Mielenkiintoista, mitä kaikkea tulee keskusteltua täysin ventovieraiden kanssa tälleen vappuyönä... Normaalisti ihmiset ei juuri pukahda, mutta kun on saatu vähän rohkaisua, jo alkaa mielipiteitä löytyä.
Mikä kasvattaa miestä kaikkein eniten?
Tarkottaa henkisesti.
Mun mielestä ne samat jutut jotka kasvattaa naistakin. Läheisen kuolema, lapsen syntymä, rakastuminen, eroaminen, onnettomuudet ja erinäiset asioiden sisäistämiset, sodat, jne.
Mikä "kasvattaa" miestä eniten?
Rööperi
55
1531
Vastaukset
The Palsta tietenkin.
- Rööperi
Ootsä tosissas?
Miten tämä ketään "kasvattaa"?
Ihmiset oli sitä mieltä, että uskonto ja politiikka kasvattavat eräänlaisia ihmisiä ja mun mielestä ne juuri sulkee kaikkia laajenemisen mahiksia.
[Haa dortmund menee jatkoo futiksessa... ;] Rööperi kirjoitti:
Ootsä tosissas?
Miten tämä ketään "kasvattaa"?
Ihmiset oli sitä mieltä, että uskonto ja politiikka kasvattavat eräänlaisia ihmisiä ja mun mielestä ne juuri sulkee kaikkia laajenemisen mahiksia.
[Haa dortmund menee jatkoo futiksessa... ;]No en. Palstan efekti on päinvastainen.
Kyllähän siihen kasvamiseen liittyy paljon eri asioita. Minulle aikuisiässä on ehkä suurinta roolia näytellyt yhden pitkän ihmissuhteen loppuminen.
Joo, mä sanon et menetykset opettaa parhaiten, jos osaa niistä opiksi ottaa.
Siistii. Vituttais jos se neiti Christina Ronaldo voittais jotain.- Rööperi
Genio.Mente kirjoitti:
No en. Palstan efekti on päinvastainen.
Kyllähän siihen kasvamiseen liittyy paljon eri asioita. Minulle aikuisiässä on ehkä suurinta roolia näytellyt yhden pitkän ihmissuhteen loppuminen.
Joo, mä sanon et menetykset opettaa parhaiten, jos osaa niistä opiksi ottaa.
Siistii. Vituttais jos se neiti Christina Ronaldo voittais jotain.Mulla se oli onnettomuus, jossa olin lähellä delata ja vaikken muista siitä itse mitään, oli aika silmät avaavaa elää se läpi läheisen ihmisen kautta kun se kertoi oman kokemuksensa asiasta.
Silläkin tavalla vahvistui se ajatus, ettei kaikkea tarvi kokea aina itse oppiakseen jotain.
Mua ei jaksa vituttaa futisstarojen edesottamukset.
[...jumankeuta ne jytää yläkerrassa...] Rööperi kirjoitti:
Mulla se oli onnettomuus, jossa olin lähellä delata ja vaikken muista siitä itse mitään, oli aika silmät avaavaa elää se läpi läheisen ihmisen kautta kun se kertoi oman kokemuksensa asiasta.
Silläkin tavalla vahvistui se ajatus, ettei kaikkea tarvi kokea aina itse oppiakseen jotain.
Mua ei jaksa vituttaa futisstarojen edesottamukset.
[...jumankeuta ne jytää yläkerrassa...]On mullakin hengenlähtö joskus lähellä ollut. Sen suurin vaikutus oli oikeastaan siinä, että lakkasin pelkäämästä kuolemaa.
Heh, pitäähän se dildo ainakin kerran elämässään hanuriin saada, jotta tietäis et pitääkö siitä tai ei... Hehe...
Uskontojen ja politiikan vaikutusta ei voi tosin vähätelläkään. Minusta kaikkein huolestuttavinta niissä on se, että kumpaakin "opetetaan" ihmisille totuutena. Yhdet opettaa omaa ja toiset omaa totuutta, monet sitten uskookin mitä uskoo. Jotkut saattaa uskoa jopa kasvaneena niiden vaikutuksesta. Minä en tosin siihen usko. Kummatkin voivat olla opettavaisia, ainakin siinä miten ei pidä toimia...
Minut se ihmissuhteen päättyminen sai ajattelemaan "miksi". Tuskin olisin kovinkaan montaa ajatusta uhrannut sille, jos siinä olisi käynyt toisin. Lopulta sitten jouduin katsomaa itseeni, koska muita ei enää ollut jäljellä. Loppu on sitten historiaa ja kenties nykyisyyttäkin...- Rööperi
Genio.Mente kirjoitti:
On mullakin hengenlähtö joskus lähellä ollut. Sen suurin vaikutus oli oikeastaan siinä, että lakkasin pelkäämästä kuolemaa.
Heh, pitäähän se dildo ainakin kerran elämässään hanuriin saada, jotta tietäis et pitääkö siitä tai ei... Hehe...
Uskontojen ja politiikan vaikutusta ei voi tosin vähätelläkään. Minusta kaikkein huolestuttavinta niissä on se, että kumpaakin "opetetaan" ihmisille totuutena. Yhdet opettaa omaa ja toiset omaa totuutta, monet sitten uskookin mitä uskoo. Jotkut saattaa uskoa jopa kasvaneena niiden vaikutuksesta. Minä en tosin siihen usko. Kummatkin voivat olla opettavaisia, ainakin siinä miten ei pidä toimia...
