puhenkehitys

Yritä selittää muille ihmetteleville aikuisille lapseltasi salaa puheen viivästyksestä ja viittomista, koska jos lapsesi tajuaakin jotain, että hän ei ole ns. normaali ja hänellä on vikaa niin se voi jättää hänelle sellaisen arven, että tulee kunnon takapakkia puhumiseen kun ei uskalla puhua kun ei osaa. Jos nyt ei välttämättä tarvitse ihmettelijöille alkaa kertomaan niin parempi niin. Ihme, että muut on aina niin kamalan uteliaita ja haluavat tietää kaiken, kaipaisi todellakin kohteliaampaa käytöstä! Muista aina, ettet puhu lapsesi kuullen häneen kohdistuvista ko. jutuista, ettei hän ala tajuamaan olevansa ns. epänormaali ja saman voit kertoa ihmettelijöillekin.

Meneekö lapsesi tavalliseen päivähoitoon? Vai erityispuolelle? Päiväkotia kannattaa valaista kaikista tollasista jutuista heti alkuun niin hoitajat osaavat sitten heti alusta alkaen käsitellä kaikkia asioita lapsesi eduksi. Kun te käytätte kuvia ja viittomia niin päivähoito ottaa sen saman tavan kaikille lapsille niin, ettei lapsesi jää tässäkään asiassa varjoon. Ja lapset kommunikoi paljon tekemisillään kuin puheella. Jos joku lapsi alkaa ihmettelemään jotain niin hänelle kerrotaan niin miten asiat on ja se menee sillä ohi. Vielä noin pienet lapset hyväksyy toisensa sellaisenaan kuin on eikä ne ala kiusaamaan tms. Kaikki menee hyvin, usko pois vaan! :)

Meidän lapsi (keskivaikea dysfasia) oli ensimmäisen tarhavuoden normaalissa päiväkodissa ja he tekivät kaiken lapseni eduksi, joten lapseni oli tasavertainen muiden kanssa eikä kukaan ihmetellyt mitään. Jo heti ensimmäisenä tarhapäivänä ilmoitin hoitajille, että millainen tapaus lapseni on ja he tekivät kaiken sitten sen mukaan. Nyt lapseni onkin erityispäiväkodissa. Jo ennen päiväkotia aina jotkut vanhat ihmiset ihmettelivät lapseni melkein puhumattomuutta tai epäselvää "puhetta" ja ilmoittivat lapselleni: "me ei saada mitään selvää mitä sinä sanot", "puhu selvemmin", "kyllä minun lapsenlapseni puhui jo tuossa iässä selvästi", jne... Se oli kova kolaus äidille, josta lapsi ei ollut moksiskaan :) Nyttemmin ei olla törmättykään tuollaisiin ihmettelijöihin, huh!

Lähisuvusta löytyy etenkin yksi, joka vertaa lapsiensa kehitystä meidän lapseen ja esim. hänen lapsensa puhuivat jo reilu vuoden ikäisenä ja vähän myöhemmin sujuvasti, mutta miksi meillä ei puhuta? Ja kun selittää asian niin se ei oikein vaan mene perille ja hänellä sitten onkin oppivaiset ja viisaat lapset kun tekevät kaiken ennen kuin ikäisensä! Silloin kyllä hermot menee!

Äidin ja vanhempien kärsivällisyyttähän tässä kovasti vaaditaan, kun oma lapsi poikkeaa jotenkin ikäisistään! Minä vuodatin jopa monen monet itkut, koska kyllä aikuiset ihmiset osaa olla häikäilemättömiä toisiaan kohtaan eikä hienosta käytöksestä ole tietoakaan!! Sanotaan vaan mitä sylki suuhun tuo! Sitten kun kunnolla on tiedostanut itselleen ja hyväksynyt esim. lapsen puheen viivästymisen niin sitten helpottaa! :) Aikaa se vie, kärsivällisyyttä ja ymmärrystäkin!!!

.. kaikista leikkipuisto-äitien kommenteista. En usko että he pahaa tarkoittavat, tai ilkeitä olisivat. Ajattelemattomia ennemminkin, ja sellaisia me ihmiset olemme. Siihen syyllistyy jokainen.

