Hengen hedelmät käytännössä ja arjessamme?

Voi kun ihana toteamus:
>>
Hengen hedelmät meissä on tarkoitettu muille jaettavaksi eikä "omaksi syötäväksi"?
>
Joku voi olla jo luonteeltaan valmiiksi rakkaudellisempi,

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Voi kun ihana toteamus:
>>
Hengen hedelmät meissä on tarkoitettu muille jaettavaksi eikä "omaksi syötäväksi"?
>
Joku voi olla jo luonteeltaan valmiiksi rakkaudellisempi,

Lue lisää

Googlasin hengen hedelmistä, ja huomasin että jotkut puhuvat useista hedelmistä ja joku sanoo että on vain yksi hengen hedelmä ja siinä voi olla eri "makuja". Siitäkin ollaan eri mieltä onko niitä 9 vai 12. Vai olisko niin että niitä voi olla paljon enemmänkin?

"Mutta voiko ihminen itse nähdä omaa hedelmäänsä, sitä millaista se on ja missä määrin sitä on?"

Arvaillahan aina voi. On olemassa monia erilaisia, eksoottisia ja tavanomaisempia hedelmiä, eri makuisia ja eri kypsyysvaiheessa olevia hedelmiä. Yksi tykkää appelsiinista ja toinen tykkää banaanista ja silläkin voi olla merkitystä onko luomua vai ei. Joku päivä ostan hyvänmakuisen appelsiinin ja toisena päivänä ostettu appelsiini on kitkerä tai mauton. Useimmat eivät mielellään syö sitruunaa sellaisenaan. Joku voi olla allerginen tietylle hedelmälle tai se ei sovi muuten dieettiin, esim. omena ei käy sappipotilaille.

Tuo edellä ollut selvitys on ehkä turhantuntuinen? Mutta kun mietin näitä hengen hedelmiä, niin saattaa olla joku lähimmäinen jolla on hyviä hedelmiä. Mutta kun hän haluaa lahjoittaa minulle hedelmiään, voi minussa olla joku sellainen vika tai piirre, etten haluakaan niitä hänen hyviä hedelmiään. Minulla voi olla katkeruutta tai kaunaa tai en vaan pidä jostakin siinä lähimmäisessä tai jostakin sellaisesta asista hänessä jolle hän itse ei mitään voi. Eihän se minun huonouteni sen toisen hedelmiä pilaa vaan itse myrkytän omat hedelmäni.

Silloin minä voin luulla tai haluan luulla että onpa sillä tyypillä huonot hedelmät. Mutta enhän minä niitä hedelmiä itse huolinut. Jos olen vaikkapa sen katkeruuteni sokaisema, niin voin vielä kuvitella että siinä tyypissä joka tarjosi hedelmiä on jotain vikaa eikä minussa.

Oma merkityksensä on silläkin taholla, mihin hedelmiä tarjotaan. Ihmiset muistelevat mielellään menneisyyttäsi ja varsinkin jos se on ollut kielteisessä mielessä värikäs - saattavat sen mukaan epäillä tarkoitusperiäsi.

Jossain kohden Raamatussa sanotaan omin sanoin muisteltuna, ettei pidä itsestään kuvitella liikoja. Ei liene aiheen turhan paljon pohdiskella niitä omia hengenhedelmiään. Muistelen joskus kuulleeni kun toisille on jo selvinnyt sekin, minkälaisia kruunuja he siellä taivaassa kerran käyttävät!

Jumala on se puutarhuri joka ne hedelmät kasvattaa. Meidän tehtävämme on olla hyvä kasvualusta sille mitä Jumala haluaa elämämme kautta tehdä.

http://www.netmission.fi/hengenpuu/

Manteli-Puu kirjoitti:

Googlasin hengen hedelmistä, ja huomasin että jotkut puhuvat useista hedelmistä ja joku sanoo että on vain yksi hengen hedelmä ja siinä voi olla eri "makuja". Siitäkin ollaan eri mieltä onko niitä 9 vai 12. Vai olisko niin että niitä voi olla paljon enemmänkin?

"Mutta voiko ihminen itse nähdä omaa hedelmäänsä, sitä millaista se on ja missä määrin sitä on?"

Arvaillahan aina voi. On olemassa monia erilaisia, eksoottisia ja tavanomaisempia hedelmiä, eri makuisia ja eri kypsyysvaiheessa olevia hedelmiä. Yksi tykkää appelsiinista ja toinen tykkää banaanista ja silläkin voi olla merkitystä onko luomua vai ei. Joku päivä ostan hyvänmakuisen appelsiinin ja toisena päivänä ostettu appelsiini on kitkerä tai mauton. Useimmat eivät mielellään syö sitruunaa sellaisenaan. Joku voi olla allerginen tietylle hedelmälle tai se ei sovi muuten dieettiin, esim. omena ei käy sappipotilaille.

Tuo edellä ollut selvitys on ehkä turhantuntuinen? Mutta kun mietin näitä hengen hedelmiä, niin saattaa olla joku lähimmäinen jolla on hyviä hedelmiä. Mutta kun hän haluaa lahjoittaa minulle hedelmiään, voi minussa olla joku sellainen vika tai piirre, etten haluakaan niitä hänen hyviä hedelmiään. Minulla voi olla katkeruutta tai kaunaa tai en vaan pidä jostakin siinä lähimmäisessä tai jostakin sellaisesta asista hänessä jolle hän itse ei mitään voi. Eihän se minun huonouteni sen toisen hedelmiä pilaa vaan itse myrkytän omat hedelmäni.

Silloin minä voin luulla tai haluan luulla että onpa sillä tyypillä huonot hedelmät. Mutta enhän minä niitä hedelmiä itse huolinut. Jos olen vaikkapa sen katkeruuteni sokaisema, niin voin vielä kuvitella että siinä tyypissä joka tarjosi hedelmiä on jotain vikaa eikä minussa.

Oma merkityksensä on silläkin taholla, mihin hedelmiä tarjotaan. Ihmiset muistelevat mielellään menneisyyttäsi ja varsinkin jos se on ollut kielteisessä mielessä värikäs - saattavat sen mukaan epäillä tarkoitusperiäsi.

Jossain kohden Raamatussa sanotaan omin sanoin muisteltuna, ettei pidä itsestään kuvitella liikoja. Ei liene aiheen turhan paljon pohdiskella niitä omia hengenhedelmiään. Muistelen joskus kuulleeni kun toisille on jo selvinnyt sekin, minkälaisia kruunuja he siellä taivaassa kerran käyttävät!

Jumala on se puutarhuri joka ne hedelmät kasvattaa. Meidän tehtävämme on olla hyvä kasvualusta sille mitä Jumala haluaa elämämme kautta tehdä.

http://www.netmission.fi/hengenpuu/

Lue lisää

Ihanaa pohdintaa Sinulta Manteli-Puu!

Aivan mahtavaa ja tätä luen vielä uudestaan pureskellen, että saan kaiken siitä irti.

Nauroin myöskin tuolla:
>>>
kun toisille on jo selvinnyt sekin, minkälaisia kruunuja he siellä taivaassa kerran käyttävät!

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Ihanaa pohdintaa Sinulta Manteli-Puu!

Aivan mahtavaa ja tätä luen vielä uudestaan pureskellen, että saan kaiken siitä irti.

Nauroin myöskin tuolla:
>>>
kun toisille on jo selvinnyt sekin, minkälaisia kruunuja he siellä taivaassa kerran käyttävät!

Lue lisää

Vielä:

Ihan loistava, kuvineen kaikkineen, tuo Manteli-Puun laittamassa linkkissä oleva Osmo Haaviston teksti ja kuva Hengen puusta!

Suosittelen!

http://www.netmission.fi/hengenpuu/

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Voi kun ihana toteamus:
>>
Hengen hedelmät meissä on tarkoitettu muille jaettavaksi eikä "omaksi syötäväksi"?
>
Joku voi olla jo luonteeltaan valmiiksi rakkaudellisempi,

Lue lisää

tähän väliin sellaista, jonka itse olen havainnut ja joka nyt ei varsinaisesti kuulu tähän aloitukseen, mutta - on uskovia, jotka ovat ulospäin niin rakkaudellisia ja kun on muita ihmisiä paikalla, mutta siellä arjessa ollaankin jotain muuta..on uskovia, jotka peittävät omat ongelmansa ja muiden ihmisten läsnäollessa ja kodin ulkopuolella ovat aina hymy naamalla ja esittävät kaiken olevan hyvin..he voivat olla kyllä empaattisia ja kuunnella toisia, mutta eivät näytä ulospäin todellista tilaansa. He ovat, niinkuin heillä olisi kaikki aina hyvin, eivätkä voi olla toiselle ihmiselle ihminen..en ymmärrä sellaista ja minun mielestäni tämänkaltaiset uskovat eivät ole kykeneviä kantamaan toisten taakkoja, eivätkä olemaan tukena muille.