Minut se ihmissuhteen päättyminen sai ajattelemaan "miksi". Tuskin olisin kovinkaan montaa ajatusta uhrannut sille, jos siinä olisi käynyt toisin. Lopulta sitten jouduin katsomaa itseeni, koska muita ei enää ollut jäljellä. Loppu on sitten historiaa ja kenties nykyisyyttäkin...Minusta kuolemanpelko lähti läheisen kuolinuoteella, eli kun sen lähdön näki vierestä eikä voinut tehdä mitään. Sitten mietti sitä omaakin kokemusta, että siihen se olisi vain päättynyt, filmi poikki ja heippa.
Ehkä kuoleman pelko onkin enemmän pelkoa siitä MITEN kuolee, hitaasti riutuen vaiko yhtäkkiä vaan, jne.
Uksonnossa ja politiikassa koetaan "kasvaminen" varmaankin sillon kun hiffataan jotain suurta. Toiset tarvii siihen avuksi kirjan, papin ja puoluetoverit ja toiset vaan elää ja oppii siinä kun sisäistävät asioita. Kuulun jälkimmäiseen ja osaltaan se on liberaalin kasvatuksenkin ansiota.
Kun ei ole tarvetta tuntea olevansa oikeassa tai parempi kuin muut, ei instituutiot tai porukat anna mitään.
Täällä synnytään kirkkoonkin ihan automaattisesti ellei vanhemmat sanoudu irti koko jutusta. Mitä uskonnonvapautta se sitten on, en tiedä. Rööperi kirjoitti:
Minusta kuolemanpelko lähti läheisen kuolinuoteella, eli kun sen lähdön näki vierestä eikä voinut tehdä mitään. Sitten mietti sitä omaakin kokemusta, että siihen se olisi vain päättynyt, filmi poikki ja heippa.
Ehkä kuoleman pelko onkin enemmän pelkoa siitä MITEN kuolee, hitaasti riutuen vaiko yhtäkkiä vaan, jne.
Uksonnossa ja politiikassa koetaan "kasvaminen" varmaankin sillon kun hiffataan jotain suurta. Toiset tarvii siihen avuksi kirjan, papin ja puoluetoverit ja toiset vaan elää ja oppii siinä kun sisäistävät asioita. Kuulun jälkimmäiseen ja osaltaan se on liberaalin kasvatuksenkin ansiota.
Kun ei ole tarvetta tuntea olevansa oikeassa tai parempi kuin muut, ei instituutiot tai porukat anna mitään.
Täällä synnytään kirkkoonkin ihan automaattisesti ellei vanhemmat sanoudu irti koko jutusta. Mitä uskonnonvapautta se sitten on, en tiedä.Heh, minulla on Valtava Oikeassa Olemisen Tarve... Kaikkihan sen täällä tietää...
Nojoo... Kasvamisessakin on se ajoitus kaiken A ja O. Oikea asia väärään aikaan ei vie mihinkään, niin kuin ei vie väärä asia oikeaan aikaankaan. Jos totta puhutaan, yksikään ihminen ei kasva henkisesti elämänsä aikana. Mentaalisesti kyllä, muttei henkisesti. En ole nähnyt kenenkään kasvavan. Se on sellaista näennäistä skeidaa, ojasta allikkoon-meininkiä.
Luin alempana niistä positiivisista kokemuksista kasvamisista. Minä en usko niihinkään. Enkä usko siihenkään, että moni edes erottaa ne positiiviset ja negatiivset kokemukset toisistaan. Ei niissäkään ole mitään absoluuttista totuutta. On vaan tulkintoja...
Enkä usko siihenkään, että kukaan tulee kasvamaan henkisesti itselleen tietoisesti negatiivisia tai positiivisia kokemuksia etsimällä tai järjestämällä. Itsensä ruoskijat jää aina itsensä ruoskijoiksi. Mässäilijät mässäilijöiksi. Hedonistit hedonisteiksi. Nistit nisteiksi...- Rööperi
Genio.Mente kirjoitti:
Heh, minulla on Valtava Oikeassa Olemisen Tarve... Kaikkihan sen täällä tietää...
Nojoo... Kasvamisessakin on se ajoitus kaiken A ja O. Oikea asia väärään aikaan ei vie mihinkään, niin kuin ei vie väärä asia oikeaan aikaankaan. Jos totta puhutaan, yksikään ihminen ei kasva henkisesti elämänsä aikana. Mentaalisesti kyllä, muttei henkisesti. En ole nähnyt kenenkään kasvavan. Se on sellaista näennäistä skeidaa, ojasta allikkoon-meininkiä.
Luin alempana niistä positiivisista kokemuksista kasvamisista. Minä en usko niihinkään. Enkä usko siihenkään, että moni edes erottaa ne positiiviset ja negatiivset kokemukset toisistaan. Ei niissäkään ole mitään absoluuttista totuutta. On vaan tulkintoja...
