kaste ateistin lapselle?

Meillä oli pari vuotta sitten aivan sama tilanne. Järkipuhe ei paljon näissä asioissa paina. Päätimme, että vaimo saa kastaa lapsensa, jos haluaa. Sovimme kuitenkin, ettei minun tarvitse olla kastetilaisuudessa läsnä.

Olen kerran ollut uskonnottomissa nimiäisissä.

Tilaisuus muistutti kastetilaisuutta kaikilta osin: uskonnottomien juhlapalvelusta tilattu nimiäismestari piti kauniin puheen, kynttilät paloivat, kummit oli valittu, pieni nimiäispöytä oli järjestetty kukkineen ja jopa kastemaljan vastine oli pöydällä; vettä ei valeltu vauvan päähän, vaan vesimaljassa uiskenteli kelluvia kynttilöitä. Mummoja itketti. Lopuksi juotiin kahvit ja saatiin kaakkua.
Uskonnolliset sanat puuttuivat, mutta mutta muuten kaikki mainitsemasi kiusallisuuden elementit olivat läsnä.

Nimiäisjuhla/ristiäiset on sosiaalinen tapahtuma, jossa lähiyhteisö kokoontuu ottamaan uuden ihmisen osaksi yhteisöä. Se on tilaisuuden tärkeä funktio, jonka voi toteuttaa uskonnollisesti tai uskonnottomasti. Voit ehkä neuvotella vaimosi kanssa mahdollisuudesta toteuttaa tuo sosiaalinen riitti uskonnottomasti?

"Lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhteisöön päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan tuomioistuimen päätöstä."
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BB9D352630B7B908C2257022004164F0?OpenDocument&lang=FI

Äidillä ei siis ole yksinomaista oikeutta päättää kastamisesta. En kuitenkaan usko että asia kannattaa riitauttaa. Yleensä perheasioissa voiton vie se, jolle asia on tärkeämpi. Se kuitenkin aina tulehduttaa välejä, jos asia täytyy mitata riidalla.

Ymmärrän ajatuksesi siitä, että haluat jättää päätöksen uskontokuntaan kuulumisesta lapselle. Toisaalta, myös sinun päätöksesi on päätös lapsen puolesta.
Itse en pelkäisi, että pelkkä kirkkoon kuuluminen vaikuttaisi lapsen sisäiseen uskonelämään juurikaan. Kyllä se edellyttää kristillistä kasvatusta, että lähiyhteisö voisi vaikuttaa varttuvan lapsen uskonelämään. Se taas voi toteutua, jos lähipiirissä on kristillisesti kasvattavia henkilöitä, riippumatta siitä onko lapsi kastettu vai ei.

Luterilaisessa kasteessa lapsi vihitään perisynnin alaiseksi. Selvittele hieman tätä kasteen sakramentin luonnetta ja selitä puolisollesi, mistä oikein on kysymys. Tuskin puolisosi haluaisi lastaan kastettavaksi luterilaiseen uskoon, jos tietäisi, mistä on kyse.

Osta lahjaksi Kari Enqvistin kirja Uskomaton matka uskovien maailmaan. Pyydä häntä lukemaan se ja sano, että haluaisit keskustella sen jälkeen tästä kirkkoon liittämisestä.

Neuvojen antaminen on kuitenkin vaikeaa, koska en teistä kumpaakaan tunne, mutta olen huomannut useinkin, että rauhallinen keskustelu on usein se paras konsti. Voi olla, että asiassa käy niin että lapsi kastetaan ja sinä ihmettelet että kuinkas tässä nyt näin kävi, mutta voit lohduttautua kakkua syödessäsi sillä, että parhaasi yritit.

Kyllä te ehditte sitä lasta johtaa saatanallisilla valheillanne harhaan myöhemminkin, ei sitä tarvitse aloittaa heti kastetilaisuuden estämisellä.

Ateistina sinua eivät varmaankaan voisi Jumala, Hänen kirkkonsa tai sakramenttinsa vähempää kiinnostaa. Vaimollesi asia voi kuitenkin olla hyvin tärkeä. Etkö voi sen vertaa itsekkyydestäsi antaa periksi, että antaisit vaimosi tehdä sen, mitä hän kokee oikeaksi. Ei se kastaminen sitä lasta "pilaa" kuitenkaan. Miten sinä,"fiksu ja viisas" ateisti voitkin noin paljoa pelätä asiaa johon et itse usko???

Voi kunpa käsittäisit, miten avuton pelinappula olet saatanan pelissä.