Anteeksi jos tuon kirjoitti:

tähän väliin sellaista, jonka itse olen havainnut ja joka nyt ei varsinaisesti kuulu tähän aloitukseen, mutta - on uskovia, jotka ovat ulospäin niin rakkaudellisia ja kun on muita ihmisiä paikalla, mutta siellä arjessa ollaankin jotain muuta..on uskovia, jotka peittävät omat ongelmansa ja muiden ihmisten läsnäollessa ja kodin ulkopuolella ovat aina hymy naamalla ja esittävät kaiken olevan hyvin..he voivat olla kyllä empaattisia ja kuunnella toisia, mutta eivät näytä ulospäin todellista tilaansa. He ovat, niinkuin heillä olisi kaikki aina hyvin, eivätkä voi olla toiselle ihmiselle ihminen..en ymmärrä sellaista ja minun mielestäni tämänkaltaiset uskovat eivät ole kykeneviä kantamaan toisten taakkoja, eivätkä olemaan tukena muille.

Lue lisää

että tuollainen esittäminen antaa väärän kuvan hengellisestä elämästä, kuin elämästä yleensä, niille, jotka eivät tunne Jumalaa. En kirjoita tästä siksi, että tuomitsisin jotain, tiedän, että uskovien keskuudessa on monenlaisia ja jotkut ovat sisimmältään enempi rikkinäisiä kuin toiset. Kuitenkin, jos meidän tahto on kulkea kaikessa totuudessa,niin silloin me antaudumme Jumalan työpöydälle Hänen eheytettäväkseen, emmekä esitä sellaista, joka on toisia uskossa vahvempi..olen huomannut nimittäin, että jotkut, joille Jumala on antanut armolahjan, ovat ottaneet sen Jumalalta siten, että he ovat silloin vahvoja uskossaan ja joidenkin on todella vaikea asettua ihmiseksi ihmisen rinnalle..kun tulee tilanne, että jollain alueella tulee heikkous esille, loukkaannutaan ja pysytään erillään jonkunaikaa tai kokonaan, niin, ettei enää pidetä yhteyttä..omista kokemuksistani kerron ja vaikka en tätä tarkoita tällä palstalla oleville kenellekään, enkä varsinkaan Tähkäpäälle, niin on selvää sekin, että tällä palstalla voi jokainen esiintyä hyvin varmana omasta uskostaan, kun kukaan ei tunne, mutta arkielämässä voikin olla toisin..kirjoitukseni ei varmastikaan ole mieluinen, mutta tuli vain mieleen mainita tämäkin puoli..

Lisään vielä kirjoitti:

että tuollainen esittäminen antaa väärän kuvan hengellisestä elämästä, kuin elämästä yleensä, niille, jotka eivät tunne Jumalaa. En kirjoita tästä siksi, että tuomitsisin jotain, tiedän, että uskovien keskuudessa on monenlaisia ja jotkut ovat sisimmältään enempi rikkinäisiä kuin toiset. Kuitenkin, jos meidän tahto on kulkea kaikessa totuudessa,niin silloin me antaudumme Jumalan työpöydälle Hänen eheytettäväkseen, emmekä esitä sellaista, joka on toisia uskossa vahvempi..olen huomannut nimittäin, että jotkut, joille Jumala on antanut armolahjan, ovat ottaneet sen Jumalalta siten, että he ovat silloin vahvoja uskossaan ja joidenkin on todella vaikea asettua ihmiseksi ihmisen rinnalle..kun tulee tilanne, että jollain alueella tulee heikkous esille, loukkaannutaan ja pysytään erillään jonkunaikaa tai kokonaan, niin, ettei enää pidetä yhteyttä..omista kokemuksistani kerron ja vaikka en tätä tarkoita tällä palstalla oleville kenellekään, enkä varsinkaan Tähkäpäälle, niin on selvää sekin, että tällä palstalla voi jokainen esiintyä hyvin varmana omasta uskostaan, kun kukaan ei tunne, mutta arkielämässä voikin olla toisin..kirjoitukseni ei varmastikaan ole mieluinen, mutta tuli vain mieleen mainita tämäkin puoli..

Lue lisää

Eipä kai täällä ole kenelläkään mitään oikeutta määritellä, mihin väliin kukakin saa kirjoitta, joten ei Sinun tarvitse mitään anteeksi pyydellä.
Sinulla on oikeus siihen samaan, mihin meillä kaikilla muillakin on!

Vaikeita kysymyksiä ja pohdintoja esität.

Jos katsomme ihmiset yksilöinä, niin tällaisissakin tilanteissa uskon olevan monenlaisia syitä siihen, miksi ihminen ei esimerkiksi halua jokaiselle vastaantulevalle tuoda julki surujaan, vaikeuksiaan ja ongelmiaan elämänsä arjessa, vaan on nähnyt parhaimmaksi pitää ne omana tietonaan.

Noita syitä voivat olla mm. se, että on pettynyt ihmiseen, tai ei vain ole oppinut jakamaan oman elämänsä ongelmia muiden kanssa ja siksi sellainen yleistäminen, että tuollainen ihminen olisi aina kyvytön esim. asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei välttämättä ole ihan paikallaan.

On nimittäin niinkin, että jos ihminen on elämässään suurissa vaikeuksissa ja ongelmissa, ei hän kaipaa rinnalleen enää ihmistä, joka on tullut rinnalle kulkijaksi, mutta tuokin joka käänteessää esille omia ongelmiaan ja murheitaan, he ovat silloin yhdessä kaivon pohjalla, eikä kummalakaan
ole eväitä ja voimia siihen, että sieltä yritettäisiin päästä ylös.

Tässä tulee vastaan se, mikä on sympatian ja empatian ero.
Sympaattinen menee samaan kaivoon autettavansa kanssa.
Empaattinen kykenee ymmärtämään autettavan tilan / tilanteen,
mutta ei mene itse samaan "tilaan" hänen kanssan ja näin kykenee
toimimaan autettavan parhaaksi.

Eli olen myöskin kanssasi siitä samaa mieltä, että ihmisen, joka on ns. toisten rinnalla kulkija, täytyy olla ainakin jossakin määrin itse eheytynyt omista rikkinäisyyksistään, että voi ja kykenee olemaan ns. AASINA, jolla on vahva selkä, suuret korvat, pieni suu ja taito kulkea vaikeissakin maastoissa
kuormaa kantaen.

Mutta ihmisen ei tule olla myöskään unohtanut sitä, mitä on olla rikkinäinen, vaan hänen tulee nähdä, että saviastiasta ei ole mitään apua, sillä voima
ja apu tulee siitä aarteesta, joka on siellä saviastian sisällä.

Ts. kun ihminen on itsessään, ns. lihassaan voimaton, ei siis kulje omassa voimassaan, silloin Jumala voi hänet täyttää omalla voimallaan ja tällainen henkilö on sellaisessa balanssissa, joka kykenee olemaan oikealla tavalla rikkirevityn, hajalle lyödyn ja aran ihmisen rinnalla tukijana ja ylös nostajana.

Tästä mielestäni puhuu tuo runo, jonka tuonne edelle laitoin.
Ensin Jumalan tulee tyhjentää kätemme omasta voimastamme ja omista aarteistamme, että meidän kätemme voivat soida ns. Jumalan armon ja rakkauden evankeliumia.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Eipä kai täällä ole kenelläkään mitään oikeutta määritellä, mihin väliin kukakin saa kirjoitta, joten ei Sinun tarvitse mitään anteeksi pyydellä.
Sinulla on oikeus siihen samaan, mihin meillä kaikilla muillakin on!

Vaikeita kysymyksiä ja pohdintoja esität.

Jos katsomme ihmiset yksilöinä, niin tällaisissakin tilanteissa uskon olevan monenlaisia syitä siihen, miksi ihminen ei esimerkiksi halua jokaiselle vastaantulevalle tuoda julki surujaan, vaikeuksiaan ja ongelmiaan elämänsä arjessa, vaan on nähnyt parhaimmaksi pitää ne omana tietonaan.

Noita syitä voivat olla mm. se, että on pettynyt ihmiseen, tai ei vain ole oppinut jakamaan oman elämänsä ongelmia muiden kanssa ja siksi sellainen yleistäminen, että tuollainen ihminen olisi aina kyvytön esim. asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei välttämättä ole ihan paikallaan.

On nimittäin niinkin, että jos ihminen on elämässään suurissa vaikeuksissa ja ongelmissa, ei hän kaipaa rinnalleen enää ihmistä, joka on tullut rinnalle kulkijaksi, mutta tuokin joka käänteessää esille omia ongelmiaan ja murheitaan, he ovat silloin yhdessä kaivon pohjalla, eikä kummalakaan
ole eväitä ja voimia siihen, että sieltä yritettäisiin päästä ylös.

Tässä tulee vastaan se, mikä on sympatian ja empatian ero.
Sympaattinen menee samaan kaivoon autettavansa kanssa.
Empaattinen kykenee ymmärtämään autettavan tilan / tilanteen,
mutta ei mene itse samaan "tilaan" hänen kanssan ja näin kykenee
toimimaan autettavan parhaaksi.

Eli olen myöskin kanssasi siitä samaa mieltä, että ihmisen, joka on ns. toisten rinnalla kulkija, täytyy olla ainakin jossakin määrin itse eheytynyt omista rikkinäisyyksistään, että voi ja kykenee olemaan ns. AASINA, jolla on vahva selkä, suuret korvat, pieni suu ja taito kulkea vaikeissakin maastoissa
kuormaa kantaen.

