tyttäreni toistaa virheeni

teineillä ei ole käsitystä oikeasta elämästä ja siksi ne luulee, että vauvanhoito on yhtä helppoa kuin marsunhoito. Teini-ikään kuuluu kapina ja kaikkivoipaisuuden tunne ja siksi teini käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Sehän vain osoittaa, että kuinka lapsellinen ja vastuuton maailmankuva ko. lapsella on. Suomen Lakia kyllä pitäisi muuttaa ja varsinkin sossun ja kelan rahojen jakamisen politiikkaa. Vain vastuulliset aikuiset vanhemmat voisivat saada palkan päälle tukea lasten kasvatukseen, että kitketään tämä sossun ja kelan rahoilla eläminen.

Hei. Suutuin, kun luin tekstisi. Et kai tosissani meinannut tytärtäsi hylätä tälläisellä hetkellä, kun hän on joutunut elämänsä ehkä kovimpaan koetteluun? Varoituksistasi huolimatta hän on tullut raskaaksi, mutta sille asialle ei voi enää mitään. Ymmärrän sen, että olet järkyttynyt ja vihainen, mutta nyt tyttäresi tarvitsee tukeasi ja kokemuksiasi teiniäitiydestä. Ennen kaikkea hän tarvitsee äitiään.
Sanoit, että "tyttäresi toistaa virheesi". Samoin teet sinä, jos käännät tyttärellesi selkäsi. Lapsen kasvatus ei ole koskaan helppoa oli sitten 16-vuotias tai 40-vuotias. Rajat pitää kuitenkin tehdä selviksi. Kerro hänelle, että autat häntä aina kun voit, mutta äitinä hänen on kannettava lapsestaan vastuu.
Toivon teille kummallekin jaksamista. Toivottavasti en loukannut sinua kirjoituksellani.
Lämpöistä syksyä!

"en ymmärrä miksi nuoren ihmisen pitää elämänsä tuolla tavoin pilata"
"Ihan pahalta tuntuu seurata vierestä, kun tytär pilaa elämänsä. Itsekin nuoruuteni pilasin, kun en mihinkään päässyt kun oli aina lapsi hoidettavana"
Mahtaa tytär olla ylpeä kun on noin ymmärtävä äiti.
Se on aina lapsesta mukava kuulla että on pilannut vanhempiensa elämän.

Lähes kaikkien teiniäitien omat vanhimmat tyttäret (juuri ne nuorena tehdyt) hankkiutuvat raskaaksi teineinä. Minulla on nyt 11-vuotias tytärpuoli. Hänen äitinsä sai hänet ollessaan 17-vuotias ja isoäiti sai äidin isoäidin ollessa 16. Jännitän minäkin kovasti tytärpuoleni tulevaisuuden takia. Ehkä seuraavalle sukupolvelle siirtyy ajatus, että kyllä siitä ennekin on selvitty ja kenties mielen taustalla kummittelevat muistot onnellisesta lapsuudesta, jolloin ei saata käsittää minkä takia ei lasta hankkisi heti.

>Minäkään en mitään apua vanhemmiltani saanut, kun ensimmäisen lapseni melkein 30 vuotta sitten sain.

Muistatko miten vaikeaa oli olla nuori äiti? varsinkin ilman vanhempien tukea. Miten toisenlaista olisikaan ollut, jos vanhempasi olisivat tukeneet sinua. Miksi siirtäisit omien vanhempiesi virheen lapsellesi. On rankkaa olla nuori äiti silloin kun ruusuiset unelmat kaatuvat vaippapyykin ja talousongelmien alle. Mielestäni voi sanoa, että omat vanhempasi epäonnistuivat vanhempina siinä, etteivät tukeneet sinua silloin, kun olisit eniten heidän tukeaan kaivannut.

>Näköjään olen sitten epäonnistunut äiti. Ihan pahalta tuntuu seurata vierestä, kun tytär pilaa elämänsä. Itsekin nuoruuteni pilasin, kun en mihinkään päässyt kun oli aina lapsi hoidettavana.

Et ole epäonnistunut äiti, et vain voi elää lapsesi elämää hänen puolestaan. Sen sijaan voit yrittää olla hänelle tukena tänä hänen elämänsä haastavana aikana. Monet nuoret äidit jatkavat nykypäivänä opiskelua lapsen syntymän jälkeen, mikäli saavat riittävästi tukea ja apua heitä ympäröiviltä läheisiltä. Voisit esimerkiksi hoitaa vauvaa silloin kun tytär on iltakoulussa?

