Nykyinen kristillisyys on ajautumassa länsimaisen yksilökulttuurin ansaan. Omat mielipiteet ovat sille uskontunnustuksia ja kristinuskon klassiset tunnustukset mielipiteitä. Innostuminen Jeesuksesta ohi kirkon näyttää olevan suunta, josta nyt etsitään uudistusta. Tähän käsitykseen voisi yhtyä, jos kirkko olisi vain historiallinen ja yhteiskunnallinen instituutio, jonka toiminnasta ihmiset voivat päättää mielensä mukaan.
Nyt halutaan ruveta Jeesuksen seuraajiksi tavalla, jossa kristillisen kirkon tähänastinen historia nollataan ja aloitetaan opetuslasten tavoin puhtaalta pöydältä. Sille on ominaista uskontunnustusten vähätteleminen, kirkon opin pitäminen toisarvoisena ja ajatus Jeesuksen tuntemisesta 'suoraan ja sydämessä'.
Nykyisessä protestanttisuudessa Jeesuksen tunteminen esitetään usein tavalla, jossa ainoaksi perusteeksi sille, että olemme kristittyjä, jäävät sisäiset kokemukset ja henkilökohtainen kääntymyshistoria. Niitä pidetään ratkaisevina sekä kristinuskon totuuden että oman uskon aitouden kannalta.
Nyt halutaan ruveta Jeesuksen seuraajiksi tavalla, jossa kristillisen kirkon tähänastinen historia nollataan ja aloitetaan opetuslasten tavoin puhtaalta pöydältä. Sille on ominaista uskontunnustusten vähätteleminen, kirkon opin pitäminen toisarvoisena ja ajatus Jeesuksen tuntemisesta 'suoraan ja sydämessä'.
Nykyisessä protestanttisuudessa Jeesuksen tunteminen esitetään usein tavalla, jossa ainoaksi perusteeksi sille, että olemme kristittyjä, jäävät sisäiset kokemukset ja henkilökohtainen kääntymyshistoria. Niitä pidetään ratkaisevina sekä kristinuskon totuuden että oman uskon aitouden kannalta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äskettäin ilmestyneessä teoksessaan "10 asiaa, joita sinun ei tarvitse tehdä" amerikkalainen teologi Phillip Cary esittää yllättävän väitteen, jonka mukaan kokemuksen korostaminen johtaa jälkikristilliseen kulttuuriin. Tämän ongelman ratkeamisesta voisi olla suurta apua sekä kristityille että maailmalle. Monihan luulee, että juuri kokemuksista puhuminen saa ihmiset vakuuttumaan kristinuskosta.
Tässä ajattelussa se vika, että se on "vapaan tahdon" oppia. Ihminen tekee ratkaisut ja "Jeesuksesta" tulee vain tuote, joka vastaanotetaan kuin kaupan hyllystä. Maallisissa asioissa ihmisillä on kyllä vapaus toimia tahtonsa mukaan, valita työnsä, asuinpaikkansa ja aviopuolisonsa, vaikka siinä tapahtuukin virheitä. Mutta suhteessa Jumalaan tahtomme on syntiinlankeemuksen jälkeen sidottu. Ihminen on luonnostaan vailla uskoa Jumalaan, ei kykene tekemään hänen tahtoaan tai pääsemään hänen yhteyteensä.
Ylösnoussut Kristus toimii nykyhetkessä sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Ilman edellä kuultua evankeliumia, jonka välityksellä Pyhä Henki vaikuttaa, ihminen on kyvytön tulemaan Jumalan luo, kääntymään ja uskomaan Kristukseen.
Lue Lasse Marjokorven koko kirjoitus
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/lassen_blogi/741/perustuuko_usko_kokemuksiin_vai_jumalan_sanaan
Kumpaa sinä sumeri haluat kuulla ja kuunnella, Jeesusta Kristusta vai ev.lut. kirkkoa?
Rauhotuppas gp Ei Kristus edelleenkään elä kirkkonsa ulkopuolella. Luterilainen uskontunnustus perustuu tarkoin Raamatun Jeesuksen opetuksiin.
sama mitä muuta kuin Kiristusta.
Siinä sitä on ansaa ihan tarpeeksi peiliin katsomalla.
Jeesuksen seuraajat eivät ole kirkossa, Matt 24