Mulla on avopuoliso ja hänen kanssaan 2 pientä lasta. Elämämme on kaikinpuolin hyvällä mallilla ja rakastan avopuolisoani ja lapsiamme äärimmäisen paljon. Nyt kuitenkin mulla on tullut ilmeisesti jonkinsortin kolmenkympin kriisiä.
Olin duuniporukan kanssa risteilyllä ja täysin sattumalta ja odottamatta tapasin laivalla erittäin ihastuttavan nuoren naisen, johon ihastuin syvästi. Meillä oli hauskaa yhdessä ja vietimme tapaamisemme jälkeen koko loppu risteilyn yhdessä. Meillä synkkasi mielestäni oikein hyvin. Ihastuin naiseen suunnattomasti ja minusta tuntuu että hänkin oli myös minuun ihastunut.
En kuitenkaan ollut kertonut hänelle että minulla on 2 lasta ja avopuoliso. Risteilyn päätyttyä ja laivan saavuttua suomeen, soitin hänelle humalassa myöhemmin illalla kotona ollessani. Töksäytin hänelle päin naamaa melko kovassa humalassa totuuden että minulla on avopuoliso ja 2 lasta. Sen jälkeen hän ei enää kertaakaan, useista yrityksistä huolimatta, vastannut soittoihini, eikä viesteihin. Olisin halunut selvittää asiaa selvinpäin ja hyvästellä jos ei muuta, mutta hän ei yksinkertaisesti vastaa minulle mitään ja olen ihastus-päissäni pommittanut häntä vähän ehkä liikaakin. En saa häntä mielestäni ja ajattelen häntä päivittäin. Olen oikeasti todella ihastunut. Miksi hän ei vastaa minulle mitään (ei edes että jättäisin hänet rauhaan)? Mitä hänen päässään mahtaa liikkua (onko ollut ihastunut vai ei)? Pitäisikö minun unohtaa hänet? Mitä voisin asialle tehdä. Tuhannet kiitoset jo etukäteen mahdollisista, tukea ja apua antavista kommenteista!!!
Olin duuniporukan kanssa risteilyllä ja täysin sattumalta ja odottamatta tapasin laivalla erittäin ihastuttavan nuoren naisen, johon ihastuin syvästi. Meillä oli hauskaa yhdessä ja vietimme tapaamisemme jälkeen koko loppu risteilyn yhdessä. Meillä synkkasi mielestäni oikein hyvin. Ihastuin naiseen suunnattomasti ja minusta tuntuu että hänkin oli myös minuun ihastunut.
En kuitenkaan ollut kertonut hänelle että minulla on 2 lasta ja avopuoliso. Risteilyn päätyttyä ja laivan saavuttua suomeen, soitin hänelle humalassa myöhemmin illalla kotona ollessani. Töksäytin hänelle päin naamaa melko kovassa humalassa totuuden että minulla on avopuoliso ja 2 lasta. Sen jälkeen hän ei enää kertaakaan, useista yrityksistä huolimatta, vastannut soittoihini, eikä viesteihin. Olisin halunut selvittää asiaa selvinpäin ja hyvästellä jos ei muuta, mutta hän ei yksinkertaisesti vastaa minulle mitään ja olen ihastus-päissäni pommittanut häntä vähän ehkä liikaakin. En saa häntä mielestäni ja ajattelen häntä päivittäin. Olen oikeasti todella ihastunut. Miksi hän ei vastaa minulle mitään (ei edes että jättäisin hänet rauhaan)? Mitä hänen päässään mahtaa liikkua (onko ollut ihastunut vai ei)? Pitäisikö minun unohtaa hänet? Mitä voisin asialle tehdä. Tuhannet kiitoset jo etukäteen mahdollisista, tukea ja apua antavista kommenteista!!!
Vastaukset 28
Vanhimmat
En yhtään kummastele miksi nainen ei vastaa sulle, enkä kummastelisi sitäkään jos vaihtaisi numeronsa sinulta salaiseksi!