Enkä usko siihenkään, että kukaan tulee kasvamaan henkisesti itselleen tietoisesti negatiivisia tai positiivisia kokemuksia etsimällä tai järjestämällä. Itsensä ruoskijat jää aina itsensä ruoskijoiksi. Mässäilijät mässäilijöiksi. Hedonistit hedonisteiksi. Nistit nisteiksi...Ahaa, tämänkös takia sä saat noita miikkoja täällä... ;)
Täällä yläkerran bileet on biletetty, joten koisimaankin tästä jo joutais.
Joo, tuota mieltä oli moni muukin siinä porukassa jossa tämä alkoi. Ei ihminen oikeesti muutu eikä kasva eikä karaistu, tapahtuipa sille mitä tahansa...
No, en voi olla samaa mieltä kun on kokemuksia ja havaintoja ja tulkintoja omasta muuttumisesta, mutta mikäs minä olen muita arvostelemaan.
Absoluuttisia totuuksia ei kai ihmisen aivoilla saa aikaan vaikka yrittäisikin koska se absolutismiin uskominen meitä juuri kahlitsee ja ajaa uskontojenkin syliin sitä Ainutta Oikeaa Tapaa Olla ja Elää saarnaamaan. Rööperi kirjoitti:
Ahaa, tämänkös takia sä saat noita miikkoja täällä... ;)
Täällä yläkerran bileet on biletetty, joten koisimaankin tästä jo joutais.
Joo, tuota mieltä oli moni muukin siinä porukassa jossa tämä alkoi. Ei ihminen oikeesti muutu eikä kasva eikä karaistu, tapahtuipa sille mitä tahansa...
No, en voi olla samaa mieltä kun on kokemuksia ja havaintoja ja tulkintoja omasta muuttumisesta, mutta mikäs minä olen muita arvostelemaan.
Absoluuttisia totuuksia ei kai ihmisen aivoilla saa aikaan vaikka yrittäisikin koska se absolutismiin uskominen meitä juuri kahlitsee ja ajaa uskontojenkin syliin sitä Ainutta Oikeaa Tapaa Olla ja Elää saarnaamaan.Ihmisen sietokyky kasvaa kokemuksen myötä. Ihmisen hahmotuskyky laajenee. Ihmisessä tapahtuu monenmoista kehitystä, mutta pohjimmiltaan ihminen pysyy samana.
Ihmiset on aina jaloimmillaan silloin kun on yhteinen hätä tai vihollinen. Kun ihmisillä menee hyvin, katoaa se jalouskin ja alhaisuus ottaa paikkansa. Ei me ihmiset sille mitään voida. Sellaisia me ollaan, ollaan aina oltu. Ei simpanssi sille mitään voi, että se on simpanssi. Ei aasikaan sille mitään voi, että on aasi.
Minäkin mietin joskus, että mikä minä olen muita arvostelemaan. Jonkun täytyy kyllä joskus sekin asia tehdä. Jokainen päättäkööt sitten itse, että onko arvosteluni ollut aiheellinen tai aiheeton. Minua häiritsee ihmisissä eniten se, että he eivät ajattele. He nielevät mieluummin heille valmiiksi pureskellut ajatukset, sen sijaan että ajattelisivat itse. En minä jaksaisi enkä edes halua kertoa mitä ja miten ajatella. Olisi kova juttu, jos ajattelisivat itse ja miettisivät miksi ajattelevat siten kuin ajattelevat.
Mitä taas tarkoitin kehittymisellä on se, ettei ihmisen sisäinen maailma muutu. Tunteet pysyy aina samana. Se on vaan se mieli, mikä muuttuu. Silloin kun mieli onnistuu murtautumaan sille asetetuista raameista ulos, tapahtuu se mitä kehityksenä näemme. Mutta sellainen on harvinaista. Mieli kuin mieli tykkää raameista, luolista ja varjoista luolissa, se ei mielellään luovu tutusta ja turvallisesta... Sanoisin, että ihmisen kehittymiselle, se mistä me nyt tässä keskustellaan, on tietty ikäraja. En usko, että kovinkaan paljon yli kolmekymppinen enää kehittyy mentaalisellakaan tasolla. Todeksi uskotusta alkaa olla sen jälkeen yhä vaikeampi ja vaikeampi luopua. :)... Erästä Oshota lainaten: "unohda kaikki mitä olen nyt kertonut..."
Nojoo.. Nukkumaan tässä itsekin pitäisi käydä. Hyvää yötä.
http://www.youtube.com/watch?v=1FlQCtg96SQ- Rööperi
Genio.Mente kirjoitti:
Ihmisen sietokyky kasvaa kokemuksen myötä. Ihmisen hahmotuskyky laajenee. Ihmisessä tapahtuu monenmoista kehitystä, mutta pohjimmiltaan ihminen pysyy samana.
Ihmiset on aina jaloimmillaan silloin kun on yhteinen hätä tai vihollinen. Kun ihmisillä menee hyvin, katoaa se jalouskin ja alhaisuus ottaa paikkansa. Ei me ihmiset sille mitään voida. Sellaisia me ollaan, ollaan aina oltu. Ei simpanssi sille mitään voi, että se on simpanssi. Ei aasikaan sille mitään voi, että on aasi.
