hei tyttö! se olen minä, joka sinua kutsuu. olen täällä korkealla vuorella. vilkutan sinulle sinne laakson harjuun…tule luokseni…heilutan eväskoria sinulle. haluan viedä sinut tuonne ison tammen alle retkelle ja supatella perhosista. vieläkö muistat sen kaalimaan, jonka vieressä nokkoset polttelivat sääriämme? muistan sen juhannusyön yhtä hyvin kuin se olisi eilinen. meillä oli niin ihanaa yhdessä.
olimme silloinkin retkellä kaksistaan, mutta järven rannalla ja heräsimme polttavaan kutinaan. otin sinua, neitoni hennoin, kädestä ja vein sinut niityn vieressä solisevalle purolle. heiluttelimme jalkojamme vedessä niin kirkkaassa. katselimme toisiamme vienosti hymyillen. pian polte poistui sääristämme mutta korvensi mieltämme. kastoit kultaiset hiuksesi puroon ajatuksia viilentääksesi. kutsuit minua leikkiin. kysyit: uskallanko uida vastarannalle tuon jalavan luo? painoit hiuksesi pinnan alle ja nousit nopeasti ylös heittäen hiuksesi taakse. pisarat lentelivät helmeillen aamuauringon säteiden alla. sanaakaan sanomatta pulahdimme veteen…
hei tyttö! se olen minä, joka sinua kaipaa. olen täällä autiolla saarella. vilkutan sinulle sinne aavalle merelle. näen sinut…tule luokseni kaunis merenneitoni…heilutan eväskoria sinulle. haluan viedä sinut tuonne vehreälle niitylle retkelle ja kuiskia sinulle päivänkakkaroista ja tehdä voikukista seppeleen. vieläkö muistat sen rakastavaisten leikin, jota leikimme toisiamme kiusoitellen? muistan sen kesäkuun yön kuin se olisi eilinen. olimme kuin jalokivien sinfonia - olit minulle rubiini ja minä olin sinulle safiiri.
olimme silloinkin retkellä kaksistaan, mutta joen rannalla. kävelimme heinikossa paljain varpain ja juttelimme sinusta ja minusta. nypimme päivänkakkaroista terälehtiä ja testasimme rakastammeko toisiamme. taisimme poimia koko joenvarren kakkarat siinä ajatuksissamme. tulimme aina samaan tulokseen ja rakastuimme aina vain palavammin.
istuimme vehreälle ruohikolle. noukit voikukkia varpaillasi ja annoit niitä minulle. pian niitä oli sylissäni kymmenittäin. taittelin niistä seppeleen ja asetin sen päähäsi. olit oma prinsessani. katselimme hymyillen toisiamme - syvälle silmiin sinisiin. kuin yhteisestä tahdosta kietouduimme toistemme ympärille ja hukutimme toisemme suukkoihin niin kiihkeisiin. Näytimme muille kyyhkyille ja varpusille soidinmenot rakastavaisten ihmisten.
hei tyttö! se olen minä, joka sinua rakastaa. olen täällä kaukana Kuussa. vilkutan sinulle sinne vihreään Maahan. tunnen sinut…tulen luoksesi vaalea tyttöni…heilutan eväskoria sinulle. haluan viedä sinut retkelle elämääni ja kertoa sinulle sieluni salaisuudet. tahdon jälleen sinun vierelle ja tuntea sulon punan kasvoillani. poimin sinulle kimpun tulppaaneja yhden jokaista erossa vietettyä vuotta kohden. tuon mukanani myös sydämeni. lahjoitan tämän kaiken sinulle... ...sydämeni valtaaja…
olimme silloinkin retkellä kaksistaan, mutta järven rannalla ja heräsimme polttavaan kutinaan. otin sinua, neitoni hennoin, kädestä ja vein sinut niityn vieressä solisevalle purolle. heiluttelimme jalkojamme vedessä niin kirkkaassa. katselimme toisiamme vienosti hymyillen. pian polte poistui sääristämme mutta korvensi mieltämme. kastoit kultaiset hiuksesi puroon ajatuksia viilentääksesi. kutsuit minua leikkiin. kysyit: uskallanko uida vastarannalle tuon jalavan luo? painoit hiuksesi pinnan alle ja nousit nopeasti ylös heittäen hiuksesi taakse. pisarat lentelivät helmeillen aamuauringon säteiden alla. sanaakaan sanomatta pulahdimme veteen…
hei tyttö! se olen minä, joka sinua kaipaa. olen täällä autiolla saarella. vilkutan sinulle sinne aavalle merelle. näen sinut…tule luokseni kaunis merenneitoni…heilutan eväskoria sinulle. haluan viedä sinut tuonne vehreälle niitylle retkelle ja kuiskia sinulle päivänkakkaroista ja tehdä voikukista seppeleen. vieläkö muistat sen rakastavaisten leikin, jota leikimme toisiamme kiusoitellen? muistan sen kesäkuun yön kuin se olisi eilinen. olimme kuin jalokivien sinfonia - olit minulle rubiini ja minä olin sinulle safiiri.
olimme silloinkin retkellä kaksistaan, mutta joen rannalla. kävelimme heinikossa paljain varpain ja juttelimme sinusta ja minusta. nypimme päivänkakkaroista terälehtiä ja testasimme rakastammeko toisiamme. taisimme poimia koko joenvarren kakkarat siinä ajatuksissamme. tulimme aina samaan tulokseen ja rakastuimme aina vain palavammin.
istuimme vehreälle ruohikolle. noukit voikukkia varpaillasi ja annoit niitä minulle. pian niitä oli sylissäni kymmenittäin. taittelin niistä seppeleen ja asetin sen päähäsi. olit oma prinsessani. katselimme hymyillen toisiamme - syvälle silmiin sinisiin. kuin yhteisestä tahdosta kietouduimme toistemme ympärille ja hukutimme toisemme suukkoihin niin kiihkeisiin. Näytimme muille kyyhkyille ja varpusille soidinmenot rakastavaisten ihmisten.
hei tyttö! se olen minä, joka sinua rakastaa. olen täällä kaukana Kuussa. vilkutan sinulle sinne vihreään Maahan. tunnen sinut…tulen luoksesi vaalea tyttöni…heilutan eväskoria sinulle. haluan viedä sinut retkelle elämääni ja kertoa sinulle sieluni salaisuudet. tahdon jälleen sinun vierelle ja tuntea sulon punan kasvoillani. poimin sinulle kimpun tulppaaneja yhden jokaista erossa vietettyä vuotta kohden. tuon mukanani myös sydämeni. lahjoitan tämän kaiken sinulle... ...sydämeni valtaaja…
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihana : )
Kauneinta ja herkintä mitä olen lukenut.. Pakahdun
ootpa sä romantikko
Korneinta ja teeskentelevintä mitä minä olen lukenut. Huhhuh!
Tjaah, kauneinta ja ihaninta rakastuneelle
komp!
Jos kuvaisin yhdellä kappaleella ajatuksiani, niin tämä osuisi aika lähelle:
http://www.youtube.com/watch?v=ihic3AqopZk
olisin. Olisinkin maailman onnellisin, kun vastaasi rientäisin!
http://m.youtube.com/#/watch?feature=related&v=lirb1U6-K1Y