Mutta ihmisen ei tule olla myöskään unohtanut sitä, mitä on olla rikkinäinen, vaan hänen tulee nähdä, että saviastiasta ei ole mitään apua, sillä voima
ja apu tulee siitä aarteesta, joka on siellä saviastian sisällä.

Ts. kun ihminen on itsessään, ns. lihassaan voimaton, ei siis kulje omassa voimassaan, silloin Jumala voi hänet täyttää omalla voimallaan ja tällainen henkilö on sellaisessa balanssissa, joka kykenee olemaan oikealla tavalla rikkirevityn, hajalle lyödyn ja aran ihmisen rinnalla tukijana ja ylös nostajana.

Tästä mielestäni puhuu tuo runo, jonka tuonne edelle laitoin.
Ensin Jumalan tulee tyhjentää kätemme omasta voimastamme ja omista aarteistamme, että meidän kätemme voivat soida ns. Jumalan armon ja rakkauden evankeliumia.

Lue lisää

Sorry, se mainitsemani runo onkin vasta tuolla jäljempänä.
TYHJÄT KÄDET

Lisään vielä kirjoitti:

että tuollainen esittäminen antaa väärän kuvan hengellisestä elämästä, kuin elämästä yleensä, niille, jotka eivät tunne Jumalaa. En kirjoita tästä siksi, että tuomitsisin jotain, tiedän, että uskovien keskuudessa on monenlaisia ja jotkut ovat sisimmältään enempi rikkinäisiä kuin toiset. Kuitenkin, jos meidän tahto on kulkea kaikessa totuudessa,niin silloin me antaudumme Jumalan työpöydälle Hänen eheytettäväkseen, emmekä esitä sellaista, joka on toisia uskossa vahvempi..olen huomannut nimittäin, että jotkut, joille Jumala on antanut armolahjan, ovat ottaneet sen Jumalalta siten, että he ovat silloin vahvoja uskossaan ja joidenkin on todella vaikea asettua ihmiseksi ihmisen rinnalle..kun tulee tilanne, että jollain alueella tulee heikkous esille, loukkaannutaan ja pysytään erillään jonkunaikaa tai kokonaan, niin, ettei enää pidetä yhteyttä..omista kokemuksistani kerron ja vaikka en tätä tarkoita tällä palstalla oleville kenellekään, enkä varsinkaan Tähkäpäälle, niin on selvää sekin, että tällä palstalla voi jokainen esiintyä hyvin varmana omasta uskostaan, kun kukaan ei tunne, mutta arkielämässä voikin olla toisin..kirjoitukseni ei varmastikaan ole mieluinen, mutta tuli vain mieleen mainita tämäkin puoli..

Lue lisää

Et sitten keksinyt piteeeeempää lausetta, hehh, kuin tämä:

>>>>Kuitenkin, jos meidän tahto on kulkea kaikessa totuudessa,niin silloin me antaudumme Jumalan työpöydälle Hänen eheytettäväkseen, emmekä esitä sellaista, joka on toisia uskossa vahvempi..olen huomannut nimittäin, että jotkut, joille Jumala on antanut armolahjan, ovat ottaneet sen Jumalalta siten, että he ovat silloin vahvoja uskossaan ja joidenkin on todella vaikea asettua ihmiseksi ihmisen rinnalle..kun tulee tilanne, että jollain alueella tulee heikkous esille, loukkaannutaan ja pysytään erillään jonkunaikaa tai kokonaan, niin, ettei enää pidetä yhteyttä..omista kokemuksistani kerron ja vaikka en tätä tarkoita tällä palstalla oleville kenellekään, enkä varsinkaan Tähkäpäälle, niin on selvää sekin, että tällä palstalla voi jokainen esiintyä hyvin varmana omasta uskostaan, kun kukaan ei tunne, mutta arkielämässä voikin olla toisin..kirjoitukseni ei varmastikaan ole mieluinen, mutta tuli vain mieleen mainita tämäkin puoli..

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Vielä:

Ihan loistava, kuvineen kaikkineen, tuo Manteli-Puun laittamassa linkkissä oleva Osmo Haaviston teksti ja kuva Hengen puusta!

Suosittelen!

http://www.netmission.fi/hengenpuu/

Lue lisää

Palaan vielä Manteli-Puu tähän tekstiisi.

Kun kirjoitit tuosta ns. Hengen hedelmän makuasioista ja kun selailin tuolla muita ketjuja, siellä oli viesti: "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista."

Ja jos muistamme, mikä tämän kansansadun tausta oli, se sopii varsin hyvin tuohon pohdintaasi.

Syyhän ketun lausumaan oli se, että hän näki, miten kauniita ja herkullisen näköisiä pihlajanmarjat olivat, mutta kun hän ei kyennyt niitä itse saamaan,
hän ei kyennyt myöntämään sitä, vaan päätti mielessään, että eiväthän ne kuitenkaan hyviä ole.....happamiahan ne. :)

Kun jokin asia tuntuu liian etäiseltä, mahdottomalta, jopa saavuttamattomalta,
monet antavat periksi ja rauhoittavat oman mielensä, että tuskimpa se olisi ollut edes hyvää.

Myöskin kateuden rinnasteena on pidetty tätä kansansatua ketun pihlajanmarjoista.

Eli tämä saatta olla Hengen hedelmien kohdalla todellisuutta esim. ihmisen kohdalla, joka yrittää tavoitella Hengen hedelmää omin voimin ja konstein ja
kun sitten uupuu, eikä oma ponnistus tuotakaan tulosta, saatetaan kokea
kokonaisuutena usko ja hengellisyys happamaksi ja aletaan nähdä kaikki
siihe liittyvä happamana tai mätänä.

Tällaista tuli mieleeni, kun uudelleen tuota tekstiäsi luin.
Tämä vain yksi osa-alue siitä.

Tuossa on tullut näköjään paljon miinusta, kun sanoin hyvää tekstisi sisällöstä,
mutta edelleenkin suosittelen ajatuksella lukemaan sitä, sillä siinä on paljon
hyvää pohdittavaa. :)

tähkäpää kirjottaa monikossa hengen hedelmistä.

Olet ihan oikeassa, että "pudotus" tai ajallisesta riisuminen, miksi
sitä sitten itse kukin haluaa kutsuakin, saattaa johtaa ihmisen ns.
omien pelastusveneiden rakenteluihin, jotka eivät sitten kuitenkaan
kanna ja kestä silloin, kun tulee uusi myrsky ja tsunami.

Siksi olisikin niin tärkeää, että kykenisimme löytämään itse ja
johdattamaan muitakin niihin käsiin, jotka nostavat, kantavat ja
pelastavat ja antavat meille kerran iankaikkisen ilon ja autuuden
Hänen seurassaan!

Kun luin viestiäsi, tuli mieleeni tämä runo:

TYHJÄT KÄDET.

1. Mun käteni olivat täynnä, aarteita tämän maan.
Ne kimmelsi kiehtoen mieltäin, vain turhassa loistossaan.
Mut Herra kun kädellään koski, mä jäljet naulojen näin,
ja kaikki niin jalkoihin Herran, pirstoiksi särkyi käsissäin.
Tyhjät kädet - sanoi Herra - tyhjät kädet sillä olkoon,
.......joka tekee mun työtäin.

2. Mä seisahdin tahraisin käsin, raskaan työn kovettamin
ja turhaksi näin minä työni, jos kuinkakin ahersin.
Mut Herra mua kädellään koski, mä merkit haavojen näin,
niin syntien tahrat Hän poisti, verellään vihmoin käsistäin.
Tyhjät kädet - sanoi Herra - tyhjät kädet sillä olkoon,
........joka tekee mun työtäin.

3. Mä uurastin lepoa vailla, pyytäen palkkaani,
ja kiireestä vapisi kädet, vain harvoin ne rukoili.
Mut Herra kun käteeni koski, hän rauhan sieluuni soi,
ja levätä tuskaiset kädet, käsissä Herran viimein voi.
Tyynet kädet - sanoi Herra - tyynet kädet sillä olkoon,
.......joka tekee mun työtäin.

4. Mä taistelin väkevin käsin, uhkuen voimaani.
Vain itsellein elin mä silloin ja omaa tein työtäni.
Mut Jeesus kun käsiini koski, näin turhaks´ mä kiitoksen,
sai voimaa mun käteni siellä, käsissään hiljaa leväten.
Laske kätes - sanoi Herra - laske käsihini,
.......niin voit tehdä mun työtäin.

L. D. Gordon Aug. Clement From.

On todella turvallista ja siunattua saada antautua Hänen käsiinsä,
mitään omistamattomana, kaikesta riisuttuna ja saada tulla puetuksi
Hänen armollaan ja vanhurskaudellaan, ilman oma ansiota,
rahatta ja hinnatta!

Jes. 55
1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei
ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Olet ihan oikeassa, että "pudotus" tai ajallisesta riisuminen, miksi
sitä sitten itse kukin haluaa kutsuakin, saattaa johtaa ihmisen ns.
omien pelastusveneiden rakenteluihin, jotka eivät sitten kuitenkaan
kanna ja kestä silloin, kun tulee uusi myrsky ja tsunami.