Se, miten muut lapset suhtautuvat lapseesi päiväkodissa ja miten hänet otetaan joukkoon mukaan riippu hyvin paljon päiväkodin henkilökunnasta. Siitä, miten he selittävät asiat muille lapsille. Jos he pitävät lastasi kummajaisena ja rasitteena, jos he pitävät sinua huonona äitinä, joka ei puhu eikä lue lapselleen, niin sama ajattelu tarttuu tottakai lapsiin ja heidän vanhempiinsakin.. ei sitä tarvitse äänneen sanoa, vaan se tulee joten vaan "ihohuokosten läpi" asenteena. Ja kaikki sen vaistoaa, lapset varsinkin.

Lasten puheen kehityksesta ja kaikesta muustakin oppimisesta: Kaksi ensimmäistä lastani oppivat kohtuullisen varhain puhumaan sanoja, sitten yksinkertaisia lauseita. Selkeää puhe ei ollut, vaan jotkut kirjaimet korvattiin väärillä kirjaimilla. Esim. sanan alussa J ja L ainakin oli H, S oli T.. yms. Esikoisella, kuopuksen kohdalla ei muista..

Esikoiselta puuttui R ja S puheesta kauan, R oli kurkku/sora-R - mielestäni siitä syystä, että hän kiirehti sen oppimiseen, koska siskoni huomautteli siitä.. hän kävi ekaluokan alussa puheterapeutilla pari kertaa ja vika korjaantui.

Ja heille puhuttiin ja luettiin - ja puhuttiin oikeaa ihmisten kieltä, ei lässytys-vauva-kieltä.

Väitetään myös, että jos lapselle luetaan paljon, lapsikin innostuu ja alkaa lukea, kun oppii ja on kiinnostunut kirjoista, lukemisesta. HAH! Kumpikaan lapsistani ei lue ! Esikoinen, tyttö, nyt vähän enemmän kuin kuopus, joka on poika.

Nyt tämä nuorin on kohta aivan 1 v. Hän ei sano vieläkään sitä selkeää, kohdennettua ensimmäistä sanaansa. Esim. ei sano "lamppu" lampusta. Jne. "Äittää" hokee, mutta tarkoittaako sillä äitiä vai onko se vaan kiva hokema. ??? ja senkin oppi vasta eilen !! Ei 10-11 kk iässä, kuten nämä kaksi ensimmäistä.

Ja on puhuttu. Mutta ei luettu kirjoja siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän suostu istumaan aloillaan ja kuuntelemaan ja tuijottamaan niitä kirjoja ! Hän haluaa ne kirjansa omaan käteensä, pyörittelee ja tutkii niitä ja syö ne.

Kaikki lapset ovat niin erilaisia, että vaikka samalla kaavalla toimisit kaikkien kanssa, he eivät reagoi, tai toimi, kuten opaskirjassa standardilapset toimivat.

Olen itse saanut moitteita esikoisestani, jonka kanssa mikään oppikirjojen malliesimerkki ei toiminut eikä onnistunut - hän vastasi aina "väärin", vaikka minä noudatinkin kasvatusasiantuntijoiden laatimia ja ohjetta, joka tehosi kaikkiin muihin lapsiin.

En tiedä onko tämmöisiä lapsia olemassakaan kuin näissä kasvatusoppaissa nämä standardilapset ovat..

Minua moitittiin, kun tein aina väärin.. jos tekisin niin ja näin, niin lapsikin sitten..

Esim. se klassinen sukkahousuesimerkki:
lapsi ei halua laittaa sukkahousuja jalkaan. Mutta ulkona on kylmä ja äiti päättää että on laitettava. Lapselle annetaan mahdollisuus osallistua päätökseen ja hän saa valita laittaako punaiset vai valkoiset sukkahousut ja kas niin kaikki ovat tyytyväisiä ja lapsella on sukkahousut jalassa.

Mutta kun minun lapseni EI HALUNNUT eikä suostu laittamaan niitä sukkahousuja, ei minkäänlaisia!Joten A) hänellä ei ole sukkajousuja, B) ne puetaan väkisellä jolloin edessä on taistelu, huuto, riita, rimpuileva, huutava lapsi.. ja vi***n kiukkuinen äiti ja naapurit, jotka ovat sitä mieltä että äiti pahoinpitelee lasta.

TAI: lapsi suostuu sukkahousuihin, mutta haluaa juuri ne siniset, jotka ovat pyykissä likaisena. Toiset siniset ei kelpaa, puhumattakaan muista vaihtoehdoista, hän haluaa just ne jotka on pyykissä..
Jolloin A) otetaan ne likaiset jalkaan B) kts. edellinen B, C) kts. edellinen A,


Että tälleen..