Ääh. Tähän aikaan vuodesta oma duuni tuntuu aika kivalta, mutta kun mää niin tiiän, että elokuussa (viimeistään syyskuussa) suunnittelen taas alanvaihtoa. Joka vuosi tämä toistuu. Tunnustaako kukaan muu?!
Uusi ala vai asenne?
(ex?)luokanope
6276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todellakin tunnustan! Vaan enpä keksi, mihin vaihtaisin. Uutta yliopistotutkintoa kun en jaksa enää ryhtyä opiskelemaan. Olen äikän ope, joten kirjastonhoitajan pätevyyden saisin aika vähällä opiskelulla, mutta työtilanne kirjastoalalla on ilmeisesti vielä paljon huonompi kuin opetusalalla. Joten en taida uskaltaa ryhtyä opiskelamaan sitä alaa, varsinkin kun opinnot sisältäisivät harjoittelua, eli niitä ei voisi suorittaa täysin työn ohessa.
Lukiossa en viihdy opettajana jatkuvan, loputtoman tekstien korjauksen takia. Yläkoulussa "asiakkaat" taas ovat vähintääkin työläitä. Huoh. Jumissa ollaan. Tai ei ole vielä vakivirkaa, joten ei oikeastaan edes jumissa. Mutta kuitenkin.
Ja vielä...
Pitäisi kai koettaa tuota uutta asennetta.
Jes, saan lukea päivät pitkät tekstejä, jotka ovat ns. elittilukiossa jo valmiiksi niin hyviä, että kehittävän, konkreettisen palautteen antaminen on usein vaikeaa. Jes.
Jes, saan kasvattaa uusia isänmaan toivoja, noita isien ja äitien kullanmurusia, jotka ehkä minun ansioistani saavat edes vähän käytöstapoja.
Ja jes, saan tehdä noita molempia edellä mainitsemiani asioita, aina vähän sen mukaan, mistä satun seuraavan sijaistuspätkän saamaan. Olenpa onnekas.
Monet opettajat toimivat myös yrittäjinä. Tai kääntäen: monet yrittäjät tekevät opetyötä virallisena työnä mutta todellisuudessa oikea työ on yrittäjäbisnekset, esim. maanviljelijänä, muusikkona, konsulttina, kauppiaana jne.
Minulla ei taida auttaa kumpikaan. En viihdy nykyisessä työssäni, opettajan työssä (vaikka saankin opiskelijoilta erittäin hyvää palautetta, ja työyhteisöönkin olen mielestäni sopeutunut hyvin). Asennetta tuskin pystyn muuttamaan positiivisemmaksi. Mutta tuskin viihtyisin missään muussakaan työssä.
Minäkin tunnustan haaveilevani alanvaihdosta. Ehdottakaapas uutta alaa alle 30-vuotiaalle äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle, joka on valmis opiskelemaan vielä vaikka uuden yliopistotutkinnon. Kuitenkaan ei luonnontieteelliseltä/matemaattiselta alalta. Yrittäjähenkeäkään minussa ei juuri ole. Olisi tärkeää, että alalla olisi edes jokseenkin hyvä työtilanne - nyt saan tehdä yliopistokaupungissa sijaisuuksia sijaisuuksien perään (no, jotakin kuitenkin).
Itse olen kamppaillut vuosia saman asenneongelman kanssa. Muitakin hommia kokeilleena, epäilen että opetustyö on kuitenkin yksi helpoimmista (työaika, lomat, fyysinen rasittavuus, palkkaus varauksin...)
Vaikka kuinka homma korpeaa, täysin päinvastaiset harrastukset auttavat. Jos on sinkku homma on hoidossa. Perheellisellä hieman vaikeampaa.
Lähde kesäksi ulkomaille. Pari kuukautta ihan toisessa kulttuurissa avaa silmiä ja joskus on mukava jopa palata Suomeen kun kaikki toimii (melkein). Minun pisin matkani oli 5 kk (otin virkavapautta kesän jatkoksi). Sen jälkeen jaksoi hienosti taas seuraavaan kesään kun suunnitteli tulevaa. Jos on perhe, ota mukaan "viidakkoon". Aasiassa elinkustannukset on 15 egee päivä. Laita kämppä kesäksi vuokralle. Joutenolo voi tuoda uusia ideoita. Tutustu paikallisiin. Elä uutta (erilaista) elämää pari kuukautta.
Zemppiä kaikille väsähtäneille.
Pitäisi perustaa jonkinlainen foorumi opettajille jossa voisi tuoda esille omia tuntemuksiaan. Sitä leimaantuu helposti kun opettajahuoneen "iloisessa" ilmapiirissä tuo esille oikeat mielipiteensä. Olisiko kiinnostusta?