On ilmeistä tänä päivänä työntekijöiltä puuttuu ammattiylpeys tehdä työ laadukkaalla tavalla olla tyytyväinen työnsä tuloksiin. Eri työalojen vastuusta ja ammattiylpeydestä pitäisi käydä enemmän keskustelua.
Jokainen on vastuussa tekemästään työstä, työn tuloksen valvominen että työ tehdään sovitulla tavalla eikä sinnepäin. Ammattiylpeys on ulotettava johdosta yksittäiseen työntekijään saakka, annettava myös palautetta hyvin tehdystä työstä.
Työn tekeminen käytännön tasolla on eri asia kun työnkohteen pyörittäminen tietokoneen ruudulla.
On selvääkin selvempi kaikkia meitä tarvitaan eri alojen työntekijöinä, jokainen itse on hakeutunut sille alalle jonka omimmaksi on nähnyt. Sitä työtä sitä on tehtävä jonka ammatin on valinnut, tuntui se mille tahansa, ei missään ole aina aurinkoinen päivä, mutta ne huonotkin päivät on läpi elettävä. Elämä vain on tällaista.
Jokainen on vastuussa tekemästään työstä, työn tuloksen valvominen että työ tehdään sovitulla tavalla eikä sinnepäin. Ammattiylpeys on ulotettava johdosta yksittäiseen työntekijään saakka, annettava myös palautetta hyvin tehdystä työstä.
Työn tekeminen käytännön tasolla on eri asia kun työnkohteen pyörittäminen tietokoneen ruudulla.
On selvääkin selvempi kaikkia meitä tarvitaan eri alojen työntekijöinä, jokainen itse on hakeutunut sille alalle jonka omimmaksi on nähnyt. Sitä työtä sitä on tehtävä jonka ammatin on valinnut, tuntui se mille tahansa, ei missään ole aina aurinkoinen päivä, mutta ne huonotkin päivät on läpi elettävä. Elämä vain on tällaista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lorena*
4.3.2013 20:46
0
Sulje
Olen pahoillani että olen kirjoitellut tälle palstalle. Jätän palstan. Toivon hyviä ja antoisia juttuja kirjoittajille sekä hyvää kevättä ja kesää.
Ei ollut kanttia pysyä poissa??
Miksi et laittanut viestiisi omaa nimimerkkiäsi? Vahinko että tämä viestini ehkä riipaisee sinua enemmän kun kanttisi kestää.
Voit jättää avaamatta nimimerkilläni kirjoitetut viestit, siinähän se ratkaisu ongelmaasi - vai kuinka?
Ohjeita antavat luulosairaat vanhukset ovat palstojen riesa.
Vai täällä kuuskymppiset vapaa harrastajat nälvivät meitä veteraani ikäisiä. Olen syntynyt 1924 ja nyt onnellinen mutta yksinäinen toisinaan. Rakennettu on yli 200
neliöinen koti tänne maalle 20km kaupungin sykkeestä. Piha kilpailut on voitettu parhaana pihana muutaman kerran.
Nyt on vaan niin, rakas vaimoni on muistisairaille tarkoitetussa hoivakodissa. On laihtunna siellä ollessa yli 20kg, norjavartinen tyttö hän on ollut kakskymppisestä saakka jolloin kihlat ostettiin. Olen joutunut teettämään pariin kolmeen kertaan uudet tekarit kun hoitolassa ovat hävinneet. Ikävä on omaa rakasta vaimoa.
Laulan mieskuorossa etelleen, ääniala on basso kuten kaikilla yli 65v miehillä. Yksityisessä hoivakodissa asukkaita viitisenkymmentä käyn siellä päivätansseissa, siellä sitä maisterit, ministeri, lääkäri, suutari, eversti pyöräyttävät daameja niin maar taidolla että nämä nykynyyhkyt jäävät toiseksi. Suutelma kämmenselälle 5 cm etäisyytelle tanssin lopuksi kuuluu tapoihin. Kiiltonahka kengät näyttää olevan miltei kaikilla miehillä jaloissa, villasukka tanssitettavia ei yksinkertaisesti ole. Naisilla on koruja vaikka muille jakaa, hiukset on kiharrettu naisilla kauniisti ja hajuvesikin tuoksuu niskakuopasta.
