Oudoksuttaa?

"Niinkuin kusi tappaa lampaan, niin tappaa myös liika suola." Tämä on Raattamaan tekstiä.

Uskon että silloinkin on ollut näitä suolalla ruokkivia hengellisiä kiihkoja lestadiolais-liikkeessä. Minkä vuoksi Raattamaa olisi muuten näin sanonut.

Pohdittaessa kirkkohistorian eri henkilöiden painoarvoa ja vedottaessa kiihkomielisesti eri kirkkoisiin on hyvä muistaa Lutherin periaate, johon yhdyn: Raamattu on ainoa (lopullinen) elämän ja opin ohje ja ojennusnuora. Lisäksi lienee hyvä muistaa, että edes meidän lestadiolaisten puolesta ei ole ristiinnaulittu Raattamaata, Purnua, Laitista, Laestadiusta, Lutheria, Hussia, Augustinusta eikä ketään muutakaan kirkkoisää tai saarnaajaa, vaan Kristus yksin.

Tulkittaessa edesmenneiden (tai miksei elävienkin) kirkkoisien ja auktoriteettien kirjoituksia on hyvä muistaa että nekin ovat vain tulkintoja edustaen vain jotakin tai joitain näkökulmia. Ne eivät ole lopullinen tai absoluuttinen totuus. "Lapin vanhimmat", sen enempää kuin kukaan muukaan yllämainituista, Kristusta lukuun ottamatta ei ole aksiomaattisesti oikeassa.

Huomautan vielä, että minä (Eslest) ja nimimerkki esles olemme eri kirjoittajia. Monessa esles'in lausumassa asiassa yhdyn hänen mielipiteeseensä, en kuitenkaan kaikessa.

Eslest kirjoitti:

Pohdittaessa kirkkohistorian eri henkilöiden painoarvoa ja vedottaessa kiihkomielisesti eri kirkkoisiin on hyvä muistaa Lutherin periaate, johon yhdyn: Raamattu on ainoa (lopullinen) elämän ja opin ohje ja ojennusnuora. Lisäksi lienee hyvä muistaa, että edes meidän lestadiolaisten puolesta ei ole ristiinnaulittu Raattamaata, Purnua, Laitista, Laestadiusta, Lutheria, Hussia, Augustinusta eikä ketään muutakaan kirkkoisää tai saarnaajaa, vaan Kristus yksin.

Tulkittaessa edesmenneiden (tai miksei elävienkin) kirkkoisien ja auktoriteettien kirjoituksia on hyvä muistaa että nekin ovat vain tulkintoja edustaen vain jotakin tai joitain näkökulmia. Ne eivät ole lopullinen tai absoluuttinen totuus. "Lapin vanhimmat", sen enempää kuin kukaan muukaan yllämainituista, Kristusta lukuun ottamatta ei ole aksiomaattisesti oikeassa.

Huomautan vielä, että minä (Eslest) ja nimimerkki esles olemme eri kirjoittajia. Monessa esles'in lausumassa asiassa yhdyn hänen mielipiteeseensä, en kuitenkaan kaikessa.

Lue lisää

Juuri näin se on kuten tuossa kirjoitit.

Eslest kirjoitti:

Pohdittaessa kirkkohistorian eri henkilöiden painoarvoa ja vedottaessa kiihkomielisesti eri kirkkoisiin on hyvä muistaa Lutherin periaate, johon yhdyn: Raamattu on ainoa (lopullinen) elämän ja opin ohje ja ojennusnuora. Lisäksi lienee hyvä muistaa, että edes meidän lestadiolaisten puolesta ei ole ristiinnaulittu Raattamaata, Purnua, Laitista, Laestadiusta, Lutheria, Hussia, Augustinusta eikä ketään muutakaan kirkkoisää tai saarnaajaa, vaan Kristus yksin.

Tulkittaessa edesmenneiden (tai miksei elävienkin) kirkkoisien ja auktoriteettien kirjoituksia on hyvä muistaa että nekin ovat vain tulkintoja edustaen vain jotakin tai joitain näkökulmia. Ne eivät ole lopullinen tai absoluuttinen totuus. "Lapin vanhimmat", sen enempää kuin kukaan muukaan yllämainituista, Kristusta lukuun ottamatta ei ole aksiomaattisesti oikeassa.

Huomautan vielä, että minä (Eslest) ja nimimerkki esles olemme eri kirjoittajia. Monessa esles'in lausumassa asiassa yhdyn hänen mielipiteeseensä, en kuitenkaan kaikessa.

Lue lisää

Tottakai Raamattu on tärkein auktoriteetti, koska kirkko on sen sisältämät kirjoitukset aikoinaan todennut luotettaviksi ja päättänyt niiden olevan kaikkia sitova auktoriteetti. Siksi oppi ei saa olla ristiriidassa Raamatun kirjoitusten kanssa. Raamattu on ehdottomasti tärkein ja luotettavin osa kirkon perinnettä.

Mutta on kuitekin kysymyksiä, joihin ei sieltä löydy vastausta tai joissa Raamatun kirjoitukset jättävät tulkinnan varaa. Juuri sellaisissa tapauksissa on parempi turvautua siihen, mitä kirkko on perinteisesti niistä opettanut kuin keksiä ihan omia tulkintoja. Mutta tietysti on myös paljon sellaisia asioita, joihin edes kirkon perinne ei anna mitään vastausta ja niissä joutuu vain jättäytymään Pyhän Hengen johdatukseen.

el kirahwi kirjoitti:

Tottakai Raamattu on tärkein auktoriteetti, koska kirkko on sen sisältämät kirjoitukset aikoinaan todennut luotettaviksi ja päättänyt niiden olevan kaikkia sitova auktoriteetti. Siksi oppi ei saa olla ristiriidassa Raamatun kirjoitusten kanssa. Raamattu on ehdottomasti tärkein ja luotettavin osa kirkon perinnettä.

