Seksi ja sairaus

lämpimiä ajatuksia. Tuohon Angiinan vastaukseen on helppo yhtyä.

Oma sairauteni vaikutti myös ulkonäkööni ja naisellisuuteeni (ei syöpää), jota mieheni oli vaikea käsitellä. Ammattiavusta sain itselleni rakennustarpeita. Lisäksi uusi ystävyys samaa sairautta potevan kanssa auttoi ymmärtämään paremmin omia tuntemuksia.

Sopeutuminen vähitellen tilanteeseen palautti myös seksuaalisen elämän, joka on saanut jopa uusia, rikastuttavia muotoja.

"Anna itsellesi aikaa jne."

sinä se sama Tytteli, joka kertoili olevansa suhteessa itseään nuoremman miehen kanssa ja nyt
sitten kuinka tärkeitä olette aviomiehesi kanssa toisillenne:!!?))

Ällistynyt kirjoitti:

sinä se sama Tytteli, joka kertoili olevansa suhteessa itseään nuoremman miehen kanssa ja nyt
sitten kuinka tärkeitä olette aviomiehesi kanssa toisillenne:!!?))

Juu, olen kirjoitellut tänne, mutta en ole sanonut, että minulla on nuorempaan mieheen suhde.
Ja vaikka olisikin, se olisi pelkkä seksisuhde.
Mulla on yksi ainoa rakkaus ollut elämässä, ja se on mieheni. Mieheni kanssa olemme tosiaan tärkeät toisillemme. En tiedä käsitätkö, mitä tarkoitan. Siis olemme 30 vuotta eläneet yhdessä ja kokeneet ilot ja surut. Mutta jos olet yhdessä ollut niin kauan, suhde vain muuttuu vähän erilaiseksi. Ei välttämättä kaikilla, mutta luulisin et suurimmalle osalle. Seksi ei ole enää niin kiihkeää, mitä itse vielä haluaisi sen olevan.
Ensin mietin vastaanko tuohon Sadun aloitukseen, kun arvasin että ihmetteleviä kommentteja tulee, kun olen heittänyt aikamoista juttua täällä.
Aina sitä jaksaa ihmetellä, miksi me syöpään sairastuneet emme saisi elää kuten terveet. Minäkin olen nyt terve. Ja toivottavasti pysynkin. Luulisin myös, mikäli kanssasisariani tunnen, että nämä jutut mitä tänne kirjoitetaan, on vähän mielikuvituksella höystettyjä. Itse en ainakaan ota niitä kovin tosissaan. Enkä itse kirjoita tosissani.
Mutta hauskaa mulla ainakin täällä palstoilla on ollut. Hyviä tyyppejä, varsinkin naiset :).
Jatketaan vaan samaan tyyliin.

Tytteli kirjoitti:

Juu, olen kirjoitellut tänne, mutta en ole sanonut, että minulla on nuorempaan mieheen suhde.
Ja vaikka olisikin, se olisi pelkkä seksisuhde.
Mulla on yksi ainoa rakkaus ollut elämässä, ja se on mieheni. Mieheni kanssa olemme tosiaan tärkeät toisillemme. En tiedä käsitätkö, mitä tarkoitan. Siis olemme 30 vuotta eläneet yhdessä ja kokeneet ilot ja surut. Mutta jos olet yhdessä ollut niin kauan, suhde vain muuttuu vähän erilaiseksi. Ei välttämättä kaikilla, mutta luulisin et suurimmalle osalle. Seksi ei ole enää niin kiihkeää, mitä itse vielä haluaisi sen olevan.
Ensin mietin vastaanko tuohon Sadun aloitukseen, kun arvasin että ihmetteleviä kommentteja tulee, kun olen heittänyt aikamoista juttua täällä.
Aina sitä jaksaa ihmetellä, miksi me syöpään sairastuneet emme saisi elää kuten terveet. Minäkin olen nyt terve. Ja toivottavasti pysynkin. Luulisin myös, mikäli kanssasisariani tunnen, että nämä jutut mitä tänne kirjoitetaan, on vähän mielikuvituksella höystettyjä. Itse en ainakaan ota niitä kovin tosissaan. Enkä itse kirjoita tosissani.
Mutta hauskaa mulla ainakin täällä palstoilla on ollut. Hyviä tyyppejä, varsinkin naiset :).
Jatketaan vaan samaan tyyliin.