Minäkin mietin joskus, että mikä minä olen muita arvostelemaan. Jonkun täytyy kyllä joskus sekin asia tehdä. Jokainen päättäkööt sitten itse, että onko arvosteluni ollut aiheellinen tai aiheeton. Minua häiritsee ihmisissä eniten se, että he eivät ajattele. He nielevät mieluummin heille valmiiksi pureskellut ajatukset, sen sijaan että ajattelisivat itse. En minä jaksaisi enkä edes halua kertoa mitä ja miten ajatella. Olisi kova juttu, jos ajattelisivat itse ja miettisivät miksi ajattelevat siten kuin ajattelevat.
Mitä taas tarkoitin kehittymisellä on se, ettei ihmisen sisäinen maailma muutu. Tunteet pysyy aina samana. Se on vaan se mieli, mikä muuttuu. Silloin kun mieli onnistuu murtautumaan sille asetetuista raameista ulos, tapahtuu se mitä kehityksenä näemme. Mutta sellainen on harvinaista. Mieli kuin mieli tykkää raameista, luolista ja varjoista luolissa, se ei mielellään luovu tutusta ja turvallisesta... Sanoisin, että ihmisen kehittymiselle, se mistä me nyt tässä keskustellaan, on tietty ikäraja. En usko, että kovinkaan paljon yli kolmekymppinen enää kehittyy mentaalisellakaan tasolla. Todeksi uskotusta alkaa olla sen jälkeen yhä vaikeampi ja vaikeampi luopua. :)... Erästä Oshota lainaten: "unohda kaikki mitä olen nyt kertonut..."
Nojoo.. Nukkumaan tässä itsekin pitäisi käydä. Hyvää yötä.
http://www.youtube.com/watch?v=1FlQCtg96SQGrazie tante, Genio. Mente. Täällä vaan nyökyttelin lukiessani sun viimeöisiä mietteitäsi.
Tuli mieleen kysästä ootko koskaan meditoinut? Hemmetin vaikeeta, mutta toimii vastareaktiona tälle näennäiskiireelle ja oman mielen stressaamiselle. Pysyy yhteys omiin ajatuksiin, ja sitten (jos lykästää) saa pään ihan tyhjäksi ajatuksista. Virkistävää!
Taannoin kävin retorista ajatusvääntöä yhden ihmisen kanssa aiheesta valta. Hän tuli eri kulttuurista, joten siinä oli jälleen mahdollisuus nähdä ja kuulla just se, kuinka rajoittunut (raameissani) mä olen, vaikka kuvittelen olevani tiedostava ja avarakatseinen ymsyms...
Yrittää ymmärtää toista vaikka kasvuympäristökin on muokannut erilaiseksi - tai tarkemmin ajateltuna ei yhtään sen erilaisemmaksi sittenkään. Teoriassa siis ymmärsimme toisiamme jo lähtökohtaisestikin, mutta väliimme oli vain kertynyt kaikenlaista skeidaa erilaisista määrittelytavoista, tulkintoihin, ennakkoluuloista ennakkoasenteisiin, jne.
Kokemisen arvoinen keskustelu, joka eteni rakentavasti ilman syyllistämistä tai vähättelyä. Sekin oli virkistävää vaihtelua.
Tulkintoja, joo, ja kuvitelmia, että ihminen kasvaa kun sitä ulkoakin käsin kasvatetaan tai kun elämä "kasvattaa"... - Oasis
Genio.Mente kirjoitti:
Ihmisen sietokyky kasvaa kokemuksen myötä. Ihmisen hahmotuskyky laajenee. Ihmisessä tapahtuu monenmoista kehitystä, mutta pohjimmiltaan ihminen pysyy samana.
Ihmiset on aina jaloimmillaan silloin kun on yhteinen hätä tai vihollinen. Kun ihmisillä menee hyvin, katoaa se jalouskin ja alhaisuus ottaa paikkansa. Ei me ihmiset sille mitään voida. Sellaisia me ollaan, ollaan aina oltu. Ei simpanssi sille mitään voi, että se on simpanssi. Ei aasikaan sille mitään voi, että on aasi.
Minäkin mietin joskus, että mikä minä olen muita arvostelemaan. Jonkun täytyy kyllä joskus sekin asia tehdä. Jokainen päättäkööt sitten itse, että onko arvosteluni ollut aiheellinen tai aiheeton. Minua häiritsee ihmisissä eniten se, että he eivät ajattele. He nielevät mieluummin heille valmiiksi pureskellut ajatukset, sen sijaan että ajattelisivat itse. En minä jaksaisi enkä edes halua kertoa mitä ja miten ajatella. Olisi kova juttu, jos ajattelisivat itse ja miettisivät miksi ajattelevat siten kuin ajattelevat.
Mitä taas tarkoitin kehittymisellä on se, ettei ihmisen sisäinen maailma muutu. Tunteet pysyy aina samana. Se on vaan se mieli, mikä muuttuu. Silloin kun mieli onnistuu murtautumaan sille asetetuista raameista ulos, tapahtuu se mitä kehityksenä näemme. Mutta sellainen on harvinaista. Mieli kuin mieli tykkää raameista, luolista ja varjoista luolissa, se ei mielellään luovu tutusta ja turvallisesta... Sanoisin, että ihmisen kehittymiselle, se mistä me nyt tässä keskustellaan, on tietty ikäraja. En usko, että kovinkaan paljon yli kolmekymppinen enää kehittyy mentaalisellakaan tasolla. Todeksi uskotusta alkaa olla sen jälkeen yhä vaikeampi ja vaikeampi luopua. :)... Erästä Oshota lainaten: "unohda kaikki mitä olen nyt kertonut..."
