Olen vähän pettynyt ns. lähimpiin ystäviini. Kun kerroin heille raskaudestani, tuntuu nyt että kaikki ovat kaikonneet ympäriltäni. Alkuviikosta soittelin heille, mitä ovat tekemässä tällä viikolla, ja kaikilla yllätys yllätys oli TAAS kerran muuta menoa koko viikoksi. Kysyin jokaiselta ( 3:lta) miksi minua ei pyydetty mukaan vappurientoihin, vastaus jokaiselta tuli samanlaisena: "No ajattelin että kun olet raskaana, et voi pitää hauskaa". Olen siis viikolla 11. Olen niin surullinen tästä, ei raskaus olisi estänyt minua pitämästä hauskaa selvinpäin.. Mieheni on myös huomannut että en ole oma itseni, kun ei ole niitä ystäviä keille puhua enää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Ja yksi "ystävistäni" on myös suuttunut minulle koska saan lapsen ja hän ei, johtuen siitä että hänen miehensä ei halua lasta.
Ja yksi "ystävistäni" on myös suuttunut minulle koska saan lapsen ja hän ei, johtuen siitä että hänen miehensä ei halua lasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllä mulla on ihan sammalaista ollut ku esikoista odotin.. keverit kaikkos saman tien ku raskaudesta kerroin..! eivät enää pitäneet yhteyttä eikä vastannu viesteihin tai soittoihin.. sit fb:ssä näky että ne ovat olleet pitämässä hauskaa leffassa, syömässä ja sellasta, eikä voinut mua kysyä mukaan.. että täällä kans aika yksinäistä oli raskaus aikana.,. nyt ku olen lapsen synnyttänyt edelleen pitävät vähän yhteyttä mut vähä enemmän ku raskaus aikana..
Kun itse olin viikolla 11, en ollut vielä kertonut raskaudestani muille kuin miehelleni. Tieto raskaudestani levisi vasta, kun kärähdin istuessani neuvolassa odottamassa vuoroani joskus raskauteni puolivälissä.
Eli neuvoni on, että kannattaa ensi kerralla pitää raskaus omana tietonaan, niin kauan kuin mahdollista. :)
Jaa miksi pitäisi raskautta "hävetä" ja olla kertomatta. Olipa todella outo neuvo.
Kyllä ystävyys kestää raskauden. Ja jollei kestä niin oliko edes todellinen ystävyys kyseessä.
En näe mitään syytä miksi raskaus pitäisi salata muilta ihmisiltä.
Vastasit vissiin minulle, vaikket "vastannutkaan". En ole "hävennyt" raskauttani, mutten myöskään ole sitä tyyppiä, joka kertoo kaikille, kun on tärpännyt. Minusta on ollut parempi olla vähän hissukseen, siihen asti kun raskaus on edennyt yli ensimmäisen kolmanneksen, joka on esim. keskenmenoille ns. riskiaikaa. Muutenkin on kiva, kun on miehen kanssa yhteinen "salaisuus". Se lähentää, enkä tuolloin ole kauheasti kavereita kaivannutkaan. ;)
Kertomatta jättäminen ei suinkaan ole häpeämistä vaan järkevää. Osa nuorista naisista on vaan sellaisia, että eivät osaa suhtautua raskaana olevaan ihmiseen normaalisti. Ne, jotka eivät itse ole raskaana tai eivät ole olleet, kuvittelevat, että raskaana oleva on jotenkin erikoistapaus ja varsinkin jos kaveripiirissä on tapana nauttia alkoholia, ajatellaan, ettei ns selvinpäin voi osallistua hauskanpitoon.
Toisaalta mitä sitä raskauden alkuvaiheessa mitään hehkutteleekaan, kun tilanne voi muuttua koska vaan. Sitten vasta, kun on ns pullat hyvin uunissa.
Tosiaan kerroin vain näille "parhaille ja läheisimmille ystäville", eli en ole kailottanut pitkin maapalloa raskaudestani! Ja mainitsinhan tuossa aloituksessa että puhuin kolmelle ystävälleni.
Mutta yhdellä näistä "ystävistäni" on lapsi, olin hänen tukenaan koko raskauden ajan. Soittelin ja nähtiinkin usein. Joten taitaa olla niin että raskausaika "erottaa jyvät akanoista".
mulla oli paljon ystäviä, kun kerroin raskaudesta, kaikki väittivät ja vakuuttivat että pysyvät tukenani! varsinkin kun olin yksin ( lapseni isä siis kuoli yllättäen). NOH, raskauden edetessä huomasin kuinka ystävät vähenivät, puhelimeen ei vastattu kun soitin yms.. tuntui todella pahalta, onneksi kuitenkin yksi ystävä pysyi rinnallani ja on auttanut minua todella paljon. nyt olen onnellinen pienen pojan äiti. ehkä sinäkin huomaat ajan kuluessa ketkä ovat todellisia ystäviä.. ne jotka eivät vastaa puhelimeen kun soitat tai eivät pyydä sinua minnekään eivät ole SINUN ystävyytesi arvoisia! pää pystyssä eteen päin!
Kerroin parhaalle kaverilleni raskaudestani niin vastaus oli "voi v***u". Ja tiesi hyvin että yritystä oli jo kauan takana ja lapsi erittäin toivottu.
Muutama kaveri on jäänyt,mutta eivät ymmärrä sitä etten mä lähde vauvan kanssa 30km päähän kahville enkä raahaa sitä pitkin ostoskeskusta. Ja kun meidän pojalla on aika tarkat rutiinit niin en halua niitä häiritä ellei ole joku erittäin painava syy.
Kaikki kovasti ihastelee kuvista että voikun toi on jo noin iso ja miten siitä noin iso on tullutkin jo. Varmaan sen takia,että oot 9kk aikana nähny 2 kertaa. Kukaan ei koskaan tuu meidän luokse kylään vaan meidän pitäis lähteä :(
Pieni avautuminen,kun rupes oikein ärsyttämään :D On sentään muutama kaveri kellä myös lapsi,mutta ei nekään koskaan meille tule vaan aina pitää sitten lähteä niillepäin jos haluaa nähdä :(
Meillä on aivan sama homma. Toki ystävät ja sukulaiset haluaisi nähdä meitä, mutta eivät slti koskaan viitsi itse kylään tulla, ei edes lapsen toinen mummo, vaan aina meidän tulisi olla menossa heille. Ajokortittoma kaiken lisäksi hankalaa lähteä etemmäksi, kun pitäisi olla rattaat ja kaikki matkassa ja mies tekee pitkää päivää töissä, jonka jälkeen haluaa rauhassa kotona olla ja hengähtää.
No jaa, usein menee niinkin päin, että raskaana oleva ylpistyy "Minusta tulee äiti", "Minä saan lapsen" "Sinä et ole mitään, sinulla ei ole kokemusta" ja sitten huolitaan kavereiksi vain ne muut raskaana olevat ja jo lapsen saaneet, lapsettomat saavat jäädä.
Ei munkaan raskaus ollut ilouutinen kaikille ystäville. Eräs ystävistäni totesi asian kuultuaan, että hänen pitää sulatella tätä asiaa ja sitten vaihdettiinkin jo puheenaihetta. Ei onnitteluja tai mitään. Taisi ottaa jostain syystä koville??