Ei sitä valiteta eikä narista turhista murheista me nautitaan elämästä tällä viimeisellä ratalla, annetaan tilaa kaikille ikkää ja sukupuolta kattomatta. Tämänkin palstan ärhentelijät petaavat itselleen hoitopaikkaa, sillä tummat ajatukset vaikuttavat muistiin. Näillä mennään, nyt menen viemään housut pesulaan jossa ne prässätään valssaus kuntoon. Kevättä rinnassa 88v.
Olet sinä sitten viisas ja etevä ja hyvin tuntuu pyyhkivän.
Valitettavasti minulla on kaikki epäonnistunut tässäkin elämässäni.
Kaikkea hyvää sinne toisellekin puolelle rajaa toivotan. Sitten kun sinne poistut.
Minulle suurin onni olisi vain raueta olemattomiin. Ikiunohdukseen. Loppuisi tämä jatkuva piina ja epäonnistuminen edes joskus...
Mistäs tiedät kumpi teistä ekana baanalta sivuun hyppää ja heittää lusikan nurkkaan. Jokainen on oman onnensa seppä jos olet leiviskäsi huonosti käyttänyt, kenen on muuten syy?
Sitä järkeä parhaani mukaan käytin, minkä sain.
Kun en paremmin osannut, niin en paremmin osannut.
Kun viisaammilta kysyin, niin pilkallaan vielä huonompia neuvoja antoivat. Kai se viisauden summa on vakio ja kun toiselle pahaa tahtoivat, niin itselle enemmän hyvää jäi?
Nyt kaikki on liian myöhäistä.
Pois jo joutaisin, jäisi toisille enemmän.
Se työ ja työ. Onhan siitä jo kymmenisen vuotta aikaa, kun ansiotyössä olen ollut.
Edelleen teen kaiken sen, mitä nyt kulloinkin teen, parhaan taitoni mukaan. Tosin kiipeily verhojen kanssa ja kumartelu lastenlasten mukana on muuttunut nykyisin hieman kankeammaksi ja kävelyssäkin nuo lapsukaiset jättävät minut mennentullen.
Et tiedä yhtään mitään siitä miten ihmiset työhönsä suhtautuvat. Samalla tavalla ammattilaisia tänäänkin ollaan.
Se, missä on muutosta tapahtunut, on työnantajien ja asiakkaiden asenne. Halvalla pitää saada ja halvalla haetaan sitten ulkomailta väkeä joka tekee työnsä perinteisellä sosialistisella laadulla...
Vieläkö töissä, tosin olin vappuaattona pienessä juhlassa sielläkin muutama 66-67 vuotias olivat vähän töissä lääkäreitä kaikki. Minä lopetin 58 vuotiaana ja hoidin vaimon viimeiselle matkalle kesti yli kaksi vuotta ja sen jälkeen ei ole työmaittanut.
On ollut monenlaista ammattia, tosin viimeinen oli paras(19v) puhdas ilma 20 tasainen lämpö ohuet puhtaat puuvilla käsineet pääasiassa istuma työ välillä daattaa katsellen.
Työ kohteet kalliita, materiaali inkonel 718 ja titan myös muita yhdisteitä.
Mitään erityistä hakemista työnaloille ei ole koskaan ollut, tosin tietokone kotona tienaa parhaiten tänään.
Taloyhtiön remonttikokemuksia.
Julkisivuremppa ei kestäny alkuunkaan aikataulussa. Siihen kuulunut parvekkeen lasitus epäonnistui siten, että lasin avaus vaati puukon käyttöä vääntimenä.
Korjauksen jälkeen riittää minun käsivoimien käyttö.