Elämä ei ole mikään kilpasuoritus, jossa jaetaan palkintoja niille, jotka "tekevät kaiken oikein". Minulla on ystäviä, jotka tekivät kaiken "oikein". Kävivät koulut, menivät töihin, menivät naimisiin, hankkivat talon ja auton, mutta kun lasta ryhdyttiin puuhaamaan 35-vuotiaana ei se sitten onnistunutkaan. Voit kuvitella näiden ihmisten surua. Kaikkea ei voi saada ja ihmisen on oltava kiitollinen kaikesta rakkaudesta ja niistä hyvitä asioista, joita hän saa. Tuleva lapsenlapsesi on lahja. Tyttäresi lapsi on ihan oma ihmisensä, yksilö, joka varmasti tulee tarvitsemaan ja kaipaamaan isoäitiään. Isovanhemmat ovat lapsille erittäin tärkeitä.

trolli olet!!!!

Miltä tuntuu esikoisesta kun kuulee että hän on syynä kun syntyi ja pilasi SINUN elämän.Yritä nyt olla aikuinen ja tukea tytärtäsi,jos et ole itse aikanasi apua saanut,niin ÄLÄ KOSTA tytöllesi,vaan tue häntä kaikin mahdollisin keinoin.Odottaahan hän sinulle lapsenlasta ja miltä tuntuu joskus vuosien kuluttua pienokaisesta kun vartuu ja ymmärtää ettei mummo välitä.Järki käteen,olethan itsekkin äiti ja kohta isoäiti.P.s Lopeta toi itsesääli ja ala elää kyllä tyttösi selviää,mutta auta häntä silloin kun apua pyytää,se on äidin tehtävä

kuinka on esikoisesi suhde sinuun kun julkisesti kerrot että lapsesi takia pilasit nuoruutesi? eikö hän ole tuntenut olevansa tielläsi? mitä se on hänen itsetunnolleen vaikuttanut vai pystyitkö salaamaan kiukkusi? lapsi ei tietenkään ollut syypää syntymiseensä, kaikillahan on oikeus syntyä toivottuna ja odotettuna. olisithan voinut antaa hänet adoptoitavaksi, niin olisit saanut pitää nuoruutesi. ehdota tätä myös tyttärellesi. on monia jotka ovat nuoruutensa eläneet ja odottavat lasta adoptiojonoissa. eri asia jos tyttäresi haluaa pitää lapsen ja ei haikaile enää nuorten menojen ym. perään. sitä paitti niin moni nuoruutensa nauttinut, lapsia myöhemmin saanut elää vielä kuitenkin uudelleen kaikki nuoruuden kaltaiset menot ja riennot. piittaamatta siitä että on lapsi hoidossa tai jo isompi. ei kai se elämää varjele myöhemmiltä töppäyksiltä, että elää nuoruutensa sataviis lasissa. vastuuntunto ja järki ratkaisee...

Voi itku. Lapsesi, joka on maailman suurin ihme, on ollut sinulle elämän pilaaja ja kamala rangaistus. Miksi tällaisille ihmisille / tällaisessa tilanteessa oleville ihmisille suodaan lapsia elämän suolaksi (tai sitruunaksi), mutta niin monet jäävät ilman.

Ikävää.

Et voi jättää lastasi yksin. Äidin sydän ei sellaista salli. Sinun jos jonkun pitäisi ymmärtää, että hän tuskin on tehnyt virhettä ilkeyttään (vai teitkö sinä?).

Tyttäresi tarvitsee Sinulta tukea ja voimia, neuvoja ja ymmärrystä. Tyttäresi on jo varmasti ikäisekseen kypsä ajattelemaan itse, (kun on näinkin suuren ratkaisun tehnyt), ehkä pystyisit tukemaan tytärtäsi nostamalla hattua rohkeudelle. Ei tyttäresi välttämättä elämäänsä pilaa, toisille lasten saanti nuorena on parempi, kuin vanhempana, me ihmiset olemme erilaisia.