En ymmärrä näitä kirkon taikamenoja. Kasteessa lapsi liitetään vielä kirkon jäseneksi, mikä on pienen vauvan törkeä hyväksikäyttöä. Tässä evätään lapsen uskonvapaus.

Hei poopoilija,

onnittelut lapsesta, se on suuri lahja teille vanhemmille.
Lahjaa pitää osata kunnioittaa ja mielestäni sinun pohdintasi kasteesta ja siitä mitä haluat lapsellesi opettaa asenteiden ja arvojen pohjalta, kertoo. Haluat löytää vaimosi kanssa yhteisymmärryksen kasteesta ja sinun mielestäsi siis kaste olisi syytä jättää antamatta, että lapsi saisi aikanaan sitten itse päättää mitä tekee ja mihin uskoo. Vaimosi ilmeisestikin haluaisi, että teidän vauva kastetaan, perinteiden vuoksi. Voisiko taustalla jolla joitain muitakin syitä?

Sinä varmasti olet keskustellut avovaimosi kanssa siitä, mikset toivo lastanne kastettavan. Tiedon tasolla hänen siis pitäisi ymmärtää periaatteesi ja arvosi. Mutta kuitenkin hän toivoo kastetta. Ainoa neuvo, jonka voin antaa on se, että keskustelisitte paljon asiasta. Miksi asia on avovaimollesi tärkeä, miksi asia on sinulle tärkeä? Mitä haluatte välittää arvoistanne ja asenteistanne eteenpäin, mitkä ovat sellaisia asioita, mitä ei tarvitse välittää? Pohtikaa yhteisia kasvatuslinjojanne ja sen pohjalta miettikää tukeeko vai horjuttaako kaste niitä.

Se mitä kastetilaisuuksiin tulee, niin ainakaan meillä nuoremman sukupolven papeilla ei ole mitään liukuhihnatapaa vetää kaste läpi. En ainakaan omalta kohdaltani voi allekirjoittaa olevani nuiva pappi ja kaiken lisäksi vielä nolo. Tietenkin minun ajatukseni kasteesta eroaa kovasti sinun ajatukseen, mutta ennen kaikkea kastetilaisuus on lapsen juhla. Vaikkei se ole pelkästään nimenantotilaisuus, niin se liittyy siihen, kuinka vauvasta tulee yhteiskunnan ja yhteisön jäsen. Ja kastetilaisuudessakin, kaikkine vaivauttavine elementteineen toivotaan ja rukoillaan lapsen parasta elämän matkalle.

-KaisaK, pappi

"Tietenkin minun ajatukseni kasteesta eroaa kovasti sinun ajatukseen, mutta ennen kaikkea kastetilaisuus on lapsen juhla."

- Ei parikuukautinen vauva siitä mitään tajua.

"Vaikkei se ole pelkästään nimenantotilaisuus, niin se liittyy siihen, kuinka vauvasta tulee yhteiskunnan ja yhteisön jäsen. Ja kastetilaisuudessakin, kaikkine vaivauttavine elementteineen toivotaan ja rukoillaan lapsen parasta elämän matkalle."

- Kasteessa ei anneta lapselle nimeä, eikä lapsi myöskään sillä tule yhteiskunnan jäseneksi, vaan jo syntymässään, jolloin sairaalasta lähetetään tieto syntyneestä lapsesta maistraattiin, jolloin hän saa myös henkilötunnuksen.

Tehän voisitte tehdä asiasta jonkinlaisen kompromomissin. Ensin kastatte lapsen, jonka jälkeen teette ilmoitatte lapsen eronneeksi kirkosta. Tällä keinoin saatte järjestää kastejuhlan, mutta lapsen ei tarvitse osallistua uskonnonopetukseen.

Sanonpan mielipiteeni, joka on kyllä Raamatusta,että Jumalan silmissä lapsi, kuin lapsi, on se ateistin, uskovan,uskonnolisen ym lapsi on rakas on "kastettu, tai ei, tämän pointin luulisi vapautavan meidät, siitä kastetaanko vauva vai ei, koska maailmassa kuolee paljon vauvoja ilman "kastetta.

Meillä oli kotona uskonnottomat nimiäiset, ja Pro-Seremonioista tilattu puhuja hoiti homman hyvin ja toi myös isovanhempien ja siviilikummien todistukset sun muut paperit. Toki voi pitää perhetilaisuuden myös ilman ulkopuolista apua, mutta jos vieraiksi on tulossa seremoniaan tottuneita, sellaisen siis saa "tilattua" siviiliseremoniapuolelta (www.pro-seremoniat.fi).

