Yksin kuumeilevat

Heips! meitä kohtalotovereita varmasti löytyy...
kuumeilua on ollut ilmassa jo pitkään, harmittavasti vain yksipuolisena.. niin, ikää minulla 21 ja miehellä 24

Odottavan aika on pitkä, etenkin kun ei vielä edes"odota"=)
Vauvakuumeinen hän täällä 22 ja eivielä-vauvakuumeinen ukko 25.

Minä olen 19 ja avomieheni 18, ollaan seurusteltu pari vuotta ja asuttu yhdessä noin puol vuotta..

Minulla kuume on ollut jo kauan kova, mutta (ihan kyllä ymmärrettävästi) miehelläni ei... Antaa hänen elää "vapaasti" vielä, niin ja minä myös, ennekuin aletaan edes yrittämään, näin mä siis yritän koko ajan ajatella ja järkeillä, vaikka minä olisin kyllä vaikka heti valmis! Olenhan kuitenkin lastenhoitoalan ammattilainenkin...

Miehellä vielä vuos opiskelua ja sit toinen vuos menee armeijassa, joten ehkä sitten...

Oon painostanu jo ihan tarpeeks joten nyt yritän olla ihan hiljaa asiasta, ettei mieheni pelästy/ahdistu liikaa ja lähe kävelee!!!

Ei auta muu kuin odotus, mutta kertokaapas miten pystyisin nauttimaan täysillä miehestäni ja meidän kahden keskisestä ajasta päivä kerrallaan, kun mä ajattelen ja suunnittelen koko ajan tulevaisuutta ja kaikkea sellaista mikä ei vielä pariin vuoteen ole kuitenkaan ajankohtaista...??

Epätetoisuus on tuskaa!!!!!

Meillä kuumeilee mies...Tai ei kai ne miehet kuumeile, mutta olisi kiinnostunut saamaan lapsen. Minä haluan ensin suorittaa tutkintoni loppuun ja olla vähän aikaa työelämässä. Ikää molemmilla 25.

olen 21-vuotias nainen, mies on 25.

Minä olen 20v ja mieheni 22v. Hän pyytää odottamaan opintojen loppuun, mikä minunkohdallani vasta aloittaneena tarkoittaa 3,5 vuotta! Toisaalta hänestä tuntuu pahalta kun minä en voi hänen takiaan toteuttaa unelmaani nyt. Mutta en missään nimessä halua yksinkään siihen ryhtyä tai erota! Tämä parisuhde on kuitenkin tärkein, ainakin vielä kun on aikaa odottaa.

molemmat 23 v.
ei mahiksia ainakaan kolmeen vuoteen millekään vauvoille, opinnot ensin :( plääh