Siksi olisikin niin tärkeää, että kykenisimme löytämään itse ja
johdattamaan muitakin niihin käsiin, jotka nostavat, kantavat ja
pelastavat ja antavat meille kerran iankaikkisen ilon ja autuuden
Hänen seurassaan!

Kun luin viestiäsi, tuli mieleeni tämä runo:

TYHJÄT KÄDET.

1. Mun käteni olivat täynnä, aarteita tämän maan.
Ne kimmelsi kiehtoen mieltäin, vain turhassa loistossaan.
Mut Herra kun kädellään koski, mä jäljet naulojen näin,
ja kaikki niin jalkoihin Herran, pirstoiksi särkyi käsissäin.
Tyhjät kädet - sanoi Herra - tyhjät kädet sillä olkoon,
.......joka tekee mun työtäin.

2. Mä seisahdin tahraisin käsin, raskaan työn kovettamin
ja turhaksi näin minä työni, jos kuinkakin ahersin.
Mut Herra mua kädellään koski, mä merkit haavojen näin,
niin syntien tahrat Hän poisti, verellään vihmoin käsistäin.
Tyhjät kädet - sanoi Herra - tyhjät kädet sillä olkoon,
........joka tekee mun työtäin.

3. Mä uurastin lepoa vailla, pyytäen palkkaani,
ja kiireestä vapisi kädet, vain harvoin ne rukoili.
Mut Herra kun käteeni koski, hän rauhan sieluuni soi,
ja levätä tuskaiset kädet, käsissä Herran viimein voi.
Tyynet kädet - sanoi Herra - tyynet kädet sillä olkoon,
.......joka tekee mun työtäin.

4. Mä taistelin väkevin käsin, uhkuen voimaani.
Vain itsellein elin mä silloin ja omaa tein työtäni.
Mut Jeesus kun käsiini koski, näin turhaks´ mä kiitoksen,
sai voimaa mun käteni siellä, käsissään hiljaa leväten.
Laske kätes - sanoi Herra - laske käsihini,
.......niin voit tehdä mun työtäin.

L. D. Gordon Aug. Clement From.

On todella turvallista ja siunattua saada antautua Hänen käsiinsä,
mitään omistamattomana, kaikesta riisuttuna ja saada tulla puetuksi
Hänen armollaan ja vanhurskaudellaan, ilman oma ansiota,
rahatta ja hinnatta!

Jes. 55
1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei
ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

Lue lisää

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja aina oma persoonansa.

Kun tuossa kerroin maallisen romahduksen kautta itiävistä siemenistä
niin tärkeintä on se mikä henki niistä itää. Ylipäätänsäkin. Sen tietoisuuden jonka olen saanut. Jumalan henki on universaali voima. Rakkaus on universaali kiistaton ja häviämätön. Se on olemassa ilman maallisia romahduksia, tai luxus hotellin-vihkiäisiä. Kun Raamatussa puhutaan Jumala on Rakkaus niin kokemus
asiasta ihmisen kehossa on psykofyysinen, sekä tieteellisesti että henkisesesti.

Tämä tarkoittaa ateisteille sitä, että nämä protonien törmäykset koetaan eri tavalla.
On ihmisiä jotka menevät toreille herättämään vastustusta
on myös paljon §- henkisiä, joilla alkaa ns. keulittaa taivasjonossa.
On ihmisiä jotka ottavat elämän kuin askareen. Koirakin tule ravitummaksi
kun saa itse avata paketin.

Vaikka maapallolla on kuinka monta uskontoa tai pientä pajaa missä
Jumalaa tuunataan oman itsensä näköiseksi niin tässä on totuus:
Ihminen elää ilman ravintoo pitkään, mutta ei ilman vettä.

1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.

kadun*nainen kirjoitti:

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja aina oma persoonansa.

Kun tuossa kerroin maallisen romahduksen kautta itiävistä siemenistä
niin tärkeintä on se mikä henki niistä itää. Ylipäätänsäkin. Sen tietoisuuden jonka olen saanut. Jumalan henki on universaali voima. Rakkaus on universaali kiistaton ja häviämätön. Se on olemassa ilman maallisia romahduksia, tai luxus hotellin-vihkiäisiä. Kun Raamatussa puhutaan Jumala on Rakkaus niin kokemus
asiasta ihmisen kehossa on psykofyysinen, sekä tieteellisesti että henkisesesti.

Tämä tarkoittaa ateisteille sitä, että nämä protonien törmäykset koetaan eri tavalla.
On ihmisiä jotka menevät toreille herättämään vastustusta
on myös paljon §- henkisiä, joilla alkaa ns. keulittaa taivasjonossa.
On ihmisiä jotka ottavat elämän kuin askareen. Koirakin tule ravitummaksi
kun saa itse avata paketin.

Vaikka maapallolla on kuinka monta uskontoa tai pientä pajaa missä
Jumalaa tuunataan oman itsensä näköiseksi niin tässä on totuus:
Ihminen elää ilman ravintoo pitkään, mutta ei ilman vettä.

1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=2CAh_rKuAgU

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=2CAh_rKuAgU

hard to believe that the accident could produce such a human behavior
http://www.youtube.com/watch?v=sq9GppJd8tE

Kiitos !!!

kadun*nainen kirjoitti:

hard to believe that the accident could produce such a human behavior
http://www.youtube.com/watch?v=sq9GppJd8tE

Kiitos !!!

Lue lisää

Ihana kuvaus uskollisuudesta ja rakkaudesta!

Halauksin!!

On hienoa, että täällä on Raamattunsa hyvin lukeneita ihmisiä,
jotka opastavat tällaista tolleroa käyttämään oikeita sanamuotoja!

Kiitos hyvästä huomiostasi ja siunusta Sinulle!

Mutta antaisitko vähän lisätietoa, mitä ja miten ilmaisen, kun haluan puhua Hengen hedelmän kaikista osa-alueista, vai miten se nyt sitten tulisi ilmaista, miten tuoda julki, että Hengen hedelmään kuuluu useita ?????.....niin mitä?????

Monikko muotoahan siinä tulisi kai käyttää, mutta minkä sanan monikkomuotoa?

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

On hienoa, että täällä on Raamattunsa hyvin lukeneita ihmisiä,
jotka opastavat tällaista tolleroa käyttämään oikeita sanamuotoja!

Kiitos hyvästä huomiostasi ja siunusta Sinulle!

Mutta antaisitko vähän lisätietoa, mitä ja miten ilmaisen, kun haluan puhua Hengen hedelmän kaikista osa-alueista, vai miten se nyt sitten tulisi ilmaista, miten tuoda julki, että Hengen hedelmään kuuluu useita ?????.....niin mitä?????

Monikko muotoahan siinä tulisi kai käyttää, mutta minkä sanan monikkomuotoa?

Lue lisää

~~tähkäpää~~

"Monikko muotoahan siinä tulisi kai käyttää, mutta minkä sanan monikkomuotoa?"

Ymmärräthän kielikuvia ja vertauskuvia. Kielikuva eli metafora on Ilmaus, jossa kaksi asiaa rinnastetaan toisiinsa enemmän tai vähemmän yllättävästi jonkin yhtäläisyyden perusteella.

Noh, käytä tässä tapauksessa vaikka sellaista esimerkkiä, että hengen hedelmä on kuin appelsiini. Se on jaettavissa lohkoihin. Jokainen on erillinen osa hedelmää, mutta yhdessä ne muodostavat täydellisen hedelmän. Päällä on velä kypsänä helposti poistettavissa oleva kuori jonka suojissa hedelmä on kehittynyt., ja on valmistunut nautittavaksi.

ap_pel_sii_ni kirjoitti:

~~tähkäpää~~

"Monikko muotoahan siinä tulisi kai käyttää, mutta minkä sanan monikkomuotoa?"

Ymmärräthän kielikuvia ja vertauskuvia. Kielikuva eli metafora on Ilmaus, jossa kaksi asiaa rinnastetaan toisiinsa enemmän tai vähemmän yllättävästi jonkin yhtäläisyyden perusteella.

Noh, käytä tässä tapauksessa vaikka sellaista esimerkkiä, että hengen hedelmä on kuin appelsiini. Se on jaettavissa lohkoihin. Jokainen on erillinen osa hedelmää, mutta yhdessä ne muodostavat täydellisen hedelmän. Päällä on velä kypsänä helposti poistettavissa oleva kuori jonka suojissa hedelmä on kehittynyt., ja on valmistunut nautittavaksi.

Lue lisää

Koetko, että teen ns. Raamatulle "vääryyttä" tai "väkivaltaa", jos
puhun Hengen hedelmän sijaan - hedelmistä, koska se kuitenkin
mielestäni meille maallikoille tuo paremmin esille sen, että Hengen
hedelmään kuuluu monia erilaisia ominaisuuksia?