ANtaisit nyt tyttärellesi sitä tukea, mitä hän äitinä sinulta kaipaa- itse olet kokenut saman ja tiedät, että kokemus on jokaisen kohdalla erilainen. Ehkä tyttärellesi lapsen saanti nuorella iällä voikin olla hyväksi ja auttaa tasapainoiseen elämään.

sun tyttäres ei välttämättä ole raskaaksi kiusallaan hankkiutunut tai sen takkia et oma äitikin on nuorena lapsen tehnyt!!
ja sitäpaitsi jos omasta mielestäsi lapsen hoito ja kasvatus on kaikille nuorille vaikee niin kyllä kovasti ihmettelen.'
vaikka sinua ihtees on uuvuttanut lapsen hoito nuorena niin ei se tarkoita et sun tyttäres ei lasta jaksa hoitaa!!!
ite sain lapsen 17.v ja sen aikaiset kaverit jäi...mulle oli tärkeintä lapsi ja sen hyvinvointi!
kavereille sen sijaan oli tärkeetä viina ja bailaaminen!edes synnytyksen jälkeen ei viina tai ylipäätään mikään alkoholijuoma ole kurkusta alas menny!poika on kohta 2.v et kyllä ne nuoret äititkin osaa vastuuta kantaa!!!!!!!!

mun mielestä teet väärin.... miltä susta tuntu 16 vuotiaana olla ilman vanhempien tukea... eikö se olisi kaikille helpompaa jos yrittäisit tuke ja kannustaa tytärtäsi... itse olen toisella kuulla raskaana.. kerroin porukoille heti kun tiesin asian varmaks... totta kai porukat ensin järkytty mut nyt äiti jo hössöttää ja ostelee kaikkia tarpeellisia ja ehkä vähän tarpeettomiakin tavaroita... Tarkoitan vaan sitä että jos kiellät tytöltäsi tuen ja avun ajat tytön pois sun luota.. ja kotoo... huonolla tuurilla teillä katkee välit kokonaan... mutta yritä jaksaa...

kirjoitat: tyttäreni toistaa virheeni...

katkaise siis sukupolvien ketju ÄLÄKÄ TOISTA VANHEMPIESI VIRHETTÄ

ei sinun tarvitsekaan alkaa hoitamaan tyttäresi lasta. mutta lapsenlastasi voit toki varmaan tavata ja tarvittaessa joskus perään katsoa.

ei sinun tarvitse iloita siitä että tytäresi saa lapsen nuorena, mutta itsekin sen läpieläneenä voit antaa tyttärellesi korvaamatonta tukea ja neuvoja jos hän vain sinua suostuu kuuntelemaan. enää... kaiken tämän katkeruuden jälkeen...

katkaise ketju, tee tyttärellesi se mitä unelmoit vanhempiesi sinulle tekevän. anna hänelle se mitä et itse saanut.