Nojoo.. Nukkumaan tässä itsekin pitäisi käydä. Hyvää yötä.
http://www.youtube.com/watch?v=1FlQCtg96SQEikö tuo ole aika lohduton ajatus, että henkiselle kehitykselle on tietty ikäraja?
Totta on, että totutuista kaavoista voi iän karttuessa olla yhä vaikeampaa päästää irti, mutta enemmänkin se kasvu, kehittyminen tai mikä lie on mielestäni ihmisen omasta halusta kiinni. Tai uskalluksesta.
Uskallusta vaaditaan siihen peiliin katsomiseen. Ihminen joutuu ehkä myöntämään itselleen asioita, joita ei haluaisi itsessään nähdä. Itse olen joutunut myöntämään viime aikoina moniakin epämiellyttäviä asioita itselleni ja se on kieltämättä kirpaissut. Henkisestä kehittymisestäni en niin tiedä, mutta ainakin olen joistain asioista itsessäni tietoisempi kuin ennen.
Sanoit, että tunteet pysyy samana, mutta mieli muuttuu. Jotenkin mieltäisin sen melkeinpä olevan päinvastoin. Tunteet vaihtelee, mutta ihminen itse siellä kaiken olla on se mikä on, ns muuttumaton minä. Tai ehkä minulla menee vain termit sekaisin... - Kirjaudun kohta
Rööperi kirjoitti:
Grazie tante, Genio. Mente. Täällä vaan nyökyttelin lukiessani sun viimeöisiä mietteitäsi.
Tuli mieleen kysästä ootko koskaan meditoinut? Hemmetin vaikeeta, mutta toimii vastareaktiona tälle näennäiskiireelle ja oman mielen stressaamiselle. Pysyy yhteys omiin ajatuksiin, ja sitten (jos lykästää) saa pään ihan tyhjäksi ajatuksista. Virkistävää!
Taannoin kävin retorista ajatusvääntöä yhden ihmisen kanssa aiheesta valta. Hän tuli eri kulttuurista, joten siinä oli jälleen mahdollisuus nähdä ja kuulla just se, kuinka rajoittunut (raameissani) mä olen, vaikka kuvittelen olevani tiedostava ja avarakatseinen ymsyms...
Yrittää ymmärtää toista vaikka kasvuympäristökin on muokannut erilaiseksi - tai tarkemmin ajateltuna ei yhtään sen erilaisemmaksi sittenkään. Teoriassa siis ymmärsimme toisiamme jo lähtökohtaisestikin, mutta väliimme oli vain kertynyt kaikenlaista skeidaa erilaisista määrittelytavoista, tulkintoihin, ennakkoluuloista ennakkoasenteisiin, jne.
Kokemisen arvoinen keskustelu, joka eteni rakentavasti ilman syyllistämistä tai vähättelyä. Sekin oli virkistävää vaihtelua.
Tulkintoja, joo, ja kuvitelmia, että ihminen kasvaa kun sitä ulkoakin käsin kasvatetaan tai kun elämä "kasvattaa"...:)...
On genio meditoinut. Genion medtitointitavat vaan poikkeavat tavanomaisista. Genio meditoi joskus kuuntelemalla musiikkia, toisinaan soittamalla sitä, joskus taas liikunnalla...Kaikilla meillä on avaimet omiin keinoihin puhdistaa päämme kaikesta turhasta...Toiset meistä käyttää niitä ja toiset ei, toiset eivät vaan osaa...
Mulla on tänään ollut oikeastaan aika helvetin hieno päivä. Jossain vaiheessa näytti siltä, et vituiks menee, mutta lopulta meni taas loistavasti. Niin kuin aina ennenkin. Mukavien ihmisten kohtaaminen tekee päivästä aina elämisen arvoisen...
Ai hitto, et on Upea Biisi. Tähän en tule ikinä kajomaan millään muulla tavalla kuin kuuntelemalla. This is Magic, spell that I don't want to break...
http://www.youtube.com/watch?v=A0as2GKhmuA
Mites sulla vappupäivä? Moni ei taida muuten edes muistaa mistä vapussa on kyse... Oasis kirjoitti:
Eikö tuo ole aika lohduton ajatus, että henkiselle kehitykselle on tietty ikäraja?
Totta on, että totutuista kaavoista voi iän karttuessa olla yhä vaikeampaa päästää irti, mutta enemmänkin se kasvu, kehittyminen tai mikä lie on mielestäni ihmisen omasta halusta kiinni. Tai uskalluksesta.
Uskallusta vaaditaan siihen peiliin katsomiseen. Ihminen joutuu ehkä myöntämään itselleen asioita, joita ei haluaisi itsessään nähdä. Itse olen joutunut myöntämään viime aikoina moniakin epämiellyttäviä asioita itselleni ja se on kieltämättä kirpaissut. Henkisestä kehittymisestäni en niin tiedä, mutta ainakin olen joistain asioista itsessäni tietoisempi kuin ennen.