Mutta on kuitekin kysymyksiä, joihin ei sieltä löydy vastausta tai joissa Raamatun kirjoitukset jättävät tulkinnan varaa. Juuri sellaisissa tapauksissa on parempi turvautua siihen, mitä kirkko on perinteisesti niistä opettanut kuin keksiä ihan omia tulkintoja. Mutta tietysti on myös paljon sellaisia asioita, joihin edes kirkon perinne ei anna mitään vastausta ja niissä joutuu vain jättäytymään Pyhän Hengen johdatukseen.

Lue lisää

Jahas, taas me kolme tarkastelemme asioita ehkä vähän eri näkökulmista mutta samaan tähdäten.

En kiistä virtuaaliystäväni Kirahwin lausumaa käsitystä edesmenneiden vanhurskaiden opillisiin käsityksiin viittaamisesta. Kun kuitenkin meillä pietisteillä on paha taipumus tai tapa asettaa tulkinnat ja sisäiset kokemukset kirjoitetun Jumalan Sanan edelle, katson tarpeelliseksi lausua silloin tällöin virtuaalikateederilta virtuaalisen varoituksen sanan. Omassa liikkeessämme, sekä serkuillamme vanhoillisilla että myöskin Rauhan Sanassa, on riittämiin varoittavia esimerkkejä siitä, miten hyvinkin tulkinnanvaraisista ja epäselvistä raamatunpaikoista tehdyt päätelmät ovat muodostuneet normatiiviseksi perustaksi, jolla myös arvioidaan, onko jollakulla elävä usko vai ei.

Siksi kriittisyysmittarini osoitin hyppää heti punaiselle, kun viitataan auktoriteettina johonkin muuhun kuin Raamattuun ja Kristukseen. Tiedän, että olen asiassa hiukan yliherkkä, mutta ymmärrättehän, kun meillä varmaan on yhteistä kokemuspohjaa?

Eslest kirjoitti:

Jahas, taas me kolme tarkastelemme asioita ehkä vähän eri näkökulmista mutta samaan tähdäten.

En kiistä virtuaaliystäväni Kirahwin lausumaa käsitystä edesmenneiden vanhurskaiden opillisiin käsityksiin viittaamisesta. Kun kuitenkin meillä pietisteillä on paha taipumus tai tapa asettaa tulkinnat ja sisäiset kokemukset kirjoitetun Jumalan Sanan edelle, katson tarpeelliseksi lausua silloin tällöin virtuaalikateederilta virtuaalisen varoituksen sanan. Omassa liikkeessämme, sekä serkuillamme vanhoillisilla että myöskin Rauhan Sanassa, on riittämiin varoittavia esimerkkejä siitä, miten hyvinkin tulkinnanvaraisista ja epäselvistä raamatunpaikoista tehdyt päätelmät ovat muodostuneet normatiiviseksi perustaksi, jolla myös arvioidaan, onko jollakulla elävä usko vai ei.

Siksi kriittisyysmittarini osoitin hyppää heti punaiselle, kun viitataan auktoriteettina johonkin muuhun kuin Raamattuun ja Kristukseen. Tiedän, että olen asiassa hiukan yliherkkä, mutta ymmärrättehän, kun meillä varmaan on yhteistä kokemuspohjaa?

Lue lisää

Minä olen yliherkkä samalla tavalla.

Koska olen törmännyt elävän uskon arviointimittareihin veeällien kanssa ja köykäiseksi havaittu niissä piireissä, niin olen luonnollisesti herkistynyt tuolle asialle.

Määräilyä ja toisen uskovaisen (vitsalla eli hengellisellä ruoskalla) ohjailemista pidän tosi pahana. Mielestään tämä parempi kristitty ei luota siihen, että minullakin on omatunto ja Jumalan varjelus elämässäni. Hän itse tietää mikä on muillekin parasta.

Kyllä sen tunnistaa milloin heikon ojentaminen tulee alhaalta päin ja rakkauden hengessä ja milloin lyövänä ja alistava jostakin ns. pyhyyden kukkuloilta.

Vai että ihan korvasyyhyä? Juuri noita mainitsemiasi opettajia, Lutheria, Laestadiusta, Raattamaata ja monia muita on syytetty kapinallisiksi ja oman opin opettajiksi omana aikanaan. He olivat kriittisiä eivätkä nielleet mitä tahansa kun joku riittävän arvovaltainen taho yritti syöttää. Onko kehitys nyt pysähtynyt, onko löytynyt joku piste tai ajankohta, että meidän ei tulekaan noudattaa näiden opettajien esimerkkiä - myös kriittisyydessä ja henkien erottamisessa?

He ovat meille esimerkkinä monessa, sen myönnän. Myös kriittisyydessä. Ovatko he joskus opettaneet, että kaikki heidän sanomansa ja ajatuksensa tulee ottaa vastaan sellaisinaan, ilman että sitä verrattaisiin Raamattuun? Tuskinpa.

Nykyisistä vanhimmista en halua sanoa muuta kuin että hiukkanen itsekritiikkiä - julkisesti - ei olisi haitaksi. Muuten ihan kivoja ja kunnon kavereita.