Avovaimoille voisi kerota, että kasteessa kyse ei ole vain seremoniallisesta kasteesta ja kirkon jäsenrekisteriin merkitsemisestä vaan ikävä kyllä myös siitä, että väestörekisteriin merkitään ev.lut ja siitä seuraa, että lapsi ei nykytiedon mukaan voi koulussa päästä elmänkatsomustiedon oppiaineeseen vaan on pakko mennä uskonnonopetukseen (ks. www.pakkouskonto.fi). Lisäksi lapsesta tulee kirkollisverovelvolllinen, josta hän ei pääse irti ennen 18 vuoden ikää mikäli olemmat huoltajat eivät sitä suo.

Tasapuolisempi ratkaisu olisi, että ei virallista liittämistä. Miten kodin kasvatus sitten sujuu, se on enemmän perheen sisäinen asia...

Kannattais vähän miettiä etukäteen kenen kanssa niitä lapsia alkaa tekemään.
Minä en edes voisi asua saman katon alla uskovan kanssa.

Kaikissa meissä on omat vikamme. Naisesi kuulostaa psykopaatilta, mutta ei vaaralliselta sellaiselta. Lähes jokainen nainen on sellainen kun heidät ohjelmoidaan satujen kautta elämään jonkinlaista prinsessan tarinaa. Jos he luopuvat satuihin uskomisesta, tällöin heistä voi tulla entistä vaarallisempia.

Olisihan se parempi kasvattaa lapsi järkeväksi ihmiseksi joka ei usko satuihin, mutta se jonka ajatusmalli on tuhottu valheellisilla käsityksillä elämästä, ei tule saamaan parempaa elämää eikä tule järkiin jos häneltä viedään haavemaailma pois.

Mielestäni Raamattu satuna on kuitenkin erinomainen jos se pakottaa ihmisen luopumaan haaveilusta ja laittamaan sekä oman elämän järjestykseen että auttamaan muita yhteiskunnan jäseniä. Jos kuitenkin haluaa uskoa satuihin eikä omaan satuun kuulu mitään velvollisuuksia, on tuo aika järjetöntä itsepetosta jossa ihminen saattaa myöhemmin turhautua siihen ettei satu ole millään tavalla parantanut omaa elämää eikä tämä satu ole auttanut ihmistä saamaan aikaiseksi minkäänlaisia saavutuksia elämässä. Lapsien hankkiminen on täysin järjetön saavutus johon useat naiset pyrkivät, mutta he pettyvät siihen että lapset vaativat heiltä jatkuvasti kaikenlaista eivätkä käytännössä tuo yhtään mitään muuta elämään kuin täytettä ja tekemistä. Lapsetkin harvemmin arvostavat vanhempia jotka elävät lasten kautta eivätkä pyri saavuttamaan elämässä mitään ihmeellistä.

Lapsi voidaan kastaa varmastikin jossakin kirkon tiloissa kummien kanssa. Sinne ei sinun ole pakko mennä eikä kahvia ole pakko juoda.
Lapsi otetaan kasteessa seurakunnan jäseneksi. Nimen voit valita itse ja se ilmoitetaan jo etukäteen kastavalle papille, sillä kaste ei ole nimenantotilaisuus.

Se pitäisi saada tiedoksi nuorille vanhemmille, jotka lehdessä ilmoittavat: "Sai kasteessa nimen..."

Hei poopoilija,

Onnittelut siitä että perheessänne tapahtuu. Toivottavasti lapsi on omasi eikä käy niin kuin Joosefille kävi. Aina rapataan kun roiskuu.

Tuot ihanasti esille kuinka tärkeänä pidät ettei perheessä synny riitaa jos puhut puolisollesi. Tämä on ikuisuuskysymys johon ei ole ratkaisua. Kaikki nimittäin riippuu siitä millä tuulella puolisosi sattuu käymään.

Jos päätätä tämän vuoksi olla aista hiljaa, niin etpä ole yksin. Miljoonat suomalaisten ateistien lapset on liitetty kirkkoon ettei vanhempien tarvitse keksustella vaikeista asioista.

Zemppiä vaan,
Pirkko, pakkoliitetty

Kulttuuri muuttuu hitaasti, mutta kastamattomien lasten osuus on kasvussa koko ajan, Helsingissä jo puolet jää kastamatta...