minäkin sain ensimmäisen lapseni 17 vuotiaana,kait se oli rankkaa ja olin monissa asioissa lapsellinen,mutta onneksi äitini oli monessa asiassa tukena.Koskaan en kuitenkaan ainakaan tietoisesti ole tuonut nyt 30-kymppiselle pojalle sitä ,että hän olisi jotenkin pilannut elämäni enkä edes niin kokenut.No perhe on kasvanut nyt lapsia kuusi,enkä kuitenkaan ole koskaan toivonut,että he saisivat lapsen "vahingossa" kovin nuorena.Niin vaan on käynyt,kaikesta valistuksesta huolimatta että nuorimmaisemme 17-vuotias on raskaana.Kondomi petti ,jälkiehkäisy ei tehonnut,eli hän haluaa sitkeästi syntyä.Tytäreni oli varmaan aivan paniikissa,poikaystävä ei lasta halunnut vaan vaati aborttia,samoin hänen perheensä kun poika vihdoin uskalsi asian kotonaan kertoa.Mutta pääasiaan.Tyttö helpottui kovasti kun sai asian kerrotuksi kun menkat oli pari viikkoa myöhässä,tottakai äitinä järkytyin,monenlaiset asiat kävi mielessä tytön pilalle menneestä elämästä ym. ym....Mutta ensin rauhoitimme tyttöä että ensin testi ja sitten mietit,kävimme läpi kaikki vaihtoehdot abortista adoptioon.Kerroimme tytölle että hän joutuu elämään ratkaisun kanssa oli se mikä hyvänsä,mutta kotona tuemme häntä mihin hän päätyykin.Nyt raskaus on pian puolivälissä,opiskelun aloitusta siirrettiin vuodella eteenpäin,sitten mietimme jäänkö esim. minä virkavapaalle hoitamaan lasta koska hän on vielä liian pieni hoitoon silloin,puolivuotias.Tytölle annamme kaiken sen tuen mitä voimme koska rakastamme lastamme,emme häpeä häntä .Me emme voi vanhempina määritellä minkälaista elämää lapsemme elävät,että he kelpaavat meille.Olen ylpeä siitä että tyttö teki tämän päätöksen .Hän niin kuin sinunkin tyttösi tarvitseetarvitsee vielä äitiään.Monenlaiset ajatukset ja pelot käyvät välillä odottajan mielessä,mutta auttaa kun niistä voi jutella.En aio alkaa syntyvälle lapselle äidiksi vaan olen mummo päävastuu on hänen .Olemme asiasta puhuneet,myös siitä ,että kun lapsi syntyy ja he ainakin alussa asuvat tässä kotona on äiti-lapsi suhde tärkeämpi kuin mummo suhde.Myös minun on varottava että en sekaannu liikaa asioihin jokaisen on saatava opetella vanhemmuutta,mutta en myöskään halua että tytäreni joutuu niin lujalle ,että syntyy nekatiivisia tunteita lasta kohtaan en missään tapauksessa halua jättää häntä yksin selviämään.Täytyy olla muutakin kun lapsen hoito ja siinä minä voin auttaa.Olemme myös jutelleet että tyttö ei saa myrkyttää lapsen mieltä isää kohtaa se on varmaan vaikeaa mutta tyttö ymmärtää pointin,ja ehkä se poikakin sieltä äidin esiliinan alta kasvaa mieheksi ja ottaa isän vastuuta.Ymmärrän kyllä tunteesi mutta aiotko tosiaan hylätä oman lapsesi,vaikka hän olisi parisuhteessa lapsen isän kanssa 16-vuotias tarvitsee vielä äitiään.Entäs se syntyvä lapsi sinun lapsenlapsesi annatko hänen tuntea että et halua häntä elämääsi pilaamaan,Mieti mitä sanot tyttärellesi vai haluatko jatkaa ketjua ,haluatko kostaa tyttärellesi sen kun koet oman nuoruutesi pilatuksi.Mieti mikä elämässä on todella tärkeää,Elämä täytyy uskaltaa elää joskus se tekee kipeää,mutta ellemme me vanhemmat rakasta lapsiamme oikealla tavalla kuinka he osaisivat rakastaa omiaan.Kaikki ei aina lastemme elämässä mene niinkuin me vanhemmat suunnittelemme.mutta oikeuttaako se hylkäämään heidät silloin kun he meitä eniten tarvitsevat,anna syysauringon sulattaa vihasi niin näet myös asian mukavat puolet.

Sanoit että tyttäresi toistaa sinun typeryytesi. Itse toistat omien vanhempiesi tyhmyydet kun laitat oman tyttäresi pärjäämään omillaan. jos olisit minun äiti, niin lähtisin mielelläni kotoa pois, ilman että minua heitettäisiin pois kotoa. Olisipa ainakin lapsella parempi kasvuympäristö... Mutta mietippä nyt aivoillasi: sä olet AIKUINEN ihminen, ja käyttäydyt kuin lapsi! Miltä susta silloin tuntu kun sait tietää teininä olevasi raskaana?! Varmasti kaipasit tukea ja apua. Ja kun et saanut sitä, tuli paha mieli ja tunne ettei kukaan välitä. Ja nyt tietentahtoen teet näin omalle tyttärellesi! Mahdatkohan ollenkaan rakastaa omaa lastasi?! KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN!

luin viestisi ja mulle tuli ihan kauhee olo.
En oikeen tiedä,että säälinkö mä sitä sun lasta joka on saanu tuommoisen äidin vai säälinkö mä sua koska olet mitä olet.
Jos mulle tehtäis noin,saisi olla äiti varma siitä että mua ei tarttisi enää kysellä ikinä.
Haluatko todella itse menettää lapsesi??
Sä olet vastenmielinen äiti.

Olen pahoillani siitä, että pelkän mukavuudenhalun ja kostonhimon takia aiot kokonaan hylätä niin lapsesi kuin tulevan lapsenlapsesi.