Kyllä minä ymmärrän ja uskon suurimman osan uskovista ymmärtävän,
että rakkaus on se varsinainen hedelmä ja nämä muut ovat tuon
rakkauden eri ominaisuuksia, osa-aluita, tai lohkoja, tai jalon
viinipuun annin, yksittäisiä rypäleitä.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Koetko, että teen ns. Raamatulle "vääryyttä" tai "väkivaltaa", jos
puhun Hengen hedelmän sijaan - hedelmistä, koska se kuitenkin
mielestäni meille maallikoille tuo paremmin esille sen, että Hengen
hedelmään kuuluu monia erilaisia ominaisuuksia?

Kyllä minä ymmärrän ja uskon suurimman osan uskovista ymmärtävän,
että rakkaus on se varsinainen hedelmä ja nämä muut ovat tuon
rakkauden eri ominaisuuksia, osa-aluita, tai lohkoja, tai jalon
viinipuun annin, yksittäisiä rypäleitä.

Lue lisää

~~tähkäpää~~

En koe asiaa Raamatun vääristelynä. Osa hedelmästäkin on hedelmää.
Minusta voi vallan mainiosti puhua monikossa Hengen hedelmistä, koska kaikki Hengen meissä synnyttämä ja kasvattama on joka tapauksessa sitä samaa Hengen hedelmää. Miksi takertua pikkuseikkoihin asiassa, joka on täysin ymmärrettävissä ilman monimutkaisia kielellisiä käännelmiä. Itsekin puhun joskus Hengen hedelmistä puhuessani sen osa-alueista.

Taisin keksiä tässä sivumennen uudissanankin, "käännelmä".
Joistakin Raamatun käännöksistä niitä hyväksymättömät käyttävät ilmaisua 'väännös'. Ehkä niistä voisi käyttää myös nimitystä 'käännelmä'. Pikaisesti ja ilman perusteellista perehtymistä ja taitoa tehtyä käännöstä voisi kutsua käännelmäksi. On tuossa sanassa sen verran negatiivinen kaiku. Mutta se on jo toinen juttu.

ap_pel_sii_ni kirjoitti:

~~tähkäpää~~

En koe asiaa Raamatun vääristelynä. Osa hedelmästäkin on hedelmää.
Minusta voi vallan mainiosti puhua monikossa Hengen hedelmistä, koska kaikki Hengen meissä synnyttämä ja kasvattama on joka tapauksessa sitä samaa Hengen hedelmää. Miksi takertua pikkuseikkoihin asiassa, joka on täysin ymmärrettävissä ilman monimutkaisia kielellisiä käännelmiä. Itsekin puhun joskus Hengen hedelmistä puhuessani sen osa-alueista.

Taisin keksiä tässä sivumennen uudissanankin, "käännelmä".
Joistakin Raamatun käännöksistä niitä hyväksymättömät käyttävät ilmaisua 'väännös'. Ehkä niistä voisi käyttää myös nimitystä 'käännelmä'. Pikaisesti ja ilman perusteellista perehtymistä ja taitoa tehtyä käännöstä voisi kutsua käännelmäksi. On tuossa sanassa sen verran negatiivinen kaiku. Mutta se on jo toinen juttu.

Lue lisää

>>
Miksi takertua pikkuseikkoihin asiassa...

Ei Paavali jättänyt, vaan Jumala jätti ja tiijäthän Sinä varmasti, kelle tai kenen käyttöön ja hallintaan Hän ne jätti?!

Siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa laskeskella ja punnita näitä mahdollisia itsestään löytyviä hengenhedelmiä, vaikka ajattelisikin (niin varmaan) niitä Jumalan aikaansaamiksi, ollaan jo hakoteillä, siinä on sellainen ikävä "lihan sivumaku".

Ulkokultaiset ihmiset puntaroivat näitä asioita, ne jotka todella tuottavat hengenhedelmiä, eivät itse sitä edes huomaa.

Kaikista parhainta lähimmäisen palvelemista on se, mistä ei kiitosta tässä ajassa tule saamaan eikä näkemään. Tosin Jumala välillä näkee meidän heikkoutemme ja antaa joskus "tikkukaramellin" nuoleskeltavaksi, ettemme nyt aivan masennu tässä lihallisen ihmisen kurittamisessa.

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

salatut hyveet kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa laskeskella ja punnita näitä mahdollisia itsestään löytyviä hengenhedelmiä, vaikka ajattelisikin (niin varmaan) niitä Jumalan aikaansaamiksi, ollaan jo hakoteillä, siinä on sellainen ikävä "lihan sivumaku".

Ulkokultaiset ihmiset puntaroivat näitä asioita, ne jotka todella tuottavat hengenhedelmiä, eivät itse sitä edes huomaa.

Kaikista parhainta lähimmäisen palvelemista on se, mistä ei kiitosta tässä ajassa tule saamaan eikä näkemään. Tosin Jumala välillä näkee meidän heikkoutemme ja antaa joskus "tikkukaramellin" nuoleskeltavaksi, ettemme nyt aivan masennu tässä lihallisen ihmisen kurittamisessa.

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

Lue lisää

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

Kai sitä kannattaa olla mahdollisimman rehellinen itselleen silti ja vaikka todeta, että miksi sanoit tai käyttäydyt noin?

Mutta Jeesus on paras esimerkkimme, hän itse ei korottanut hengen hedelmäänsä, vaan opetuslapset kirjoittivat kaiken ylös mitä näkivät.

salatut hyveet kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa laskeskella ja punnita näitä mahdollisia itsestään löytyviä hengenhedelmiä, vaikka ajattelisikin (niin varmaan) niitä Jumalan aikaansaamiksi, ollaan jo hakoteillä, siinä on sellainen ikävä "lihan sivumaku".

Ulkokultaiset ihmiset puntaroivat näitä asioita, ne jotka todella tuottavat hengenhedelmiä, eivät itse sitä edes huomaa.

Kaikista parhainta lähimmäisen palvelemista on se, mistä ei kiitosta tässä ajassa tule saamaan eikä näkemään. Tosin Jumala välillä näkee meidän heikkoutemme ja antaa joskus "tikkukaramellin" nuoleskeltavaksi, ettemme nyt aivan masennu tässä lihallisen ihmisen kurittamisessa.

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

Lue lisää

Näihin "hengenhedelmiin" muuten pystyvät toisinaan huomattavasti paremmin ne, jotka eivät uskostansa Jumalaan niin kovin suureen ääneen puhu.

Matteus 5:47-48
Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Rima on tässä kohtaa asetettu tarkoituksellisesti tavoittamattomiin.

salatut hyveet kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa laskeskella ja punnita näitä mahdollisia itsestään löytyviä hengenhedelmiä, vaikka ajattelisikin (niin varmaan) niitä Jumalan aikaansaamiksi, ollaan jo hakoteillä, siinä on sellainen ikävä "lihan sivumaku".

Ulkokultaiset ihmiset puntaroivat näitä asioita, ne jotka todella tuottavat hengenhedelmiä, eivät itse sitä edes huomaa.

Kaikista parhainta lähimmäisen palvelemista on se, mistä ei kiitosta tässä ajassa tule saamaan eikä näkemään. Tosin Jumala välillä näkee meidän heikkoutemme ja antaa joskus "tikkukaramellin" nuoleskeltavaksi, ettemme nyt aivan masennu tässä lihallisen ihmisen kurittamisessa.

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

Lue lisää

>> Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

hengen H:n Herra kirjoitti:

Vai miltä se kuulostaa, jos ihminen joutuu vaikka tilanteeseen, jossa lähimmäinen repii rikki sisikuntasi ja puret hampaita yhteen etkä päästä pahaa sanaa suustasi ja sitten kohta toteat, että "Kylläpäs minä nyt olinkin pitkämielinen, sävyisä ja jaksoin hillitä itseni, kylläpäs olen päässyt pitkälle tässä uskonelämässäni ja kylläpäs Jumala on minussa kasvattanut hienoja hengenhedelmiä, hyvä minä!"

Kai sitä kannattaa olla mahdollisimman rehellinen itselleen silti ja vaikka todeta, että miksi sanoit tai käyttäydyt noin?

Mutta Jeesus on paras esimerkkimme, hän itse ei korottanut hengen hedelmäänsä, vaan opetuslapset kirjoittivat kaiken ylös mitä näkivät.

Lue lisää

Minä olen vähän sitä mieltä, että ihminen, joka on saanut kasvaa Jumalan Rakkauden Hengessä niin, että Jumala voi tuottaa hänen kauttaan runsasta
ja makeaa Hengen hedelmää, ei ole siitä ollenkaan itse hirveäösti tietoisia.

Heille on vain tärkeää ja merkityksellistä se, että SAA elää Herralleen mieliksi!

Enkä minä nyt tiedä, onko siinäkään mitään väärää, jos on esim. ihmisellä on paljon ongelmia itsensä hillitsemisessä ja sitten huomaa jossain
kinkkisessä tilanteessa, Jumalan avulla kyenneensäkin toimimaan Jumalan mielen mukaisesti ja antaa Jumalalle siitä kiitoksen.

