Vaatiiko kotiäitiys itsekuria?
Jos olisi opettaja, niin vaatisi itsekuria tarkistaa oppilaiden kokeet ja antaa niistä pisteet oikein eikä vain sinne päin.
Kotiäiti voi maata sohvalla keskellä päivää, jos nukuttaa.
Opettajan täytyisi artikuloida aina sivistyneesti opettajatovereiden seurassa (= joka välitunti)!
Kotiäiti voi heittää mitä tahansa soopaa eikä lapsi arvostele.
Koulussa on syötävä esimerkillisesti. Kotiäiti voi ottaa luun käteen ja imeä ja kaluta sitä ilman, että kukaan katsoo ihmetellen.
Opettajan on noudatettava kouluuntuloaikoja ja elettävä minuuttiaikataulun mukaan.
Kotiäiti voi lähteä ulos aamuviideltä tai iltakymmeneltä tai olla sisällä koko päivän.
Koulussa on opetettava tiettyä ainetta tietyllä kellonlyömällä.
Kotiäiti voi olla milloin kotitaloustyöntekijä, milloin taiteilija, milloin siivooja, milloin rehtori ja olla olematta mitään noista.
Jos olisi opettaja, niin vaatisi itsekuria tarkistaa oppilaiden kokeet ja antaa niistä pisteet oikein eikä vain sinne päin.
Kotiäiti voi maata sohvalla keskellä päivää, jos nukuttaa.
Opettajan täytyisi artikuloida aina sivistyneesti opettajatovereiden seurassa (= joka välitunti)!
Kotiäiti voi heittää mitä tahansa soopaa eikä lapsi arvostele.
Koulussa on syötävä esimerkillisesti. Kotiäiti voi ottaa luun käteen ja imeä ja kaluta sitä ilman, että kukaan katsoo ihmetellen.
Opettajan on noudatettava kouluuntuloaikoja ja elettävä minuuttiaikataulun mukaan.
Kotiäiti voi lähteä ulos aamuviideltä tai iltakymmeneltä tai olla sisällä koko päivän.
Koulussa on opetettava tiettyä ainetta tietyllä kellonlyömällä.
Kotiäiti voi olla milloin kotitaloustyöntekijä, milloin taiteilija, milloin siivooja, milloin rehtori ja olla olematta mitään noista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä tässä oli muka pointti?
Oma käsitykseni on, että kotiäitiys ei vaadi suurtakaan itsekuria. On jopa tietoista kotiäidiksi hankkiutumista, jolla voidaan välttää itsekuri, jota työssäkäynti vaatisi.
Opettajan työ on yksi kärkiammateista, jossa itsekuria vaaditaan runsaasti. Ei voi heittäytyä laakereilleen lepäämään, vaan on oltava huomattavan skarppi koko päivän!
Itsekuria vaaditaan kaikissa palkkatöissä, mutta ensijaisesti sitä ammatillisuutta. Opettaja saa palkkaa siitä, että saa lapset oppimaan ja osaltaan kasvattaa lapsia yhteiskuntakelpoisiksi. Opettajiakin on monenlaisia ja onneksi suurin osa heistä on ammattitaitoisia ja omaavat sitä itsekuria eli suhtautuvat tilanteisiin ammatillisesti. Opettaja niin kuin ei kukaan muukaan palkkatyöläinen voi heittäytyä laakereille lepäämään. Opettajan työ on vaativaa muttei suinkaan noin itsekuria vaativaa kuin sen esität ellei sitten kyse ole epäpätevästä tai ammattitaidottomasta opettajasta.
Äidit ovat erilaisia. Äiti rakastaa lapsiaan ja on tunnesidoksissa heihin, samoin lapset äitiin. Suhde vanhempiin on erilainen kuin suhde opettajaan. Äiti todellakin voi itse päättää, miten lapsiaan kasvattaa ja miten kotona käyttäydytään ja siihen ei kenelläkään ole nokan koputtamista, ellei sitten esim. lapsen turvallisuus ole vaarassa.
Kotiäitiys vaatii paljon ja antaa paljon.
Miksi vertailet niitä?
Todella outoa.
Mitä näillä on väliä onko jollakin sun mielestä itsekuria?
Olen päätynyt siihen tuolkseen, että minulla ei oikein ole itsekuria. Eikä varsinkaan mitään opettaja-tasoista itsekuria. Ei edes keskiverto kotiäidin itsekuria.
