonut. Olotila parantui muutettuani homeisesta asunnosta pois, joka sekoitti kilpirauhaseni. Alkoi pitkät vaihtelevat masennus ja saamattomuusjaksot.
Nyt tulossa rikosrekisterimerkintää, oikeudenkäyntejä, tuomiota, verottaja/kela vaativat sataatuhatta veroja takaisin. Ulosotossa on satojatuhansia yritysvelkaa. Myös muita ongelmia tulossa, vaimo hakenut eroa, vie lapset/asunnon ja olen ihan sekaisin masentunut, sekä päätymässä siihen viimeiseen ratkaisuun luultavasti lähiaikoina. Aion kuitenkin tehdä sen, että katoan vailla mahdollisuutta jäänteideni löytymiseen. Koko elämä ollut yhtä sekavaa tuskaa lapsuudesta lähtien ja kovetin itseni ulkopuolisille, vaikka sisälläni liehui hornan lieskat. Läheiset ja naiseni pidin aina tyytyväisenä itsestäni välittämättä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö todettiin minulla parikymmentä vuotta sitten ja lääkkeitä en ole siihen koskaan käyttänyt. Sen voin kertoa, että kaikkeni yritin, mikään ei riittänyt läheisille ja itsellä ei ollut koskaan hyvä olla henkisesti tai fyysisesti, mutta ketään en syytä tilastani.

Tyypin II-diagnoosi itsellä.

Nuorempana jonkin verran miehiä enemmän kuin muilla ystävättärilläni. Myös "seikkailuja" joissa ei ihan terveen järjen rajoissa tullut pysyttyä, onneksi ei mitään isompaa pahaa ikinä sattunut vaikka aineksia olisi kyllä ollut.

Nykyään pysyy hypomania lääkkeiden ja muiden syiden takia melko hyvin hallussa, joten jääneet nuo hypomaniaseikkailut kauas nuoruusmuistoihin.

Maanisdepressiivinen käyttäytyy juuri noin. Tekee mitä mieleen juolahtaa. Yksi keino on ennen manian alkamista kirjoittaa paperille mitä et saa tehdä. Ja vaikka isoilla kirjaimilla. Yritä kirjoittaa se niin että puhuttelet nimenomaan omaa itseäsi, puhut omalle itsellesi. Kun mania iskee, lue paperi.

- liikaa panoja
- liikaa ruokaa
- liikaa liikuntaa
- liikaa töitä
- liikaa velkaa
- liikaa ihmisiä
- liikaa menoja
- liikaa tekemistä
- liikaa häpeää
- liikaa tunnetta
- liian vähän rahaa
- liian vähän aikaa
- liian vähän unta
- liian vähän tunnetta
- liian vähän tekemistä
- liian vähän rakkautta
- liian vähän seksiä
- liian vähän ystäviä

Vauhti päällä koko ajan. Seksiä tuli nuorempana harrastettua monena iltana viikossa aina eri miehen kanssa. Nyt avoliitossa mutta olen pettänyt ja flirttailen muiden miesten kanssa myös mieheni seurassa.
Liikuntaa harrastettua ihan järjettömiä määriä. Asunto siivottu lattiasta kattoon. Suunnitelmia vaikka minkälaisia. Olen myös maniassa kaikkein kaunein ja paras kaikessa. Kaikki muut ihmiset ärsyttää ja tulee sanottua tosi pahasti...

en mitään uutta auringon alla ole tehnyt tai aikaansaanut

Itsellä 2-tyypin bipo enkä ole mitään kauhean pahaa ikinä tehnyt, enemmänkin se on sitä mielialan nousua ja laskua, ei niinkään räikeitä tekoja tai tekemättäjättämisiä.

Joskus masentaa ja joskus menojalkaa vipattaa. Ketään en ole ikinä pettänyt, kaikkia rahojani tuhlannut tai maailmaa valloittanut. Olen elänyt enemmän tai vähemmän arkisen tavallista elämää. Onnen olen kuitenkin löytänyt ja elämästäni nauttinut, vaikka välillä kyyneleitäkin poskillani vierii, elämää nekin ovat.