Hyvin itsensä hillitsevä ja hallitseva henkilö saattaa nähdä tuollaisen tilanteen hyvin mitättömänä, mutta ihminen, joka joutuu paljon kamppailemaan tämän
asian kanssa, saa mielestäni riemuita, iloita ja ylistää Jumalaa siitä voitosta, jonka hän sai lihastaan.
Eli ehkä ensimmäinen Hengen hedelmä on kypsynyt! :)

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Minä olen vähän sitä mieltä, että ihminen, joka on saanut kasvaa Jumalan Rakkauden Hengessä niin, että Jumala voi tuottaa hänen kauttaan runsasta
ja makeaa Hengen hedelmää, ei ole siitä ollenkaan itse hirveäösti tietoisia.

Heille on vain tärkeää ja merkityksellistä se, että SAA elää Herralleen mieliksi!

Enkä minä nyt tiedä, onko siinäkään mitään väärää, jos on esim. ihmisellä on paljon ongelmia itsensä hillitsemisessä ja sitten huomaa jossain
kinkkisessä tilanteessa, Jumalan avulla kyenneensäkin toimimaan Jumalan mielen mukaisesti ja antaa Jumalalle siitä kiitoksen.

Hyvin itsensä hillitsevä ja hallitseva henkilö saattaa nähdä tuollaisen tilanteen hyvin mitättömänä, mutta ihminen, joka joutuu paljon kamppailemaan tämän
asian kanssa, saa mielestäni riemuita, iloita ja ylistää Jumalaa siitä voitosta, jonka hän sai lihastaan.
Eli ehkä ensimmäinen Hengen hedelmä on kypsynyt! :)

Lue lisää

".....ei ole siitä ollenkaan itse hirveästi tietoinen."

Vastavoimana toimitat virkaasi kritisoijana hyvin, mutta vinkkinä M sulle : ota välillä jokin iloinen §=) aihe.

iloJHWH:ssa kirjoitti:

Vastavoimana toimitat virkaasi kritisoijana hyvin, mutta vinkkinä M sulle : ota välillä jokin iloinen §=) aihe.

Mazdels:ille.

Meidän on mielestäni hyvä keskustella täällä tästäkin asiasta, mutta olla hyvin varovaisia täällä arvioimaan toinen toistemme Hengen hedelmiä.

Parhaiten Hengen hedelmät ovat nähdäkseni näkyvissä siellä meidän arjessamme, kodissamme, työympäristössämme, ystäviemme ja läheistemme keskellä.

Jokainen, joka haluaa elää kaksinaismoralismissa, kykenee täällä esittämään
huvinkin hyvää Hengen hedelmää.

Aina on myöskin, kuten Manteli-Puu toi tuolla edellä esille, vastuu myöskin katsojalla, minkälaisten lasien lävitse kukin toisen hedelmiä katseleekin.
Tiedät varmaan, että ei ole viisasta mennä omenapuustakaan valitsemaan
omenaa aurinkolasit silmillä, koska silloin on tosi vaikea arvioida sen kypsyyttä.
Mustaherukoita on jopa vaikea erottaa ollenkaan, jos etsit niitä aurionkolasit päässä.

Myöski on syytä ja minkä vuoksi ensisijaiseti tämän ketjun avasinkin, pohtia ja miettiä sitä, mikä sitten on Hengen hedelmää??

Oletko Sinä esim. sitä mieltä, että jos joku uskovainen ei kuuntele mitään sanomatta tai puolustamatta, kun Sinä arvostelet helluntaiherätystä omalta
kokemuspohjaltasi, hänellä ei ole Hengen hedelmä saanut kasvaa?

Ja tätä en kysy siltä motiivilta, että haluaisin arvostella Sinua, vaan esittää esimerkin kautta kysymyksen, "Minkä Sinä näet Hengen hedelmäksi?"

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Mazdels:ille.

Meidän on mielestäni hyvä keskustella täällä tästäkin asiasta, mutta olla hyvin varovaisia täällä arvioimaan toinen toistemme Hengen hedelmiä.

Parhaiten Hengen hedelmät ovat nähdäkseni näkyvissä siellä meidän arjessamme, kodissamme, työympäristössämme, ystäviemme ja läheistemme keskellä.

Jokainen, joka haluaa elää kaksinaismoralismissa, kykenee täällä esittämään
huvinkin hyvää Hengen hedelmää.

Aina on myöskin, kuten Manteli-Puu toi tuolla edellä esille, vastuu myöskin katsojalla, minkälaisten lasien lävitse kukin toisen hedelmiä katseleekin.
Tiedät varmaan, että ei ole viisasta mennä omenapuustakaan valitsemaan
omenaa aurinkolasit silmillä, koska silloin on tosi vaikea arvioida sen kypsyyttä.
Mustaherukoita on jopa vaikea erottaa ollenkaan, jos etsit niitä aurionkolasit päässä.

Myöski on syytä ja minkä vuoksi ensisijaiseti tämän ketjun avasinkin, pohtia ja miettiä sitä, mikä sitten on Hengen hedelmää??

Oletko Sinä esim. sitä mieltä, että jos joku uskovainen ei kuuntele mitään sanomatta tai puolustamatta, kun Sinä arvostelet helluntaiherätystä omalta
kokemuspohjaltasi, hänellä ei ole Hengen hedelmä saanut kasvaa?

Ja tätä en kysy siltä motiivilta, että haluaisin arvostella Sinua, vaan esittää esimerkin kautta kysymyksen, "Minkä Sinä näet Hengen hedelmäksi?"

Lue lisää

Toki saa ja pitääkin sanoa oma mielipiteensä. Tällaisella keskustelupalstalla se on enemmän kuin toivottavaa.

Minua on syytetty helluntailais-karismaattisten uskovaisten taholta valehtelijaksi, parjaajaksi ym ja kehotettu menemään "hoitoon" jne, kun olen kertonut kokemiani asioita helluntailaisuudesta.

Onko mielestäsi henkilökohtaisuuksiin meneminen uskovaisilta hyvää hengen hedelmää??

mazdels kirjoitti:

Toki saa ja pitääkin sanoa oma mielipiteensä. Tällaisella keskustelupalstalla se on enemmän kuin toivottavaa.

Minua on syytetty helluntailais-karismaattisten uskovaisten taholta valehtelijaksi, parjaajaksi ym ja kehotettu menemään "hoitoon" jne, kun olen kertonut kokemiani asioita helluntailaisuudesta.

Onko mielestäsi henkilökohtaisuuksiin meneminen uskovaisilta hyvää hengen hedelmää??

Lue lisää

EI OLE ja se ei ole edes fiksua ja asiallista käytöstä hengellisyyden ulkopuollellakaan.

Mutta kyllä itsekin toivon kohdallasi, että Taivaallinen Isä pääsisi nostamaan Sinut ns. ahtaasta avaralle, eli että kykenisit kääntämään enempi katsettasi Kristukseen ja vähempi ihmisiin ja heidän tekmisiinsä.

Enkä tätä toivo sen vuoksi, että kokisin kiusallisena sen, kun tuot helluntailaisuudesta esille vain huonoja ja nurjia puolia, vaan toivon
sitä ihan vain Sinun oman elämäsi kirkastumisen vuoksi ja ettet
enempi enää haavoittuisi, kuin mitä Sinua on jo haavoitettu.

Sillä haavasi eivät pääse paranemaan, jos edellen kaivat niiden
sisältöjä, ne vain tulehtuvat ja alkavat märkiä.

Uskon, että monilla ihmisillä on ollut lapsuudessaan saman kaltaisia kokemuksia, kuin Sinullakin, mutta he ovat ne käsitelleet ja näin puhdistaneet haavan, mutta myöskin antaneet sen sitten rauhassa parantua.

Ja tätä toivoisin Sinunkin kohdallesi ja olen sitä mieltä, että Sinun tulisi itsekin pyrkiä kaikin voimin ja keinoin siihen, että kykenisit jättämään menneet ja olleet taaksesi ja alkaa rakentamaan itsellesi hyvää ja valoisaa tulevaisuutta ja jos
uskot Jeesuksen olevan Pelastajasi, usko Hänen olevan myöskin Vapauttajasi ja Vapahtajasi ja lähesty Häntä näiden haavojesi kanssa.

Uskon, että Sinulla olisi myöskin antaa sisältöä näihin hengellisiin
keskteluihin muultakin kantilta, kuin vain tuoden esille helluntailaisten
huonoa vaellusta.

Sinäkin, mazdels, voisit aloittaa noiden hedelmien tuottamisen ihan oman nenäsi viereltä.

Huomenta aito ja alkuperäinen Vastis!

Herra olkoon joka päivä kanssasi! :)

Tarkennusta, Jeesus varoitteli, "emmekö sinun nimessäsi tehneet....

hengen hedelmää kirjoitti:

Tarkennusta, Jeesus varoitteli, "emmekö sinun nimessäsi tehneet....

>>>
Ne ihmiset jotka tekivät hengen hedelmiä, eivät edes tienneet niitä tekevänsä

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

>>>
Ne ihmiset jotka tekivät hengen hedelmiä, eivät edes tienneet niitä tekevänsä

Niin, toiset menevät auttamaan vanhoja ja sairaita Jumalaa miellyttääkseen, jotta olisi Herran silmissä hyvä, toiset rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen.