Vaimolta se ei onnistu.
Talon pääty on pinnoiterappauksen jäljiltä kirjava. Odotetaan jatkoa.
Parvekkeen uuden oven hela jäi lonksalleen. Korjauksen jälkeen se on edelleen lonksallaan.
Naapurihuoneuston parvekkeen ovi ei lukitu eikä edes sulkeudu.
Toisen parvekkeen ripa toimii päinvastaiseen suuntaan, mutta toimii!
Käyttövesiputkien koteloinnin jälkeen eivät eteisen yläkaappien ovet mahtuneet aukeamaan. Koteloijat eivät ilmeisesti olleet kokeilleetkaan!
Uksi ukko kävi korjaamassa vaikeimmalla mahdollisella tavalla.
Hänen korjaamansa ovi ei mahtunut aukeamaan korjauksen jälkeenkään.
Kahta muuta hän ei kokeillutkaan.
Väsyin valittamiseeen ja korjasin itse.
Käyttövesiukkojen jäliltä asunto oli kuin rottalauman jyrsimä. Reiät törkeitä, läpiviennit tulppaamatta.
Kävivät tussuroimassa valituksen jälkeen. Ei tullut kuvallista. On tehtävä itse.
Autotallin lattialla oli putkiukkojen jäljiltä ruuveja, putkenpätkiä ja tietenkin kaikki piikkausjätteet.
Rappukäytävän putkikoteloinneissa näkyy törkeitä vuotojälkiä.
Samoin raakapintaiset 2 x 4":set esittäytyvät kulkijoille.
Vesikaton äijät pinnoittivat syksysateilla. Kate on vuotanut kahtena keväänä. Paikkaukset takuuseen.
Aikaisempi piharemontti, avaus 1,5m:n syvyyteen, pohjaus ja asfaltointi meni poskelleen. Tulos on huonompi kuin ennen repimistä.
Kyllä voimme olla ylpeitä pienen, korkean työttömyyden kaupungin ja lähialueiden suomalaisen työn laadusta!
Em. töitä olisi kallispalkkaisten valvojien pitänyt valvoa.
Minulta meni luottamuksestani loputkin.
Ainoa osa joka toimi odotetusti oli viemäriremppa.
Meidän maksuosuudellamme olisi ostanut hyvän yksiön keskustasta.
Näinhän se tahtoo olla. Mutta joskus ihmetyttää jos remppaporukka on samalta kylältä ja tuttuja ihmisiä, niin miten ne kehtaa katsoa silmiin. Vaikka ei noilla firmanomistajilla ole kyllä enää omaa tuntoa nimeksikään.
Ja ne parhaimmat firmat ovat aina varattuina kun kysyntä heildän palveluksistaan on niin kova.
Työkaveri osti vanhan talon ja ajatteli käyttää pikkuremppaan firmaa jossa työskentelee eläkeläisiä ammattilaisia. (Sisäseinien paklausta ja oliko joku ventilaatioluukku kyseessä). Sanoi että ei koskaan enää heitä edes kasvimaan tekoon. Piti heidän jälkeensä paikata ja korjata itse, kun olivat vain töherrystä saaneet aikaan.
Ku ite pitäs olla joka paikassa
No jo on kokemukset rempasta. Nyt olisis sitten L - L :n hyvä kirjoittaa kirja "Kyllä minä niin mieleni pahoitin tästä rempasta". Aineksia on ja mielikuvitus vain valloilleen. Aina näissä remonteissa kodin yleisilme muuttuu ja ei aina parhaalla mahdollisella tavalla. Mikä lisänä Asthma senkun pahenee - rykimistä riittää allergikoille.
Jos kone köhii matkalla 10,000 yllä voi olla minun vika-ristikää kädet on vain yksi loppu kuolema--ja uusi elämä---uudella ei ole aikaa, sillä lapsi saa uuden elämän 2-4 vuoden ajassa näin ei takuuta ole.