Olet toiminut kuin mikäkin URPO! Kelaa vähän montako mahdollisuutta sulla olisi ollut kertoa tälle ihmiselle että olet varattu, olet isä ja sulla on perhe ????? Koko takastulo matka !!
En tiedä mitä haet kirjotuksellasi, miettisin pitkään onko tähän edes viisasta vastata, niin SELVÄ asiahan tämä on, mutta taidat olla selvänäkin URPO koska et tätä asiaa näytä tajuavan itse eli se pitää vääntää sulle karskisti päin naamaan.
Unohda se nainen. On naisia ja miehiä jotka pitävät puolisoon pettäviä ihmisiä pahimpina ja alaarvoisina maanmatosina, kuka nyt sellaisen kelkkaan haluaa edes lähteä????
Saatat olla oikeassa. Ehkä olen täysi URPO. Kun ihastuu,on vaikea ajatella täydellä järjellä. En nähnyt omasta mielestäni sopivaa hetkeä kertoa asiasta kun ajattelin että olisi helpompi kertoa sitten kun ollaan ensin tutustuttu hieman. Toiseksi sellaisen kertominen pelottaa kun ei tiedä mitä siitä seuraa. Tiedän olen toiminut itsekkäästi, mutta käsi sydämmellä voin sanoa etten ole kellekkään halunnut mitään pahaa.
...pakko myöntää että pahoitin mieleni kirjoituksestasi. En ollut ajatellut asiaa aivain noin karkeasti! Kauheaa jos ihastukseni ajattelee asiaa yhtä alleviivatusti kuin sinä.
Potaskaa.
Sopiva hetki on HETI. Olet varattu, olet isä, sulla on perhe. Miten mies joka väittää rakastavansa heitä (lapsia, vaimoa) ei löydä sopivaa hetkeä kertoa asiasta? Heidän kuuluisi olla number1 sun muistilistalla, olet sitten miten kännissä tahansa.
Tiesit jo silloin ettei se nainen olisi susta pätkääkään kiinnostunut jos olisit rehellisenä ja rehtinä miehenä kertonut statuksesi, halusit vaan pitkittää jännärielämääsi ja leikkiä toisen naisen tunteilla.
Se kertoo vaan susta, tämä toimintamalli kertoo sille naiselle millanen mato olet. Kun voit kerran tehdä noin, voit tehdä sen toisenkin kerran. Vaikka kolmannenkin. EI KUKAAN fiksu nainen halua itselleen tuollaista miestä, EI KUKAAN fiksu nainen halua aloittaa suhdetta varatun kanssa joka "unohti" kertoa olevansa varattu vakavasti, EIKÄ KUKAAN fiksu nainen halua tahallaan rikkoa kenenkään perhettä, olla se toinen nainen. Ottaa niitä syitä niskoilleen, sellaista taakkaa.
Ens kerralla sanot suoraan jollekin naiselle kehen "ihastut" olevasi varattu, olevasi kahden pienen lapsen isä, ja sanot vieläpä rakastavasi heitä kovasti. Katsoppa kuule piruuttas ketä lähtee sun kelkkaas, ketä ei. Eroa ensin jos noin herkästi vipattaa (sairasta suorastaan toi sun naisen ahdistelu, yäk) ja lähde sitten vasta kalastusreissulle.
Siis sairasta se että olisin halunut selvittää ja kuulla häneltä mitä hän asiasta ajattelee, sen sijaan että kuulen sen nyt sinulta? En mä oo mato, enkä paha.
... Mä saatan jopa itse tässä enemmän kärsiä kuin ihastukseni. Mun mielestä kylmää jättää asia selvittämättä.