On eriasia se, että menekö auttamaan lähimmäistäni jotta ikäänkuin vakuutaisin itselleni ja pyrkisin tällä teolla tehdä "uskoni" lujaksi ja oikeaksi Herrani edessä, vaiko se, että tiedän Herran antaneen minulle armon ja rakkauden ja tämän tähden tahdon tehdä hyvää lähimmäisilleni...jakaa armoa ja rakkauttaa muille, rakastettuna ja armahdettuna!

Kenties he jotka Herran edessä vetosivat käden töihin ja tulivat torjutuiksi olivat juuri heitä jotka ikäänkuin pönkittivät omaa uskoaan oman käden hyvillä töillä, ikäänkuin pyrkien vakuuttamaan Herraa, että Hän hyväksyisi ja että kelpaisimme.
Toinen ryhmä ei tiennyt tehneensä kaikkea hyvää, sillä heidän tekonsa oli aitoa rakkaudellista seurausta siitä rakkaudesta jonka Jumala omiensa sydämiin vuodattaa.

Herra auta että pidän aina kirkkaana edessäni sen suunnattoman lahjan, sinä armahdit ja siksi minäkin tahdon armahtaa lähimmäistäni.
Sinä rakastit, siksi minäkin tahdon rakastaa lähimmäistäni.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

>>>
Ne ihmiset jotka tekivät hengen hedelmiä, eivät edes tienneet niitä tekevänsä

Tässä ketjussa käytetään sellaisia sanoja, kuin tehdä hengen hedelmää tai tuottaa hedelmää. En löydä Raamatusta ajatusta hedelmän tekemisestä.

Joh. 15:8: ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni”. Itse asiassa hedelmän kantaminen on pikemminkin sitä, mitä meistä tulee, kuin, mitä teemme. Kannan hedelmää, kun mikään ei estä Kristuksen elämän virran tulemista minuun. Jeesus-runkoon oksastettu kantaa väistämättä hedelmää, jos hän vain pysyy Kristuksessa. Jeesuksen antama oksa-kuvaus on erittäin osuva ja helposti ymmärrettävä: oka ei tuota hedelmää, se vain kannattelee sitä.

Mitä tulee hengen hedelmään ja sen yksikkömuotoon, niin se on hyvin raamatullinen ja merkittävä ilmaus. En voi kantaa hengen hedelmän yksittäisiä osasia erillisinä muisa osista, vaan koko hedelmä, kaikki tässä mainitut ominaisuudet, tulevat tavalla tai toisella näkyviin: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Ajatus on meille hyvin lohdullinen: minun ei tarvitse keskittyä siihen, onko minulla iloa tai olenko pitkämielinen, vaan ainoastaan siihen, kuulunko Jeesukselle ja elänkö Hänen lähellään. Jeesuksen lähellä emme voi olla esimerkisi sävyisiä, mutta sitten meiltä puuttuisi kokonaan vaikkapa rauha.

On jo myöhä ja minua jo väsyttää. Hengen hedelmä ei ole sama asia, kuin se hedelmä, josta Jeesus puhuu esimerkiksi vuorisaarnassa. Siitä on ollut täällä hyvää Raamatun opetusta ketjussa "Keitä he ovat?" Kysymys on vuorisaarnassa teoista ja elämäntavasta - valheprofeettojan elämässä on jotain pahaa hedelmää, syntielämää, jonka he salaavat ja yrittävät muilta peittää olemalla ulospäin hurskaan oloisia eli Jeesuksen mukaan "lampaita susien vaatteissa". Hengen hedelmä on Jeesuksen lähellä olevan sydämen tila ja asenne, hedelmä näkyvänä tekona on armahdetun syntisen halusta elää Jeesuksen lähellä puhdasta elämää syntynyt uusi elämä ilman synnin orjuutta ja synnin suosimista.

Jeesus synnyttää ja kasvattaa Pyhällä Hengellä meissä hengen hedelmää. Se ei ole samaa kuin luonteenpiirteemme. Joku voi olla hyvinkin lempeä ja pirkämielinen jo syntymässään saamansa luonteen perusteella. Tällainen ihminen saattaa hymyillä ja olla näkyvän ystävällinen ja siinä mielessä hengellisen oloinen. Pinta voi olla kuitenkin pettävää, kotioloissa, ristiriidoissa ja koettelemuksissa pintaan voi nousta syntistä kuonaa, joka joskus yllättää lähellä olevat. Me voimme yrittää tuotaa hengen hedelmää ja olla muiden edessä kuin kristittyj mannekiineja. Kestävää hengen hedemää voi tuottaa kuitenkin vain Kristuksen henki.

Herätyssaarnaaja Urho Muroman luokse tuli joskus 50-luvulla joku uskova, joka valitti, kun hänessä ei ole sitä Hengen hedelmää. Muroma oli siihen todennut: "Jos sinä sen hedelmän näkisit, niin sinä söisit sen!". Niinpä, Hengen hedelmät eivät ole meidän nauttimistamme varten eikä niitä esitellä muille - kun Pyhä Henki tuottaa hedelmää se antaa siunausta ulospäin muille ja tuottaa kiitosta ja kunniaa yksin Jumalalle.

Minua nukuttaa, hyvää yötä - muistakaamme kuitenkin hengellisesti valvoa!

Sydämen tila ja teot kirjoitti:

Tässä ketjussa käytetään sellaisia sanoja, kuin tehdä hengen hedelmää tai tuottaa hedelmää. En löydä Raamatusta ajatusta hedelmän tekemisestä.

Joh. 15:8: ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni”. Itse asiassa hedelmän kantaminen on pikemminkin sitä, mitä meistä tulee, kuin, mitä teemme. Kannan hedelmää, kun mikään ei estä Kristuksen elämän virran tulemista minuun. Jeesus-runkoon oksastettu kantaa väistämättä hedelmää, jos hän vain pysyy Kristuksessa. Jeesuksen antama oksa-kuvaus on erittäin osuva ja helposti ymmärrettävä: oka ei tuota hedelmää, se vain kannattelee sitä.

Mitä tulee hengen hedelmään ja sen yksikkömuotoon, niin se on hyvin raamatullinen ja merkittävä ilmaus. En voi kantaa hengen hedelmän yksittäisiä osasia erillisinä muisa osista, vaan koko hedelmä, kaikki tässä mainitut ominaisuudet, tulevat tavalla tai toisella näkyviin: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Ajatus on meille hyvin lohdullinen: minun ei tarvitse keskittyä siihen, onko minulla iloa tai olenko pitkämielinen, vaan ainoastaan siihen, kuulunko Jeesukselle ja elänkö Hänen lähellään. Jeesuksen lähellä emme voi olla esimerkisi sävyisiä, mutta sitten meiltä puuttuisi kokonaan vaikkapa rauha.

On jo myöhä ja minua jo väsyttää. Hengen hedelmä ei ole sama asia, kuin se hedelmä, josta Jeesus puhuu esimerkiksi vuorisaarnassa. Siitä on ollut täällä hyvää Raamatun opetusta ketjussa "Keitä he ovat?" Kysymys on vuorisaarnassa teoista ja elämäntavasta - valheprofeettojan elämässä on jotain pahaa hedelmää, syntielämää, jonka he salaavat ja yrittävät muilta peittää olemalla ulospäin hurskaan oloisia eli Jeesuksen mukaan "lampaita susien vaatteissa". Hengen hedelmä on Jeesuksen lähellä olevan sydämen tila ja asenne, hedelmä näkyvänä tekona on armahdetun syntisen halusta elää Jeesuksen lähellä puhdasta elämää syntynyt uusi elämä ilman synnin orjuutta ja synnin suosimista.

Jeesus synnyttää ja kasvattaa Pyhällä Hengellä meissä hengen hedelmää. Se ei ole samaa kuin luonteenpiirteemme. Joku voi olla hyvinkin lempeä ja pirkämielinen jo syntymässään saamansa luonteen perusteella. Tällainen ihminen saattaa hymyillä ja olla näkyvän ystävällinen ja siinä mielessä hengellisen oloinen. Pinta voi olla kuitenkin pettävää, kotioloissa, ristiriidoissa ja koettelemuksissa pintaan voi nousta syntistä kuonaa, joka joskus yllättää lähellä olevat. Me voimme yrittää tuotaa hengen hedelmää ja olla muiden edessä kuin kristittyj mannekiineja. Kestävää hengen hedemää voi tuottaa kuitenkin vain Kristuksen henki.

Herätyssaarnaaja Urho Muroman luokse tuli joskus 50-luvulla joku uskova, joka valitti, kun hänessä ei ole sitä Hengen hedelmää. Muroma oli siihen todennut: "Jos sinä sen hedelmän näkisit, niin sinä söisit sen!". Niinpä, Hengen hedelmät eivät ole meidän nauttimistamme varten eikä niitä esitellä muille - kun Pyhä Henki tuottaa hedelmää se antaa siunausta ulospäin muille ja tuottaa kiitosta ja kunniaa yksin Jumalalle.

Minua nukuttaa, hyvää yötä - muistakaamme kuitenkin hengellisesti valvoa!

Lue lisää

Luuk. 3:9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."