Sanoit, että tunteet pysyy samana, mutta mieli muuttuu. Jotenkin mieltäisin sen melkeinpä olevan päinvastoin. Tunteet vaihtelee, mutta ihminen itse siellä kaiken olla on se mikä on, ns muuttumaton minä. Tai ehkä minulla menee vain termit sekaisin...Onhan se lohdutonta... Eipä sillekään voi mitään. Sellaista se on. Jos ihminen ei löydä itseään kolmekymppiseksi mennessä, niin tuskin tulee ikinä löytämäänkään...
Laulatko? Heh, ei nyt liity mihinkään, mutta mä oon ihan heikkona kauniisti laulaviin viehättäviin naisiin...Genio.Mente kirjoitti:
Onhan se lohdutonta... Eipä sillekään voi mitään. Sellaista se on. Jos ihminen ei löydä itseään kolmekymppiseksi mennessä, niin tuskin tulee ikinä löytämäänkään...
Laulatko? Heh, ei nyt liity mihinkään, mutta mä oon ihan heikkona kauniisti laulaviin viehättäviin naisiin...Heh, ja kännissäkin vielä... Hehe...
- Oasis
Genio.Mente kirjoitti:
Onhan se lohdutonta... Eipä sillekään voi mitään. Sellaista se on. Jos ihminen ei löydä itseään kolmekymppiseksi mennessä, niin tuskin tulee ikinä löytämäänkään...
Laulatko? Heh, ei nyt liity mihinkään, mutta mä oon ihan heikkona kauniisti laulaviin viehättäviin naisiin...Mä haluan pitää pienen naiivin uskon itsessäni siihen, että itsensä voi löytää vanhempanakin tai ainakin ymmärrys itsestään voi syventyä.
Heh, laulan kyllä, mutta siitä miten kauniisti laulan voi olla montaa mieltä. Erotan sentään koska menee nuotin vierestä :)
- elämä vaan on
The Elämä
Näläkä
- <x>
Seksin pihtaaminen.
Viinin loppuminen kesken juhlan.
Bensan loppuminen kesken matkan.
Lapsen kuolema.- Rööperi
Saako kysyä aran kyssän: onks toi vika itse koettu?
- <x>
Rööperi kirjoitti:
Saako kysyä aran kyssän: onks toi vika itse koettu?
Ei onneksi. Mutta lähipiirissä on. Mies muuttui enemmän kuin nainen sen kokemuksen myötä. Vaikea tunnistaa enää samaksi, mutta liitto niillä säilyi silti ja se on iso plussa.
- Miettijä
<x> kirjoitti:
Ei onneksi. Mutta lähipiirissä on. Mies muuttui enemmän kuin nainen sen kokemuksen myötä. Vaikea tunnistaa enää samaksi, mutta liitto niillä säilyi silti ja se on iso plussa.
Kiinnostaisi tietää, että miten mies muuttui lapsen kuoleman myötä? Oliko muutos positiivinen vai negatiivinen?
- pelkkää showta
Omat geenit. Muu on "suurta näytelmää"
- Oasis
Riippuu miehestä. Joillain miehillä (kuten naisillakin) on henkinen lukko, mikä estää henkisen kehittymisen, vaikka elämä tarjoaa meille kaikille tilaisuuksia kehittymiseen niin hyvässä kuin pahassa.
Kehittymiseen ei aina tarvita niitä huonoja kokemuksia, vaikka usein juuri ne pakottavat ihmisen kasvamaan, ainakin mikäli mielii niistä täyspäisenä selvitä.- Rööperi
Mun mielestä kasvattavia kokemuksia ovat myös positiiviset sellaiset.
Tossa keskustellessa niiden muiden kanssa tuli sielläkin esiin vain luettelo kaikista negatiivisista asioista jotka kasvattaa ja koulii ja vahvistaa ja blaa blaa blaa, ihan niin kuin ihminen ei voisi muuttua myös jonkun erittäin hyvän kokemuksen kautta. - Oasis
Rööperi kirjoitti:
Mun mielestä kasvattavia kokemuksia ovat myös positiiviset sellaiset.
Tossa keskustellessa niiden muiden kanssa tuli sielläkin esiin vain luettelo kaikista negatiivisista asioista jotka kasvattaa ja koulii ja vahvistaa ja blaa blaa blaa, ihan niin kuin ihminen ei voisi muuttua myös jonkun erittäin hyvän kokemuksen kautta.Elämä itsessään kasvattaa, jos vain itse haluaa kasvaa sen mukana.
Joskus taasen on parasta vain antaa mennä ja nauttia elämästä eikä miettiä liikaa, kasvattaako tämä kokemus vai ei. Kokemusten kautta saa joka tapauksessa "peilipintoja" elämäänsä, joskus se saa luvan riittää. - Oasis
Oasis kirjoitti:
Elämä itsessään kasvattaa, jos vain itse haluaa kasvaa sen mukana.
Joskus taasen on parasta vain antaa mennä ja nauttia elämästä eikä miettiä liikaa, kasvattaako tämä kokemus vai ei. Kokemusten kautta saa joka tapauksessa "peilipintoja" elämäänsä, joskus se saa luvan riittää.Che Kuminkka Alvetta ja modelli-ukkia ei voi kasvattaa enää noin terminaalivaiheessa mitenkään :)
- pyörilläkulkija
Rööperi kirjoitti:
Mun mielestä kasvattavia kokemuksia ovat myös positiiviset sellaiset.
