Se tunne kun lääkäri katsoo kuin hullua..
Tarina alkaa noin vuoden takaa, kun kesätöissä huomasin väsyväni normaalia enemmän. Kesä 2012 meni nuokkuessa työpaikalla, aivot kävivät raskaaksi ja tuntui että järki ei vaan pelaa enää niinkuin ennen. Neljän kuukauden väsymystaistelun jälkeen olin yllättynyt, että sain jatkaa osa-aikaisia töitä opiskelun ohella syksyn ajan. Syksy menikin tahdilla: nukkumaan-koulu-työt-nukkumaan, enkä muista juuri mitään siltä ajalta. Ajattelin ainaisen väsymyksen johtuvan vain liiasta työmäärästä, vaikka nukuin kymmenen tuntia yössä. Joulun aikaan olin ihmisraato. Mietin kokoajan, että keväällä helpottaa, kun on vain pari kurssia koulussa ja ehdin levätä tarpeeksi ja on enemmän vapaa-aikaa.
Vaan kuinkas kävikään. Väsymys ei mennytkään pois, vaan pahenee edelleen viikko viikolta. Jatkuva kummallinen väsynyt olo, aivojen toimimattomuus, hiuksia kylppärin lattialla ongelmaksi saakka, iho kutiaa ja syyhyää vaikka rasvaan päivittäin. Hommasin itselleni myös lämpöpeiton, koska kylmyys ei vaan millään hellittänyt muuten. Näin kevään kääntyessä toukokuuhun, villasukat ovat edelleen täysi välttämättömyys. Kilojakin on kertynyt vuodessa mukavat 10 lisää, tottakai liikunnan vähentyminen vaikuttaa tähän, kun ei jaksa edes asuntoa siivota enää, vaan elää mielummin pellossa.
Oireita on vielä lisääkin, kuten muistikatkoja. Senpä takia kirjoitin puolitoista sivua tekstiä oireistani kun menin ensimmäisen kerran sairaanhoitajan juttusille. (Hemoglobiinikin on laskenut vuoden 2009 jälkeen 157-->132) Hoitaja sanoi kertomukseni jälkeen, että kyllä tämä nyt vähän kilpirauhaselta kuulostaa, ja varasi lääkärille ajan. Heti kun astuin lääkärin huoneeseen, sain kuulla olevani masentunut. Yritin kuvailla kaikin mahdollisin tavoin, että pirteä ja energinen normaali minä on olemassa, mutta valtaisa sumu painaa sitä alaspäin ja pakottaa nukkumaan. (Tässä vaiheessa kuulostin varmasti vielä hullummalta.) Lääkäri seilasi aivan toisella aallonpituudella kuin minä, ja oli edelleen sitä mieltä että olen masentunut, halusi että pohdin mielialalääkkeiden ottamista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että kerroin että mummollani ja kahdella tädilläni on kilpirauhasongelmia. Sain kuitenkin lähetteen testeihin. Eihän ne tietenkään missään rajoilla ole TSH 2,4 ja T4V 14,6. Kokeilulääkistystä ei lääkärin mukaan voi missään nimessä näillä arvoilla aloittaa, eikä myöskään vasta-ainetestejä tarvita, ehdotti sen sijaan että menisin psykologille.
Täytyy vissiin kuolla väsymykseen ennenkun tätä "masennusta" aletaan hoitamaan. Pelolla odotan ylihuomenna alkavaa kesätyörumbaa.
Tarina alkaa noin vuoden takaa, kun kesätöissä huomasin väsyväni normaalia enemmän. Kesä 2012 meni nuokkuessa työpaikalla, aivot kävivät raskaaksi ja tuntui että järki ei vaan pelaa enää niinkuin ennen. Neljän kuukauden väsymystaistelun jälkeen olin yllättynyt, että sain jatkaa osa-aikaisia töitä opiskelun ohella syksyn ajan. Syksy menikin tahdilla: nukkumaan-koulu-työt-nukkumaan, enkä muista juuri mitään siltä ajalta. Ajattelin ainaisen väsymyksen johtuvan vain liiasta työmäärästä, vaikka nukuin kymmenen tuntia yössä. Joulun aikaan olin ihmisraato. Mietin kokoajan, että keväällä helpottaa, kun on vain pari kurssia koulussa ja ehdin levätä tarpeeksi ja on enemmän vapaa-aikaa.
Vaan kuinkas kävikään. Väsymys ei mennytkään pois, vaan pahenee edelleen viikko viikolta. Jatkuva kummallinen väsynyt olo, aivojen toimimattomuus, hiuksia kylppärin lattialla ongelmaksi saakka, iho kutiaa ja syyhyää vaikka rasvaan päivittäin. Hommasin itselleni myös lämpöpeiton, koska kylmyys ei vaan millään hellittänyt muuten. Näin kevään kääntyessä toukokuuhun, villasukat ovat edelleen täysi välttämättömyys. Kilojakin on kertynyt vuodessa mukavat 10 lisää, tottakai liikunnan vähentyminen vaikuttaa tähän, kun ei jaksa edes asuntoa siivota enää, vaan elää mielummin pellossa.