Nimimerkille "missäjärki???":
Heräsi mielenkiinto että sattuuko sulla olemaan omakohtaisia kokemuksia tälläsistä tapauksista? Miksi niin agressiivinen? Olisi kiinnostavaa tietää että miksi noin ankara tuomio? Tiedätkö että pitkässä parisuhteessa voi käydä niin että voi joskus saada jotain sellaista mitä on vuosia omassa suhteessa kaivannut ja myös perheen isät voivat ihastua toisiin naisiin. Onko se niin tuomittavaa ihastua, vaikka olisikin avopuoliso ja kaks lasta. Uskon että tälläistä ihastumista tapahtuu lähes kaikissa pitkissä suhteissa jossain vaiheessa.
Siksi agressiivinen kirjoitus koska musta tuntui että tarviit herätyksen!!!! Itsesi parhaaksi. Kuten alempaan viestiini jo ehdin kirjoittaakin.
Kyllä tiedän tuon kaiken... pitkässä parisuhteessa olen ja sua vanhempi ;)
Ja on myös kokemusta liian innokkaasti ihastujasta joka oli 100% yksipuolista, se tuntui näin naisena kamalalta ja pelottavalta kun ei auta puhe, ei välttely.
Tietenkin itse kärsit enemmän ja varmaankin ainoana. Niin makaa kuin petaa.
Sano mitä selvitettää TEILLÄ kahdella muka olisi? Kahdella ihmisellä jotka tapaavat sattumalta, mies ihastuu. Mitä sä niinku haet siitä naisesta VIELÄ???
Naisen puolelta ei mitään selvitettävää, kaikki on selvää pässinlihaa. Jos oot varattu oot varattu. Mitä haluat siitä naisesta vielä? Eihän teillä ole mitään tulevaisuutta tms, kaikki yhteydenpito on silloin aivan turhaa!! Jos oot laittanut anteeksi tekstarin, se varmaan luki sen ja that`s it. Kun ei vastaa sulle niin sen pitäs riittää sulle. Hän ei selvästikään halua selvittää mitään eikä tunne siihen tarvetta. Anna toisen olla. Niin ehkä sun naama vielä pelastuu..
Se ettei hän vastaa sulle on VASTAUS.
Mikään anteeksi pyyntö tai sun alemmuudentuntoinen katumus ei muuta faktoja. Sulla oli tilaisuutesi kertoa, jätit käyttämättä.
Oletko ajatellut ettei se ihastuminen ehkä ollutkaa niin molemminpuolista...Ehkä et ole sille naiselle mitään sen ihmeellistä, sähän tässä ihastuit! Ja sitten jatkat vonkaamista, perheellinen mies. Koita nyt pyöritellä tätä kuviota toisenkin näkövinkkelistä, mitä jos mulle kävisi näin- vinkkelistä, asetu toisen asemaan. Avarra hieman näkökulmia ja ota ne vaaleanpunaiset ihastuslasit päästäsi pois ja näe ARKI.
Mitä vaimosi sanoisi jos jäät kiinni? Meinaatko ettei vaimo tarkista sun kännykkääsi koskaan..? Meinaatko ettei kuule keneltäkään kenen seurassa se takastulomatka menikään..?
Meinaatko että tämä kaikki on sen arvoista, että jäät yksin, vaimosi lähtee lapsien kanssa pois?
Oliko kaikki sen arvoista?
Herranjumala, ihastumisia tulee ja menee, kriisiin katsomatta. Odotappa kuule neljänkympi-viidenkympin kriisiä...
En mä tarkoita pahalla sanoa, mutta musta tuntui että tarviit jonkinlaisen herätyksen!! Olet umpiihastunut ja toimit ihan hooposti.
Tunnistitko kenties itsesi tekstistäni, vai oletko vaa nii helkkarin hyvä kirjoittamaan ja eläytymään surulliseen tarinaani?
Mä toivoisin näkeväni hänet vielä uudestaan (edes viimäisen kerran) ja toivoisin että oltais voitu keskustella, mähän en saanut mitään mahdollisuutta selvittää tätä sotkuu.