Tossa keskustellessa niiden muiden kanssa tuli sielläkin esiin vain luettelo kaikista negatiivisista asioista jotka kasvattaa ja koulii ja vahvistaa ja blaa blaa blaa, ihan niin kuin ihminen ei voisi muuttua myös jonkun erittäin hyvän kokemuksen kautta.Negatiivinen kasvattaa jos sen osaa kääntää positiiviseksi. Kyllä ihminen kasvaa vielä täällä päälle 50v. Silloin on jo hyviä ja huonoja kokemuksia niin paljon että on mitä punnita. Miinuksista löytyy aina jotain plussaa, ne täytyy vain löytää. Sitten miettiä mitä haluaa elämältä, miten sen haluaa viettää. Kaiken menettäneenä (puolison rankan sairauden jälkeen, omaisuuden ja oman terveyden) mietin miten haluan el
ää. Haluan tuottaa iloa kanssaihmisille, tutuille ja oudoille. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, en halua sitä itsellenikään.
Toisen ihmisen arvostus, itsensä arvostus tuottaa hyvän mielen ja rauhan. Olen siis omasta mielestäni kasvanut henkisesti .
- ....
Nainen kasvattaa miestä kaikkein eniten.
- Rööperi
Perustele, ole hyvä.
- ....
Rööperi kirjoitti:
Perustele, ole hyvä.
No, lapsen synnyttämisen muodossa esim.
- Penny Lane
Rööperiin
mä kaipaan niin
siellä Viron ukkeli myy halpamakkaraa
ja lapset ilmaisexy sedän ketsuuppia saa
ja ratikkakuski-setiä tarhamme ympärillä vaeltaa
Toi mutsi uuden faijan
joka lähti kyydis mustamaijan....................äääääääääääääääh tsadi Asioiden sisäistäminen. Kun oivaltaa jollain asialla olevan merkitystä sulle. En ala erittelemään asioita sen enempää, se on niin subjektiivista.
- stupid phrases
Ennen sanottiin että armeija kasvattaa miestä. Suorastaan huvitti kun armeijassa ollessa ja pian sen jälkeen sukulaiset väittivät että olen "miehistynyt" mutta en antanut armeijan vaikuttaa mitenkään itseeni, olen mielestäni samanlainen kuin ennenkin. Sukulaiset mielestäni toistelivat vain jotain kuluneita fraaseja vailla todellista tarkoitusta kun "niin kuuluu sanoa", hohhoijaa...
- //Mies//
"Mikä kasvattaa miestä kaikkein eniten?"
Sanoisin että oma isä, niin hyvässä kuin pahassakin..
Ja jos suhde on (aina) ollut erityisen huono, se näkyy miehestä jollain lailla..
http://www.youtube.com/watch?v=VfzYn344gVw - lapsiahan me oltiin
Mielestäni älytön kysymys, mikä eniten kasvattaa? Mikä ketäkin kasvattaa, mikä toista kasvattaa, ei tee toiselle mitään. Elämä ohjaa ja opastaa, virheet kasvattavat myös, epäonnistumiset, yritykset yhä uudelleen ja uudelleen, kun virheet on korjattu. Sä luulet tietäväsi vastauksen, mikä on sinulle selvä jo. Toisen kohdalla se ei ole niin.
Kysyn sinulta, esimerkiksi, mistä alkaa "miehuus"? Mikä "miestä" kasvattaa. - zisel
Joku viisastuu virheistään ja joku huutaa vielä 30v ikäsenäkin hiekkalaatikolla räkä nenästä valuen osotellen toisia että "se oli ton syy" ja että "toi alotti!" eikä näin ollen opi ikinä mitään. Oma käytös ja omat tunteet ulkoistetaan toisten ihmisten kannettaviksi, ihan niinkuin pikkulapsella on nälkä jos sille ei anna ruokaa kun ei se sitä itekkään osaa tehdä. Säälittävää aikuisen ihmisen kohdalla. Ole itsesi herra äläkä ole joku perkeleen paperilaiva merellä jota muiden ihmisten puhallukset kuljettaa sinne sun tänne.
Nöyrtyminen opettaa eniten. Sillon kun huomaa ettei voikkaan enää osotella muita vaan täytyy mennä peilin eteen ja tunnustaa itse itselleen että "vittu mä olen mokannut". Siitä se alkaa. Niin kauan kun aina vaan syyttelee toisia eikä halua/osaa nähdä omia puutteitaan ja vikojaan, eikä osaa pyytää anteeksi, ei ole mitään toivoa. Ei mitään.- kaikki tietää
Kiitos ja kumarrus. Juha savusti Villen työpaikalta ja toivottavasti on siitä häpeissään.
- Frouva Yyberi
Yx kakka, kax kakkaa
muuta ei tarvitakkaa
Ostakaa mult kanankakkaa - kundi.kundine
nototanoi kaikki mikä o pakko vitutti tai ei kasvattaa paitti viimesest pakost osais sanoo mitä hyvää siit seurais
et kaikki mikä ei tapa kasvattaa - realiteetit
Tippuminen perseelleen maan pinnalle
- f44f4rd52frf54
kaikki on kiinni siitä mihin kohtaa perheessä synnyt.
ootko sitten loppuelämäsi silmätikku vai silmäterä - löllökkä
Teräs karkaistaan tulessa ja ihminen vaikeuksilla.