Lue lisää

Kiitos teille kaikille myötätunnosta. Erityisesti sinulle Tytteli. Minulla on 6 vuotta vanha suhde vasta ja ehkä siksi pelkään sen kaatuvan. Mutta toivottavasti olet oikeassa. Se voi olla minun omaa mielikuvitustani. Olen myös huomannut, että jotkut tuttavani minut nähdessään kääntävät päänsä pois, kuin olisin joku ruttotautinen. Olen lukenut tuosta positiivisesta asenteesta, joka paljon auttaa selviämään tästä sairaudesta. Nyt on vain niin masentunut olo.
Onneksi minullakin on paljon hyviä ystäviä joista on ollut paljon apua. Olen lukenut noita juttujasi hymyssä suin, ja se herätti minussa toivoa, että kyllä tästä vielä selviän minäkin.
Tulen vuoden päästä samalle palstalle keskustelukaveriksi kertomaan sen hetken kuulumiset. :>)

Tytteli kirjoitti:

Juu, olen kirjoitellut tänne, mutta en ole sanonut, että minulla on nuorempaan mieheen suhde.
Ja vaikka olisikin, se olisi pelkkä seksisuhde.
Mulla on yksi ainoa rakkaus ollut elämässä, ja se on mieheni. Mieheni kanssa olemme tosiaan tärkeät toisillemme. En tiedä käsitätkö, mitä tarkoitan. Siis olemme 30 vuotta eläneet yhdessä ja kokeneet ilot ja surut. Mutta jos olet yhdessä ollut niin kauan, suhde vain muuttuu vähän erilaiseksi. Ei välttämättä kaikilla, mutta luulisin et suurimmalle osalle. Seksi ei ole enää niin kiihkeää, mitä itse vielä haluaisi sen olevan.
Ensin mietin vastaanko tuohon Sadun aloitukseen, kun arvasin että ihmetteleviä kommentteja tulee, kun olen heittänyt aikamoista juttua täällä.
Aina sitä jaksaa ihmetellä, miksi me syöpään sairastuneet emme saisi elää kuten terveet. Minäkin olen nyt terve. Ja toivottavasti pysynkin. Luulisin myös, mikäli kanssasisariani tunnen, että nämä jutut mitä tänne kirjoitetaan, on vähän mielikuvituksella höystettyjä. Itse en ainakaan ota niitä kovin tosissaan. Enkä itse kirjoita tosissani.
Mutta hauskaa mulla ainakin täällä palstoilla on ollut. Hyviä tyyppejä, varsinkin naiset :).
Jatketaan vaan samaan tyyliin.

Lue lisää

tyylisi Tytteli
ja tsemppiä kaikille, ei tämä kirjoittelu niin vakavasti otettavaa aina ole.....joskus vain.

Satu49v. kirjoitti:

Kiitos teille kaikille myötätunnosta. Erityisesti sinulle Tytteli. Minulla on 6 vuotta vanha suhde vasta ja ehkä siksi pelkään sen kaatuvan. Mutta toivottavasti olet oikeassa. Se voi olla minun omaa mielikuvitustani. Olen myös huomannut, että jotkut tuttavani minut nähdessään kääntävät päänsä pois, kuin olisin joku ruttotautinen. Olen lukenut tuosta positiivisesta asenteesta, joka paljon auttaa selviämään tästä sairaudesta. Nyt on vain niin masentunut olo.
Onneksi minullakin on paljon hyviä ystäviä joista on ollut paljon apua. Olen lukenut noita juttujasi hymyssä suin, ja se herätti minussa toivoa, että kyllä tästä vielä selviän minäkin.
Tulen vuoden päästä samalle palstalle keskustelukaveriksi kertomaan sen hetken kuulumiset. :>)