Kyllä siellä vain hedelmän tekemisestä puhutaan, mutta jos puun juuri on mätä tai puu muuten sairas, niin eipä siinä sen enempää lehtiä kuin hedelmääkään näy tai korkeintaan kitukasvuisia sellaisia.

svpootellessa kirjoitti:

Luuk. 3:9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."

Kyllä siellä vain hedelmän tekemisestä puhutaan, mutta jos puun juuri on mätä tai puu muuten sairas, niin eipä siinä sen enempää lehtiä kuin hedelmääkään näy tai korkeintaan kitukasvuisia sellaisia.

Lue lisää

"Svpootellessa" viestistä tuli mieleeni viikunapuu, jonka Jeesus kirosi:

Mark. 11
12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta,
oli hänen nälkä.
13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli
lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin
siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta
kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä
enää kukaan sinusta hedelmää syökö."
Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

Olen usein miettinyt tätä vertausta, puhuuko se ns.
kaksinaismoralismista, omavanhurskaudesta ja
ulkokultaisuudesta, siitä, että kaikki ulkoinen on
kohdallaan ja ulkoinen "hapitus" antaa ymmärtää
ihmisen olevan hyvinkin hengellisen ja hyvin voivan,
on rehevää lehdistöä, eli puheet ovat suuret ja suureen
ääneen ylistellään ja kiitellään Herraa, ollaan hengessä
"palavia" yms. mutta kun aletaan lähemmin katsastamaan,
Hengen hedelmästä ei ole tietoakaan, ei edes ns.
ensihedelmiä, joita viikunapuu tekee jo ennen lehdistön tulemista.

Sillä 13 jae sanoo, ettei ollut viikunoiden aika, eli kysei ei ollut
siitä, että olisi edes pitänyt olla vielä hedelmää, vaan
siitä, että puu antoi lehdistöllään väärän kuvan itsestään.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

"Svpootellessa" viestistä tuli mieleeni viikunapuu, jonka Jeesus kirosi:

Mark. 11
12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta,
oli hänen nälkä.
13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli
lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin
siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta
kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä
enää kukaan sinusta hedelmää syökö."
Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

Olen usein miettinyt tätä vertausta, puhuuko se ns.
kaksinaismoralismista, omavanhurskaudesta ja
ulkokultaisuudesta, siitä, että kaikki ulkoinen on
kohdallaan ja ulkoinen "hapitus" antaa ymmärtää
ihmisen olevan hyvinkin hengellisen ja hyvin voivan,
on rehevää lehdistöä, eli puheet ovat suuret ja suureen
ääneen ylistellään ja kiitellään Herraa, ollaan hengessä
"palavia" yms. mutta kun aletaan lähemmin katsastamaan,
Hengen hedelmästä ei ole tietoakaan, ei edes ns.
ensihedelmiä, joita viikunapuu tekee jo ennen lehdistön tulemista.

Sillä 13 jae sanoo, ettei ollut viikunoiden aika, eli kysei ei ollut
siitä, että olisi edes pitänyt olla vielä hedelmää, vaan
siitä, että puu antoi lehdistöllään väärän kuvan itsestään.

Lue lisää

Viikunapuun kiroamisessa on suora yhteys edellä tapahtuneisiin tapahtumiin.

Jeesus saapui edellisenä päivänä Betaniasta Jerusalemiin, meni ensimmäistä kertaa temppeliin kulkien siellä ympäriinsä, ikäänkuin katsoen ja tutkien, jotain etsien.

"Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan. "

Huomatkoon Markuksen evankeliumin lukia tässä, että Jeesu ei suinkaan suuttunut kauppiaille temppelissä vielä tällöin!

Nyt Hän siirtyi temppelistä yöksi jälleen Betaniaan.
Hän oli varmasti vihainen ja murheellinen sydämessää, mutta Hän nukkui ensin yön yli!

Seuraavana aamuna kulkiessaan jälleen opetuslasten kanssa jälleen Jerusalemiin, matkalla Jeesus etsi viikunapuusta hedelmää sydäkseen nälkäänsä, mutta ei löytänyt. Silloin Hän kirosi viikunapuun!

Nyt on ymmärrettävä tässä suora yhteys Jerusalemin temppelin tapahtumiin.
Israel on esikuvallinen viikunapuu.
Messiaan saapuessa kansansa pariiin ja saapuessa ensikertaa Herran omaan temppeliin, Hän ETSI sieltä HEDELMIÄ, rukoilevia, nöyriä, Herraa pelkääviä sieluja, mutta ei löytänyt.
Temppelissä oli "pelkkiä lehtiä"...

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

"Svpootellessa" viestistä tuli mieleeni viikunapuu, jonka Jeesus kirosi:

Mark. 11
12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta,
oli hänen nälkä.
13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli
lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin
siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta
kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä
enää kukaan sinusta hedelmää syökö."
Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

Olen usein miettinyt tätä vertausta, puhuuko se ns.
kaksinaismoralismista, omavanhurskaudesta ja
ulkokultaisuudesta, siitä, että kaikki ulkoinen on
kohdallaan ja ulkoinen "hapitus" antaa ymmärtää
ihmisen olevan hyvinkin hengellisen ja hyvin voivan,
on rehevää lehdistöä, eli puheet ovat suuret ja suureen
ääneen ylistellään ja kiitellään Herraa, ollaan hengessä
"palavia" yms. mutta kun aletaan lähemmin katsastamaan,
Hengen hedelmästä ei ole tietoakaan, ei edes ns.
ensihedelmiä, joita viikunapuu tekee jo ennen lehdistön tulemista.

Sillä 13 jae sanoo, ettei ollut viikunoiden aika, eli kysei ei ollut
siitä, että olisi edes pitänyt olla vielä hedelmää, vaan
siitä, että puu antoi lehdistöllään väärän kuvan itsestään.

Lue lisää

Eikö Jesse mokannut tuossa kohdassa ihan selvästi? Koska ei ollut viikunoiden aika niin miten siinä olisi sitten pitänyt ollakaan viikunoita? Ja piti sitten mennä kiroamaan, ihan viaton puu?

kysyvä ei eksy kirjoitti:

Eikö Jesse mokannut tuossa kohdassa ihan selvästi? Koska ei ollut viikunoiden aika niin miten siinä olisi sitten pitänyt ollakaan viikunoita? Ja piti sitten mennä kiroamaan, ihan viaton puu?

Lue lisää

Kysyvä ei eksy kirjoitti;
"Koska ei ollut viikunoiden aika niin miten siinä olisi sitten pitänyt ollakaan viikunoita?"

No nimimerkkisi on paikallaan, sillä olipa hyvä että kysyit niin voin välittömästi korjata epäilysi moisesta!

Ei erehtynyt!

Nimittäin viikunapuut, joita Israelin lakeuksilla kasvaa antavat keväisin usein lehtien lomassa pieniä ns. varhaishedelmiä. Nämä pienet ja mehukkaat varhaishedelmät syntyvät huomattavasti ennen varsinaisen satokauden alkua.

Jeesus etsi nimenomaan varhaisviikunoita puusta, lehtien seasta.

Aivan samoin itseasiassa Jeesus teki myös Israelin Herran temppelissä.
Hän esti sieltä nimenomaan näitä valtakuntansa "varhaishedelmiä" mutta ei löytänyt!

HOOH HOH HOH Hoh hoh hoh hoh hoh ho ho ho hoh HOOH HOH HOH H O H HOOOH ! ! !

wana kirjoitti:

HOOH HOH HOH Hoh hoh hoh hoh hoh ho ho ho hoh HOOH HOH HOH H O H HOOOH ! ! !

Just noin se jotenkin meni! :)

psalmilaulu kirjoitti:

Just noin se jotenkin meni! :)

Hengen hedelmän kohdalla on tosiaankin kysymys kasvusta,
ei se ole mikään yht´äkkinen tapahtuma.

Siemen ensiksi itää, taimi aloittaa kasvunsa, sen jälkeen tarvitaan "koulimiset", harvennukset ja "siedättämiset", kunnes tulee kukinta vaihe ja vastaa siitä voi kehittyä hedelmää.

On sekin vaara, että hallat pääsevät jossain vaiheessa joko tuhoamaan taimen kokonaan, tai ainakin hidastamaan kasvua, tuhoamaan kukinnan tai puuttuu
pölyttämisen mahdollisuus ja silloin jää hedelmä valmistumatta.
Seurakunta on hyvä paikka pölyttämiselle, siellä kasvetaan rintarinnan,
lähellä toisiaan ja näin pääsee pölytys tapahtumaan.

Meidän on hyvä myöskin olla kantamassa toinen toistamme
Jeesuksen vertauksen tavoin:

Luuk. 13:6-9
6. Jeesus esitti heille tämän vertauksen:
"Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna
viinitarhassaan. Hän tuli etsimään siitä hedelmää,
mutta ei löytänyt.
7. Niin hän sanoi puutarhurille: 'Kolmena vuotena
olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta,
mutta en ole löytänyt. Kaada se pois. Sehän vain
vie voimaa maasta.
8. Tämä vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä tämä
vuosi. Sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maata sen ympärillä.
9. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää. Ellei, hakkauta se pois'."