En varmasti ikinä unohda sua, on ajoittain todella kova ikävä. Pitää itselle antaa anteeksi, että ikävöi vaikka ei saisi. En ole vielä tähän päivään mennessä oikein ymmärtänyt, että mikä se juttu sussa mies oli mikä iski, kaikki varmasti, silmät, söpöys, eleet, kokonaisuus ja sun hymy : )
Vieläkin
usein mietin
6570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisi olla mun kynästä... mielessä hän.....
Sama täällä, jostain syystä tuntuu muutaman vuoden jälkeenkin yhä siltä että tein elämäni suurimman virheen kun en avannut suutani ennen kuin oli liian myöhäistä. Vaikutit jollain tapaa niin lämpimältä ja hyvältä ihmiseltä. Sitä yrittää aina järkeillä ettei niin ollut ehkä tarkoitettu mutta sydän vie joka kerta voiton. Kaikkea hyvää sinulle tästä huolimatta A jos tätä satut ikinä lukemaan ja kiitos niistä tunteista jotka minussa herätit niin lyhyessä ajassa...
Mikset voi kertoa sitä hänelle? :p
Jotain lisävinkkiä? :)
Kuin myös itse mietin erästä naista että mikä oli se juttu mikä kolahti. Joku käsittämätön sähkövirta välillämme oli kuin magneetti tai vastaava. Hänen silmiin uppouduin täysin ja kaikki ympärillä katosi. Se oli kuin taikaa jotain sellaista en koskaan ollut kokenut. Näin keskellä yötäkin usein yritän ikäänkuin järjellä miettiä ja ajatella että se oli vain hetkellinen mieliharha eikä muuta. Mutta tiedän että sitä se ei ole vaan se on täyttä totta.
Missä päin se neiti oli? :)
kuin aloittajalla..hyvinkin samoilla sanoilla. Kun joku vaan kolahtaa...minkäs teet? jää vain ikävöimään. Sitä se on kun suomi on sittenkin pitkien välimatkojen maa...ja ihmiset liikkuu, niin kohtaamisiltakaan ei voi välttyä. http://youtu.be/6zvmQ3Lzcs0