Lue lisää

Halusin vielä sanoa sulle, että useat tutut eivät olleet muakaan tuntevinaan. Jotenkin heitä ymmärsi, koska syöpä jo sananakin kuulostaa niin kamalalta, että moni ei tiedä mitä syöpään sairastaneelle sanovat. Kyllä ne sitten ajan oloon uskaltavat taas puhua.
Ja arvaa että masentunut olin minäkin. Välillä itsetuhon ajatuksia. Mietin mitä järkeä koko elämässä on. Tällaiset ajatukset vain putkahti aina yht'äkkiä mieleen. Jälestä päin, kun muistelen sairastumiseni aikaa, en edes muista tarkkaan kaikkea. Jonkinlaisessa shokissa kait sitä on ollut. Selvisin kuitenkin kaikesta läheisten ja ystävieni(joihin kuuluu rintasyöpää sairastaneita) avulla. Mutta jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, niin sairaalassahan on mahdollista keskustella asiantuntian kanssa.
Vielä kerran tsemppiä ja tervetuloa palstalle heti kun siltä tuntuu. Täällä ne murheet unohtuu, kun saa noihin ukonköriläisiin vähän vauhtia. Liian vähän heitä vaan on täällä. Me naisethan oltas JOKA asiassa niin aktiivisia :).

Tytteli kirjoitti:

Halusin vielä sanoa sulle, että useat tutut eivät olleet muakaan tuntevinaan. Jotenkin heitä ymmärsi, koska syöpä jo sananakin kuulostaa niin kamalalta, että moni ei tiedä mitä syöpään sairastaneelle sanovat. Kyllä ne sitten ajan oloon uskaltavat taas puhua.
Ja arvaa että masentunut olin minäkin. Välillä itsetuhon ajatuksia. Mietin mitä järkeä koko elämässä on. Tällaiset ajatukset vain putkahti aina yht'äkkiä mieleen. Jälestä päin, kun muistelen sairastumiseni aikaa, en edes muista tarkkaan kaikkea. Jonkinlaisessa shokissa kait sitä on ollut. Selvisin kuitenkin kaikesta läheisten ja ystävieni(joihin kuuluu rintasyöpää sairastaneita) avulla. Mutta jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, niin sairaalassahan on mahdollista keskustella asiantuntian kanssa.
Vielä kerran tsemppiä ja tervetuloa palstalle heti kun siltä tuntuu. Täällä ne murheet unohtuu, kun saa noihin ukonköriläisiin vähän vauhtia. Liian vähän heitä vaan on täällä. Me naisethan oltas JOKA asiassa niin aktiivisia :).

Lue lisää

lämmöllä sinua ja tiedän kuinka eksyksissä olet.
Minä olen kokenut toisenlaisia "tuskia" ja sydämmeni on ollut palasina,yritän nyt koota sitä.
Naisena ymmärrän menetyksesi, mutta ajattele, sinä elät,olet nuori, ja nykytaidoilla pystytään tekemään ihmeitä, ei elämä lopu rinnan poistoon.
Tytteli on oiva esimerkki, en olisi voinut kuvitella, että hänellä tuollaisia menetyksiä on ollut,edellisiä ketjuja lukiessani.
Nostan hattua hänelle ja sinulle sanon,miehellesi asia on yhtä uusi, kuin sinullekin, puhukaa,pohtikaa,uskon että kaikki kääntyy hyväksi.
Sinähän olet edelleen sinä,onhan jalkapuolia kädettömiä, sun muita,naiseudestasi olet pienen tipan joutunut luopumaan, mutta kokonaisuus on vielä hyvä ja entisenlainen.
Ystävät pelkäävät kohdata, he eivät osaa sanoa mitään, mutta jos itse pystyt asiasta keskustelemaan,se muuttuu normaaliksi.

pioni kirjoitti:

lämmöllä sinua ja tiedän kuinka eksyksissä olet.
Minä olen kokenut toisenlaisia "tuskia" ja sydämmeni on ollut palasina,yritän nyt koota sitä.
Naisena ymmärrän menetyksesi, mutta ajattele, sinä elät,olet nuori, ja nykytaidoilla pystytään tekemään ihmeitä, ei elämä lopu rinnan poistoon.
Tytteli on oiva esimerkki, en olisi voinut kuvitella, että hänellä tuollaisia menetyksiä on ollut,edellisiä ketjuja lukiessani.
Nostan hattua hänelle ja sinulle sanon,miehellesi asia on yhtä uusi, kuin sinullekin, puhukaa,pohtikaa,uskon että kaikki kääntyy hyväksi.
Sinähän olet edelleen sinä,onhan jalkapuolia kädettömiä, sun muita,naiseudestasi olet pienen tipan joutunut luopumaan, mutta kokonaisuus on vielä hyvä ja entisenlainen.
Ystävät pelkäävät kohdata, he eivät osaa sanoa mitään, mutta jos itse pystyt asiasta keskustelemaan,se muuttuu normaaliksi.

