lueskelin äsken tuolla lesbopalstalla ja siinä vastatessani tuli mieleen, että mitä YHDISTÄVIÄ tekijöitä teillä on, kun katselette ihmisiä ja ihastutte ihmisiiin? ihmisiä kun on kahta eri sukupuolta (heh) ja ulkonäkö- ja käytöserot ovat yleisesti ottaen melkoiset.
huumorintajun huomaa ensimmäisestä keskustelusta, se on melkeinpä tärkein osa ihmistä. jos ei ota maailmaa liian vakavasti, mutta sopivasti vakavasti kuitenkin, mä olen jo ihastunut ensimmäisen keskustelun jälkeen. elämämästä nauttimisen huomaa siitä, miten ihminen esim. tanssii. sekin on tärkeää, koska itse elän täysillä.
ulkonäöllisesti ajatellen... tykkään katsella pitkähiuksisia. pitkissä hiuksissa on jotain lumoavaa ja jos jolla kulla on pitkä tukka, niin mä olen ihan hypnoosissan, ihailen vain. ja ajattelen, miltä ne tuntuu mun iholla, käsissä... ;)
kirjoittakaahan vastauksia. keskustelua!
huumorintajun huomaa ensimmäisestä keskustelusta, se on melkeinpä tärkein osa ihmistä. jos ei ota maailmaa liian vakavasti, mutta sopivasti vakavasti kuitenkin, mä olen jo ihastunut ensimmäisen keskustelun jälkeen. elämämästä nauttimisen huomaa siitä, miten ihminen esim. tanssii. sekin on tärkeää, koska itse elän täysillä.
ulkonäöllisesti ajatellen... tykkään katsella pitkähiuksisia. pitkissä hiuksissa on jotain lumoavaa ja jos jolla kulla on pitkä tukka, niin mä olen ihan hypnoosissan, ihailen vain. ja ajattelen, miltä ne tuntuu mun iholla, käsissä... ;)
kirjoittakaahan vastauksia. keskustelua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietenkin se on aina tilannekohtaista ja blaa blaa... Mutta:
Vilpitön, peittelemätön ja leikkisä, mutta ei teennäisesti korostettu turhamaisuus on usein ihastuttavaa.
Voimakkaimmin minuun kuitenkin vetoaa yhdistelmä älyllistä kunnianhimoa ja eettistä vakavamielisyyttä. Eettisesti vakavamielinen ihminen ymmärtää, etteivät hänen pienet kuvionsa ole maailman tärkeimmät, vaan ihminen on velvollinen kantamaan vastuuta omista valinnoistaan pidemmälläkin tähtäimellä. Älykäs ihminen taas ei juutu yksittäisiin, näennäisiin normeihin, vaan ymmärtää havaitsemamme todellisuuden suhteellisuuden ja koko elämän absurdiuden. Tuloksena on yleensä hieman ristiriitainen, mutta juuri siksi toimintavoimainen persoona. Ja ehdottomasti kiinnostava keskustelukumppani!
Omaksi tyrmistyksekseni minun on kuitenkin myönnettävä, että spontaanisti ihmistä ihaillessani yksi ensimmäisistä asioista, joita tsekkaan, on peppu. Tiukka, hoikka lantio miehellä ja muhkea, pyöreä naisella saavat minussa aikaan väristyksiä.
tuo "eettinen vakavamielisyys" kuulostaa myöskin oikein puoleensavetävältä, etenkin kun itse ajattelee suurin piirtein sillä tavalla, niin sitä toivoo kumppaniltaan tietysti ihan samaa. niin, että on mistä jutella! heh!
tuosta mainitsemastasi lantiosta tuli mieleen, että yhdistävänä tekijänä pidän myös sitä, että pidän naisellisesta lantiosta niin miehillä kuin naisillakin. mutta naisilta "odotan" hieman enemmän. ;)
mutta toisaalta mulle mikään ei ole pakollista (joo, tunnen ihmisiä, jotka ei tunne käsitettä "erilaisuus"), eli tilannekohtaisuus kunniaan!
Kiva kun löytyi tämä palsta.
Niin mikä kiinnostaa. Se on se lumo jolla minut hurmataan. Itsevarmuus ja älykäs keskustelu kauniilla äänellä. Lihaksikas ja silti siro ei missään nimessä liian treenattu ja silmat jotka palvovat minua. Tietty se tiukka pieni peppu kanssa.