Tunnen itseni helkkarin tyhmäksi! Miksi mun pitää kärsiä näin. Väkisinkin tulee mieleen että ois helpommalla päässyt ku ei ois koskaa paljastanut totuutta.
Olen vaan helkkari hyvä niin kirjoittamaan kuin eläytymään. Se on se taika ja taito, että osaa katsoa asioita myös muiden silmin.
Älä mies hyvä ota asiaa itseesi noin syvästi. Anna asian olla.
Olen aina luullut etteivät miehet "märehdi" tälläisiä itkudraamatarinoita, että nämä ovat naisten hömpötyksiä, mun täytyykin tässä kohtaa muuttaa käsityksiäni.
Kun sulla riittää tätä energiaa tapauksen suhteen niin koita kaivaa vastaus itsellesi kysymykseen miksi se on sulle niin tärkeetä saada asiaan selvitys? Itsesi takia? Pelkäätkö mitä (tuntematon) nainen susta ajattelee ihmisenä? Miksi se on sulle niin kovin tärkeää tietää mitä toinen tuntematon ihminen susta ajattelee? Onko sulla huono itsetunto?
Kehottaisin ystävällisesti sua oikeasti ryhdistäytymään. Se mitä tapahtui, tapahtui. Se on mennyttä, edessä on tuleva. Et voi vaikuttaa mitenkään menneeseen enää. Sulla oli tilaisuus, et käyttänyt sitä ja piste. Hyväksy se. Keskity vaimoosi ja lapsiisi, he kyllä huomaavat ettet ole "paikalla" kun olet omissa maailmoissasi.
Itse uskon kohtaloon näissä asioissa, sen vertaa hömppä olen. Jos kohtalo haluaa teidän vielä kohtaavan, te kohtaatte. Ota tapaus seikkailuna, muistoja ei sulta kukaan vie.
Kyllä mä olen koko ajan lukenut rivien välistä, että olet suoraselkäinen kaveri joka nyt sattui palavasti ihastumaan. Haluat selvittää välit, mutta toistan itseäni, on tilanteita ja asioita joita ei selvitetä koska se ei johda mihinkään. Haluat vain puhdistaa omaatuntoasi, mutta et voi tehdä sitäkään koska toinen ei halua vastata sulle. Mene nyt itseesi ja mieti miksi niin kovasti haluat puhdistaa omaatuntoasi toisen kustannuksella?
Se nainen on loukkaantunut, loukkaantunut nainen ei ole parasta seuraa kenellekään. Parempi olla kaukauna. Voidaanhan me leikitellä tällä, että asiat voivat olla niinkin. että kun se nainen on aikansa nuollut haavojansa (olettaen että piti myös susta hyvinhyvin paljon) niin hän voi olla VALMIS kohtaamaan sut. Hän ei ehkä ole nyt valmis siihen, anna aikaa. Odota. Jos mitään vastausta ei tule, sitä ei sitten tule, nielet pettymyksen. Mutta anna nyt olla jo se hänen pommittamisensa. Aika tekee tehtävänsä, et voi muuta.
KIITOS, "missäjärki?"!!! Kaiken sen tuomitsevan paasauksen jälkeen sulla on sittenkin sydäntä. Pelastit päiväni!!! Mä tahdon (on vähän pakko) uskoa tohon sun teoriaan, että asiat tapahtuu niinkuin on tarkoitettu ja täytyy vaan yrittää antaa ajan parantaa. Oot kyllä hyvä tietämään ja kirjoittamaan koskien tätä mun tapausta! Ongelma on siinä että en pysty olla ajattelematta tuota naista ja toivon todella että jonakin päivänä vielä tiemme kohtaavat. Hyvää vappua sulle "missäjärki?"!
