Onko normaalia, et yläasteella viel leikkii? Ihan oikeesti , mä leikin vielä legoilla ja nukketalolla... mut mä jokseenkin häpeen sitä, joten leikin vaa sillon ku kukaan ei oo kotoo... ja voi kuulostaa vähän oudolta, mut en uskalla leikkii vaik olisin yksin, koska must tuntuu et joku kuvaa mua tai jotain....
Voiko mielikuvitusta olla liikaa? MÄ en enää pysy kohta oikeessa maailmassa, ku kaikki suru, haukkuminen jne... ni peitän ne mielikuvituksella. Siis oikeesti! Mun elämä on pelkää fantasiaa. Syrjäysdyn maailmasta, pakenen omaa elämää. Ei mulla oo elämää! Missä vaiheessa pitää olla aikuinen?
Voiko mielikuvitusta olla liikaa? MÄ en enää pysy kohta oikeessa maailmassa, ku kaikki suru, haukkuminen jne... ni peitän ne mielikuvituksella. Siis oikeesti! Mun elämä on pelkää fantasiaa. Syrjäysdyn maailmasta, pakenen omaa elämää. Ei mulla oo elämää! Missä vaiheessa pitää olla aikuinen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
?
Itselläni leikkiminen tapahtuu ihan pään sisällä.
Kuvittelen saavani hirmu ison lottovoiton tai omaavani kykyjä,joilla voin viedä itseäni ja eläämääni eteenpäin.
Kuvittelen omaavani jopa parantajan taitoja tai kykyjä joilla voi manipuloida muita.Hyvässä tietenkin!
Ja olen 50v.
Mutta mikä niissä haittaa jos ne ajatukset, leikit ja asiat jäävät kotiin ja oman pään sisälle?
Nukketaloilla leikkii normaalitkin ja vielä kilpailevat siitä,kenellä on hienoin!
Joten mitä outoa tuossa nyt on?
Legoja harrastetaan aikuisten maailmassa ympäri maailmaa joten siinäkään
ei ole mitään outoa.
Monet aikuiset keräilevät barbeja tai tähtien sota-figuureja.
Olet siis täysin normaali.
On turhaa kantaa huolta harrastuksestasi niin kauan kuin se ei häiritse työ- tai muuta elämää viemällä aikaa tai voimavarojasi.
Jos et kieltäydy sen vuoksi mistään muusta. Eikä seuraelämäsi kärsi siitä.
Silloin sinulla ei ole myöskään ongelmaa.
Joten nauti leikeistäsi kaikin tavoin!
Vaikea sanoa mitään kun en tunne sinua. Oma ohje olisi se, että leiki vielä kun leikittää ja muista nauttia siitä!