Oireita on vielä lisääkin, kuten muistikatkoja. Senpä takia kirjoitin puolitoista sivua tekstiä oireistani kun menin ensimmäisen kerran sairaanhoitajan juttusille. (Hemoglobiinikin on laskenut vuoden 2009 jälkeen 157-->132) Hoitaja sanoi kertomukseni jälkeen, että kyllä tämä nyt vähän kilpirauhaselta kuulostaa, ja varasi lääkärille ajan. Heti kun astuin lääkärin huoneeseen, sain kuulla olevani masentunut. Yritin kuvailla kaikin mahdollisin tavoin, että pirteä ja energinen normaali minä on olemassa, mutta valtaisa sumu painaa sitä alaspäin ja pakottaa nukkumaan. (Tässä vaiheessa kuulostin varmasti vielä hullummalta.) Lääkäri seilasi aivan toisella aallonpituudella kuin minä, ja oli edelleen sitä mieltä että olen masentunut, halusi että pohdin mielialalääkkeiden ottamista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että kerroin että mummollani ja kahdella tädilläni on kilpirauhasongelmia. Sain kuitenkin lähetteen testeihin. Eihän ne tietenkään missään rajoilla ole TSH 2,4 ja T4V 14,6. Kokeilulääkistystä ei lääkärin mukaan voi missään nimessä näillä arvoilla aloittaa, eikä myöskään vasta-ainetestejä tarvita, ehdotti sen sijaan että menisin psykologille.
Täytyy vissiin kuolla väsymykseen ennenkun tätä "masennusta" aletaan hoitamaan. Pelolla odotan ylihuomenna alkavaa kesätyörumbaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
TSH sinulla on koholla (optimi 1-2), joten kyllä Thyroxin on tarpeen. Vasta-aineet kannattaa ottaa. Jos olit arvauskeskuksessa, en ihmettele lääkärin TSH-tuntemusta. Oletan, että suvussasi on se peittyvästi periytyvänä, mutta lääkärisi ei tosiaan ottanut sitä huomioon. Muutama täällä on kirjoittanut geneettisestä hypotyreoosista. Aikanaan minulla TSH oli 2,4 (ja T4V 12), kun sain lääkityksen.
Olosi huononee sekä psykologista että mielialalääkityksestä.
Katso osoitteesta http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi kohdasta Ravinteet kotikonsteja: B-, C- ja D-vitamiinit, rauta, seleeni, sinkki, kupari, magnesium. Akupainanta laskee TSH:ta.
Kuulostaa tutulta. Oireeni ovat väsymys, heikotus, ruokahaluttomuus, laihtuminen, masennus, alakulo, aloitekyvyttömyys, raju hiustenlähtö, ihon kutina, haluttomuus, tummat silmänaluset, ripuli/ummetus, palelu, keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet jne.
Olen vuoden päivät selvitellyt oireiden perää, mutta tk-lääkärit määrävät toinen toisensa jälkeen masennuslääkkeitä. En halua syödä enää yhtään kuuria, koska Mirtazapiini vei työkyvyn 2 kk syömisen jälkeen.. Yritin yhdellekin gynelle selittää, että luulen tän johtuvan hormonaalisista syistä. Se teilas mut ihan siltä suoralta: "Ei semmoisia testejä ole. Sulla on masennus" Eli testien puutteen vuoksi, mulla on masennus. Jes.
Kohta menossa gynekologille joka on erikoistunut hormonihäiriöihin. Toivon todella, että löytyis vihdoin syy. En oo koskaan tuntenut itseäni näin sairaaksi ja silti tk:lta vaan soitellaan, että ei sulla mitään oo / sulla on masennus. Jos lääkäri kertoo, että on kilpirauhasissa ongelma, itken varmaan onnesta. On sen verran raskasta ollut..
Olen kokeillut syödä tässä vuoden aikana kaikenlaisia vitamiineja, superfoodeja ja merilevää (spirulina). Mikään ei vaan auta. Ilmeisesti ensi viikolla pääsen työterveyslääkärille ja katsotaan josko sieltä sen koelääkityksen saisin.
Peukut pystyyn.
suosittelen että käyt toisella lääkärillä. mieluiten asiansa tietävällä endokrinologilla.
tästähän on juuri ollut paljonkin juttua lehdissä ja televisiossa: kilpparivaivoja lääkitään masennuslääkkeillä kun ei tiedetä asioista tarpeeksi!
vaadi koelääkitys, tai vaihda nyt ainakin se lääkäri!!
Hei, tää on ihan kauheeta! Olo on ihan hirveä ja kilpparilääkäri meinas, et mikään oire ei voi johtua kilpparista! Mul on todettu autoimmuunityreoidiitti ja TSH on ollu tän kahden vuoden aikana kokoajan 1,3-2,3 ja TV4 on 11-13! Keskenmeno raskausviikolla 19 ja siihenki sano suoraan, että ei voi olla kilpparin syytä. Keskenmenolle ei löytynyt syytä lukuisista tutkimuksista huolimatta. Yhtäjaksoisesti ollu jo pari vuotta silmien ja näkemisen kans myös ongelmaa ja silmälääkäri epäili, josko autoimmuunityreoidiitti vois olla yhteydessä silmiin, mutta siitäkin endokrinologi tuumas suorilta, että ei voi missään nimessä olla! Olo on toivoton! Onko joku saanut noilla arvoilla edes kokeeksi lääkitystä???
Saitko mistään apua?