Olepas hyvä vaan ja nyt koita viettää rento vappu!
oikealle tielle -------------------------> perhe
Mikäköhän tässä on toden-näköisyys että mimmi ottaa yhteyttä? Olisiko ihan väärin että pitäisin hieman taukoa ja ottaisin sitten ihastukseen yhteyttä? Kuinka kauan pitäis venaa enne ku vois pistää koodii? Mä ajattelen sitä tyttöö ihan taukoomatta enkä malta odottaa että näkisin sen taas.
...niin ja millo haavat ois tarpeeks parantunut että uskaltais pyytää sitä ihanaa tytsyy feisbuukissa kaveriksi? Mä haluisin 2 vaimoo ittelleni, onko se totaali vääryys? Mä vaan tykkään naisista NIIN PALJON!!!
PS. Hieman huppelssa, eihän se oo perheelliseltä liian väärin?
Ok tää olikin sairas provo !!
Ei tää oo sairas provo. Ikävä kyllä. Viestit on vaan lähetetty vappuisessa humalatilassa.
Harva nainen haluaa miestä, jolla on (avo)vaimo ja lapsia. Nainen haluaa pääasiassa pariutua, ei olla "se toinen".
Ehkäpä hän tunsi olonsa petetyksi, koska luuli tavanneensa elämänsä miehen, joka sitten osoittautuikin valehtelijaksi ja pettäjäksi. Sillä pettäjä tuo keskustelun aloittaja on, ilman mitään lieventäviä asianhaaroja.
Moralisoimatta sen enempää totean vaan, että toivottavasti aloittajan vaimoke saa tietää, ottaa lapset ja lähtee lätkimään.. ja että tämä ihastuksen kohde on sen verran järkevä ja kunniaksi sukupuolelleen, että ei ikinä vastaakaan viesteihin.
Aloittajan vaimoke tietää jo asiasta. Ei ole kuitenkaan kellekkään osapuolelle helppoa rikkoa perhettä. Vaimoke ja mies rakastavat toisiaan ja myös lapsiaan sekä perhettään. Ongelmana vaan se että mies ihastui toiseen naiseen, koska koko tämän kanssa sellaisia tunteita ja hetkiä joita ei ole oman vaimokkeen kanssa kokenut. Erittäin hankala ja haastava tilanne miehelle siis. Silsi kaipaankin tukea ka apua.
Nyt tuntuu aivan kamalalta kun lukee mitä muut asiasta ajattelevat. En oikeesti tajunnut että oon näin helkkarin pska ihminen :(
Onko pettämistä jos vapaa-ajalla tapaa ihmisen jonka kanssa viettää aikaa ja ihastuu tähän?
...pitäiskö mun unohtaa se ihastus ja jatkaa elämää normaalisti. Pitäiskö mun tappaa kaikki tunteet ihastustani sekä muitakin vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan? Pitäiskö mun tyytyä siihen että koska mulla on vaimo ja lapsia niin kukaan muu nainen ei voi olla kiinnostunut minusta? Onko tämä mun kohtalo! Vaikka rakastan avovaimoani, tuntuu ettei hän kunnioita minua ihmisenä yhtä paljon kuin muut tapaamani naiset ja sen tuntuu hyvältä kun huomaa että on naisia jotka arvostavat ja kunnioittavat tekemisiäni ja tyyliäni ja persoonaani.
Luulin että tälläistä tapahtuu muillekkin ja että on osa normaalia elämää, mutta saankin niskoilleni kuraa ja syytöksiä. Ymmärrystä ja tukea taas ei tunnu kellään olevan kun olen kerran ksipää pettäjä.
Rauhoitu vähän ja muista, missä kirjoitat... :) On ilmeisesti helpompaa tuomita kuin ajatella tätä siltä kannalta, että joku saattaa aivan todella kokea niin kuin aloittaja.