Entä sitten. Sittenpä ei ole.
Minusta ei ole kotiäitinä hyötyä kouluikäisille lapsille.
Mitä sillä on väliä oletko hyödyllinen?
Ketä kiinnostaa.
Se riippuu siitä onko kotiäiti joka pitää huolen että pienellä lapsella on päivärutiinit ja että lapsi saa ravitsevaa ja monipuolista ruokaa tasasesti päivän mittaa, huolehtii että ympäristö on normaalin siisti (en tarkoita mitää hikarisiivousta ja desifiointia viikottain) ja että lapsi saa tarpeeksi ulkoilmaa ja monipuolisia aktiviteettejä.
Vai antaako asioiden mennä sinnepäin ja lapsi saa olla sisällä vaikka koko päivän telkun ääressä ja pöperöksi on kaupan eineksiä ilman mitää kasviksen poikastakaan tai pelkkää voikkaria.
Itselle kotiäitiys toi itsekuria ja ajankäytön oppia paljon enemmän kuin työelämä on koskaan tuonut. Mutta jokainen on erilainen, toisille työ on tärkeämpää kuin toisille.
Huh huijaa, jokaisen työnhän voi hoitaa joko hyvin tai huonosti...on huonoja työntekijöitä ja on myös äitejä, jotka eivät hoida hommaansa hyvin...mikä tässä nyt oli pointti, oletko kateellinen kotiäideille? Itselläni on kokemusta molemmista (nyt työäitinä) ja koska oma työni on toimistyö ja kotiäitiyden hoidin loistavasti kahden pienen kanssa (tein ruoat 5 krt päivässä, ulkoiltiin 2-3 krt päivässä jne.), niin väitän, että se kotiäitiys oli rankempaa kahden uhmaikäisen kanssa! Hermot olivat jatkuvasti kireällä ja se oli henkisesti paljon raskaampaa vaikka nyt työstressi onkin!
Jos olisin, potisin itsekateutta! Ellen sitten potisikin skitsofreniaa.
Ettei sulla olisi nyt vain vapun juhlinta mennyt pitkäksi?
Olen selvin päin.
Samoilla linjoilla kuin pari muutakin kirjoittajaa. Eli kyllä vaatii itsekuria. Mielestäni paljon enemmän kuin työssä olo.
Töissä on aina toisia aikuisia, jolloin jo "ympäristön kontrolli" pelaa, ettei voi olla tekemättä töitä. Kotona taas on pakko ihan itse ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä lasten kanssa ulos satoi tai paistoi ja tehdä ruokaa ja huolehtia lasten rutiineista, joka päivä. Töissä myös saa palautetta hyvästä työstä, mutta kotona on itse pidettävä itsetunto ja arvostus mallillaan. Lasten kanssa olemisen palkka ja palaute on pienissä hetkissä ja tulevaisuudessa.
Hatunnosto äideille, jotka jaksavat huolehtia ja kasvattaa lapsiaan!
Lainaus jonkun asiantuntijan tekstistä: "pienen lapsen äidin elämä on syklistä, ei lineaarista."
Eli lapsi herää, on nälkäinen, tarvitsee vaipanvaihdon, touhuaa valveilla, on nälkäinen, nukahtaa, nukkuu jne. Elämässä ei ole mitään pitkän tähtäimen päämääriä, joita varten aherretaan, vaan hetkessä elämistä lapsenrytmisesti. Ainakin itse muistelen näin, jälkeenpäin. Itsekurista en niin puhuisi, itsestäänselvästi lapsistaan huolehtii ja terveet iloiset lapset tuovat niin paljon energiaa että pikkulapsiaikana sitä innostui myös mm. puutarhanhoidosta ja monesta muustakin puuhasta, joka nyt ei niin nappaa kymmene vuoden jälkeen.
Itsekuri antaa sen vaikutelman, että kotona tehtävä touhu on oletusarvoisesti raskasta, ikävvä ja vain hoidettava itsekurilla. Niinhän se ei ollut oman kokemukseni mukaan, vaan luonnollista, antoisaa täyttä elämää. Verrattuna aikuisten työpaikka-ja harrastuskotkotuksiin..
Entä kouluikäisten lasten kohdalla; syklistä vai lineaarista. Meillä onneksi kouluikäisille ei tarvita vaippoja.