Lue lisää

Kiitos Pioni hatun nostosta. Olenkin tullut siihen tulokseen omasta luonteestani, että kait olen syntymähullu. Mutta sitähän sanotaankin, että hulluna on hyvä olla:). Joten kirjoitellaanhan samaan malliin.
Pojat ovat vielä toistaiseksi jääneet toiseksi mielipiteiden vaihtamisessa. Kyllä me naiset osataan. :)

koskaan käyttänyt mitään hormonikorvaushoitoa.
Olen kyllä lukenut, mutta en osaa ottaa kantaa.
Hormonien käyttö taitaa olla niin kiistanalainen juttu vielä lääkäreidenkin keskuudessa. Jos minulla olisi ollut pahat vaihdevuosioireet ehkä olisin hormoneista apua hakenut. En tiedä yhtään miten minullekin tämä tuli. Ei ole syöpää suvussa ja olen elänyt mielestäni terveellistä elämää. Liikunta ollut aina minun himo harrastus.

Satu49v. kirjoitti:

koskaan käyttänyt mitään hormonikorvaushoitoa.
Olen kyllä lukenut, mutta en osaa ottaa kantaa.
Hormonien käyttö taitaa olla niin kiistanalainen juttu vielä lääkäreidenkin keskuudessa. Jos minulla olisi ollut pahat vaihdevuosioireet ehkä olisin hormoneista apua hakenut. En tiedä yhtään miten minullekin tämä tuli. Ei ole syöpää suvussa ja olen elänyt mielestäni terveellistä elämää. Liikunta ollut aina minun himo harrastus.

Lue lisää

Hei Satu! Tässä minun ajatukseni palaavat omaan sairastumiseeni, kun kuulen uusia tapauksia. Ja meitähän nykyään riittää. Lääkäri kirjoittanut sulle varmaan sairasloman sädetyksen ajaksi ja kirjoittavat vielä 2 viikkoa sädetyksen loputtua. Ehdottomasti kannattaa pitää se sairasloma. Täytyy hoitaa itsensä kuntoon myös psyykkisesti. Jotkut käyvät kyllä sädetyksen aikana töissä. Minä en käynyt, ja sain täten levätä ja koottua itseni kunnolla työelämään.
Sanon muutaman asian mitkä auttoi mua jaksamaan: Huomasin, kuinka yksin ihminen kuitenkin on sairautensa kanssa, vaikka ystävät ja läheiset ovatkin tukena. Jostain syystä tämä ajatus toi mulle helpotusta. Sitten tämä oli hyvä muistutus siitä, että kerranhan meidän täältä on lähdettävä. Ja olen alkanut elämään uudella tavalla. Pidän nykyään tärkeämpänä eri asioita kuin ennen. Ja mitä tähän rinnan muutokseen tulee, ajattelin, miten paljon maailmassa on raajarikkoja, alkoi tuntumaan että olen aika turhamainen, kun suren yhtä rintaa. Mieti, miten paljon huonommin asiat sattais olla. Se tuo kummasti lohtua. Ja itke, jos itkettää. Se puhdistaa sielua ja nauru poistaa paineita. Ja tietenkin sitä mietti, mistä sitten syöpä itselle tuli, niin ei sitä voi tietää. Itse olen kans nuoresta asti harrastanut kovasti liikuntaa. Hormonikorvaushoitoa käytin vuoden. Lääkäri sanoi, ettei vuoden hormonien käyttö vielä syöpää saa aikaseksi. Käytön turvallinen raja olisi 5 vuotta. Toivottavasti syy syövän syntyyn vielä joskus selviäis.
Ja vielä. Jos miehesi sinua rakastaa, ei hän sinua tämän sairauden myötä hylkää. Ja jos hylkäis sun täytyy ajatella että miehesi ei ollut sen arvoinen ja sellainen saa mennäkkin.

oli lukea kommenttejanne. Myötätunnostanne on ollut minulle apua. En aio mennä sädetyksen aikana töihin. Kaiken sairasloman otan, mitä tarjotaan. Aion ajatella nyt vain itseäni. Tyttelille toivon, että jatkossa myös sinulla menee hyvin. Ja voisit alkaa syöpäsairaiden tukijaksi. Sen verran hyviä ajatuksia annoit ainakin minulle. Kiitos vielä kaikille ja hyvää syksyä.

T.Satu