Mun mielestä ihastuminen on mahtavaa, ja on todella upeaa kokea yhteys toisen ihmisen kanssa. Teit kuitenkin typerästi olemalla kertomatta perheestä aikaisemmin. Toinen voi kokea itsensä petetyksi ja vaikka olisi ihastunut, haluaa suojella itseään. Ei myöskään välttämättä halua mukaan mutkikkaakseen tilanteeseen, jossa itsen lisäksi voi loukkaantua moni muukin. Toisaalta, jos toimitte kaverillisesti ettekä esim. harrastaneet seksiä, mun mielestä on hätiköityä puhua pettämisestä. Ihania ihmisiä on maailmassa vaikka kuinka, eikä ole mitään järkeä olla tutustumatta heihin vain siksi, että rakastaa jo yhtä.
Kiitos Bans, erinomaisesta vastauksestasi! Olisiko tämä ihastukseni vastaamattomuus tulkittavissa niin että hänellä saattaisi olla ainakin jotain tunteita minua kohtaan? Vai voisiko olla mahdollista että hän ilkeyttään tai jostain vastaavasta syystä voisi olla vastaamatta?
Mulle tuottaa vaikeuksia olla yrittämättä ottaa häneen yhteyttä. Taas tekisi mieli purkaa hänelle tunteitani tekstiviestin muodossa, toivoen että ehkä hän vastaisi tai antaisi kotain vastakaikua omille tunteilleni.
Voi kunpa tietäisin mitä hänen päässä liikku, mitä hän ajattelee minusta. Jos hän voisi vastata jotain niin voisin tietää haaveilenko hänestä turhaan vai onko hänelläkin jotain tunteita minua kohtaan.
Huomenna yritän ensin soittaa ja jos ei vastaa niin sitten pistän viestiä. Vaikkakin viimäisessä viestissä lupasinkin jättää hänet rauhaan, mutta tämä epätietoisuus ja jatkuvat tunteen myllerykset vaivaavat ja ne on saatava aisoihin selvittämällä asiaa.
Jätä hänet jo rauhaan tai hän hakee sinulle lähestymiskieltoa. Vaikutat sairaalta ja pakkomielteiseltä. Hän ei vastaa sinulle, koska ei halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska petit hänen luottamuksensa. Teidän "suhteenne" on ohi.
Ok. Nyt olen hyvin surullinen. Eli yhteiset hetkemme ei paina mitään. Olen hullu ja on normaalia että hän ei vastaa mitään (ei edes dumppaa?!).
Olen nyt ottanut jonkin verran selvää 30 kriisistä ja lukenut ihmisten kokemuksia. Huomaan joitakin yhtäläisyyksiä, mutta myös poikkeuksia omassa tarinassani. Olen melko tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen kotona, mutta se ei jotenkin riitä. Kaipaan lähelleni samanhenkisiä ihmisiä jota vaimoni ei juuri niin paljon loppuenlopuksi ole. Jotenkin tämä ei riitä ja tuntuu että elämä menee hukkaan ellei voi toteuttaa itseään ja olla onnellinen. Mietin edelleen ihastustani paljon ja toivon että voisin olla hänen kanssa edes ystävä koska koen hänet enemmän samanhenkiseksi. Toki myös se kaikki ihanan romanttinen vastarakastuneiden yhdessäolo huumasi. En ole kuitenkaan ottanut häneen enää yhteyttä, mutta kokoajan kuumeisesti mietin miten voisin saada hänet vastaamaan minulle ja voisinko sopia tapaamisen hänen kanssa jolloin tietäisi miten jatkaa. Ehkä hän ei halua olla kakkonen eikä myöskään rikkoa perhettä mutta voisipa hän edes keskustella asiasta kanssani. Mitä teen kun pelkään jälleen ihastuvani jälleen johonkin samanhenkiseen kauniiseen nuoreen naiseen jolloin tilanne voi taas kärjistyä, kiinnijäämisen riski on myös korkea mutta en niinkään välitä kun tämä 30 kriisi tuntuu sekoittaneen pääni.