Vastuun kantaminen kasvattaa. Ei voikaan enää ajatella vain omaa napaansa kun on vastuussa muihinkin ihmisiin liittyvistä jutuista tai suorastaan muista ihmisistä. Kaikkihan ei kasva vastuiden mukana ja siitä ei hyvä seuraa. Yksittäinen suuri tai traumaattinen tapahtuma ei tee samaa, ehkä jopa päinvastoin. Vaikeuksien voittaminenkin kasvattaa, oppii ettei heti kannata luovuttaa tai itkeä äidin perään.
- karisa60kk1
Voi hyvä tavaton olemaan pullollaan. Vanhemmat kasvattaa ja elämä koulii sekä opettaa. Joko selviytyy tai sitten ei, niin yksinkertaista se on. Maalma on aina ollut ja tulee aina olemaan pullollaan filosofeja ja jeesustelijoita. Elämä on selviämistaistelua oli sitten kyse ihmisestä tai eläimestä. Repikää siitä.
- ssssi
Taivas varjele pullollaan mitä sieltä repeää. Sillä sipuli.
Kokemuksesta ihminen ei henkisesti opi mitään, vaan jatkuvasti toistaa samat virheensä
Historia todistaa tämän, sillä ihminen elää henkisesti kaaolksen partaalla
Ajatuksen avulla opimme tavallisissa asioissa, ja työ asioissa tekniikassa, mutta tuo sama ajatus toimiessaan ihmisen henkisellä alueella luo vain kaaosta
Jos ihminen oppis henkisissä asioissa, niin sodat olisivat jo aikoja sitten päättyneet
Askonnot, aatteet ja politiikka, eivät tuo selkeyttä tässä asiassa
sillä jos ihminen olisi henkisesti kypsä niin ne olisivat tarpeettomia
Sen takia ne haluavat ikuistaa tämän tlanteen jotta ne eivät menettäisi valtaansa ihmismieleen, ja kävisivät tarpeettomiksi- wetew
Kuolemat ja sodat eivät todellakaan kasvata vaan ovat hirveitä tapauksia, sitä paitsi sota kuten kasvihuoneilmiö on ihmistenaikaansaanosta
- lifemocker
"Mikä kasvattaa miestä kaikkein eniten?
Tarkottaa henkisesti."
ero - pohti
Välien katkasu paskoihin sukulaisiin, kummasti henki nousee kun ei tartte kuunnella jatkuvaa piilovuttuilua ja tyhjänpäiväistä huutelua ja negatiiivista märinää
- ajajajatella
Mikäkö kasvattaa eniten ihmistä? Se riippuu ihmisestä, miten asiat kokee. Jos läheisen vammautuminen, sairastuminen tai oma sairastuminen ei murra ihmistä, se varmasti kasvattaa. Myös esimerkiksi oman lapsen kuolema varmasti kasvattaa, jos ei aja tuhoon. Oman lapsen kasvatus kypsentää ihmistä. Toisista välittäminen ja ymmärryksen ja suvaitsevuuden ruokkiminen kasvattavat ihmistä. Vakavan suhteen päättyminen. Monet ympärillä tapahtuvat asiat, jotka vain on pakko hyväksyä, olivatpa ne henkilökohtaisia tai yleismaailmallisisa.
- KALLE KELLO
Elämä
- Bodypump.
kasvattaa.
- vain elämää
kokemukset,ni hyvät kuin ne huonotkin,toisinaa oppii enemmän tai vähemmän, tarkeintä lienee kuitenki se että e sillä nii väliä kuinka kauan elää vaan miten elää..
- Onnellinen mies
Mua on kasvattanut eniten vaimo sekä meidän lastemme syntymät. Olin hyvin erilainen ennen omaa perhettä, kumppania, jota mä ihailen yli kaiken, en huonompi tai parempi, vain erilainen.
Kun tällanen ihminen kuin minä löytää ns. sielunsisarensa, alkaa väkisinkin kasvaa henkisesti eli metaalisesti tai mitä sanaa nyt haluaakin käyttää. Lasten syntyminen laajensi mun tunteenilmaisun kenttää mittoihin, joihin se tuskin olisi yltänyt ilman isyyden kokemusta.
Mutta kukin tyylillään. Joitakin lapsuudenystäviäni eivät vaikuta avioliitot tai lapset paljon muuttaneet tai kasvattaneet, mutta pidätän tässä oikeuden vain omaan tulkintaani. On joskus keskusteltu aiheesta jossain saunailloissa ja silloin kuulee hyvin sen, miten erilaisia me ollaan, miten tietoisia tai ei omistakin tavoista, asenteista ja luonteenpiirteistämme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh412365Mansikkatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia
Työolot ovat surkeita ja palkka kelvoton. https://yle.fi/a/74-201729423001951- 201750
- 241565
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘231404- 1001299
- 411272
En ymmärrä käytöstäsi
Se on ollut eräänlaista hyväksikäyttöä. Että seura kyllä kelpaa palstan välityksellä silloin kun ei ole parempaakaan tek1391235- 35992
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta32975