okei no alotetaan siit et oon 19 viikol raskaana ja oon 16 vuotta. Ajattelin et tuun pärjää lapsen kans hyvin vaik oisinki sen kans yksin tai no asuisin kotona jossa äiti auttais mitä töittensä lisäks ehtis ja jaksais. Nyt mul on alkanu totaalisesti loppuu voimat ku mun isäpuoli juo joka päivä ja alkaa huutaa ihan pienist asioist mulle ja äitiki alko tänää huutaa et ei mun tarttis ärsyttää sitä koko ajan mun en mä edes välil sano sille mitään ja se vaan alkaa huutaa mulle lapsi jää muitten hoitoon ku en sitä pysty hoitaa ku pitäis opiskellakki ja nyt mul on iha kauhee olo koska sehä on ihan totta et lapsi jäis vuoden iäs muitten oitoon tai ainaki päivähoitoon pitäs laittaa ja mul on sellanen olo et haluisin keskeyttää vaan siks et äiti ei luota muhun tai sit et lapsi annettais adoptioon mut enää ei voi keskeyttää enkä ite sitä pystyis tekeekkää ku oon liian kiintyny tähä pikkuseen enkä pystyis sitä poiskaa antaa... Mitä mä teen? En haluis mennä puhuu kenenkää tuntemattoman kans koska alkaisin vollottaa mut en pysty ajattelee tätä asiaa kunnol enää ja pelkään et mul isäpuoli tekee mulle tai kapselle jotain ku se on kännis uhannu jo tappaa mut ja sanoo et säälii tätä lasa ku se joutuu elää mun kans...
mitä tehdä?
Hätääntynyt
6260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinuna minä menisin vaikka sinne neuvolaan ja sanoisin kaiken mikä on mielen päällä. Turhaa sinä mitään vollotuksia mietit, on siellä vollottanu aika moni muukin. Jospa sitä kautta saisit vähän järjesteltyä asioita ja mietittyä tuota kotioloasi, että onko se paras mahdollinen paikka sinulle ja tulevalle vauvalle.
Älä mieti humalaisen miehen puheita tai säälimisiä, kyllä se sääliä kaipaava ihminen istuu silloin siellä sanojen takapuolella eikä edessä. Häntä pystyyn ja luotettavien aikuisten luokse puhumaan asioista, niin saat elämän tolalleen!
PS: Minä olen jo ihan 30 v ja silti olen joutunut niin kamalan säälittävä vanhempi olemaan, että olen joutunut lapseni laittamaan hoitoon vähän reilu 1v iässä :D
Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että menisitte vauvan kanssa ensikotiin asumaan? Siellä saisit tukea ja apua vauvanhoitoon, eikä kukaan uhkailisi teitä. Siellä voisitte sitten yhdessä miettiä miten vuoden päästä asiat järjestetään. Kotisi ei todellakaan vaikuta sopivalta kasvuympäristöltä sinulle, eikä varsinkaan pienelle vauvalle. Netistä löydät lisätietoa lähimmästä ensikodista ja sitten kerrot ajatuksistasi neuvolassa. Järjestävät varmasti palaverin soskun kanssa ja sitä kautta se ensikotipaikka järjestyy. Sieltähän pääsette sitten käymään lomilla äitisi luona ja jospa se isäpuolikin sitten rauhottuisi, kun pääsee pikkuista harvakseltaan näkemään.
Sinulla on nyt kasvun paikka. Jos aiot lapsen pitää ja elämäsi järjestää, on asiat laitettava järjestykseen. Sinun kannattaa nyt miettiä hyvin tarkasti miten järjestät asumisesi tulevan vauvan kanssa.
Yksinasuvalle vauvavuosi on varmasti raskas, mutta se voi olla vielä paljon raskaampi, jos samassa taloudessa on riehuva alkoholisti. Sitähän se isäpuolesi nimittäin on, jos juopottelee joka päivä. Huutamisista ja rähjäämisistä päätellen sitä menee himpan verran enemmän kuin vaikka 1 annos per päivä...
Miten kuvittelet juopon reagoivan jos samassa taloudessa on kakkatykki, joka rääkyy päivät ja yöt?
Voisit myös kohdata äitisi asiasta, koska tuo tilanne ei ole tulevalle vauvalle hyväksi. Kysyä häneltä esimerkiksi että auttaisiko hän sinua hankkimaan asunnon jostakin läheltä. Mummulla olisi lyhyt matka auttamaan sinua ja juopolla taas olisi riittävä etäisyys vauvaan ja sinuun. On sitten eri asia, että äidillesikin juopon kanssa eläminen on huono valinta. Mutta se on hänen valintansa ja sinä keskityt nyt oleelliseen. Vauvaan.
Mitä ikinä teetkin, yritä hoitaa asiat niin että välit äitiisi olisi kunnossa. Mutta älä liikaa stressaa tätä asiaa- huonommillakin väleillä on tapana parantua kun se oma lapsenlapsi on sylissä.
Miten muuten muu suku. Onko sinulla omia isovanhempia, jotka voisivat olla avuksi. Setiä, tätejä, enoja, siskoja, veljiä, serkkuja?
Pohdit nyt tilannettasi analyyttisesti ja aikuismaisesti. Vauva ja sinä tarvitsette rauhallisen ympäristön. Rähinäviinaa joka päivä vetävä juoppo ja hermoraunio tuleva mummo eivät sitä pysty tarjoamaan. Pahimmillaan lähdet joko raskauden lopussa tai vauva-aikana turvakotiin karkuun kun juopolla palaa käämit.
Tarvitset myös sosiaalista verkostoa, joka auttaa sinua lapsen kasvattamisessa. Kenestä oikeasti on apua tiedossa?
Teinielämäsi on nyt takanapäin ja on aika ottaa vastuuta. Näin se menee, jos meinaat vauvan pitää.
Siitä että laitat vauvan hoitoon n 1 vuoden iässä ja jatkat opintoja ei mielestäni kenenkään pitäisi sinulle veetuilla- näinhän monet koulutetut uranaisetkin tekevät. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, eikä mitään hävettävää. Jätät känniääliön haukkumiset omaan arvoonsa. Niillä ei ole mitään arvoa.
Se on sitten eri asia, että opiskelijoiden iltarientoihin pienen lapsen äiti hyvin vähän ehtii mennä. Ymmärrä sekin.
Käy vaikka keskustelemassa neuvolassa tilanteestasi.
No mutta missä on lapsen isä??? Kyllä maar olette alkaessanne lasta tekemään yhdessä, yhteistuumin, toinen toistanne tukien päättäneet ihan itse ottaa vastuun tulevasta vauvasta. Se tarkoittaa, että teillä molemmilla on vakituiset tulot, vakituinen asunto, teini-iän biletykset jo kauan sitten taakse jääneet.... Ei niitä lapsia ilman miestä sikiä.
No joo, kannataisko edes VÄHÄN miettiä mitä tekee, ennen kuin alkaa leikkimään seksileikkejä?? Kuule, mua tosissaan veettää maksaa ihan hitosti veroja, joita sitten käytetään mm. teiniseksileikkien tuloksena syntyvien kersojen ja niitten vastuuttomien vanhempien elättämiseen ja hoitoon! Kun on tietoa ja pelit ja vehkeet, joilla ei-toivotut raskaudet voidaan ehkäistä, niin minusta on vastuutonta hankkiutua raskaaksi, jos ei lapsen saamisen edellyttämät asiat ole kunnossa.
Ole hiljaa.
Laita asuntohakemus vetämään nyt heti ja päästä kotiisi vain tervejärkisiä ihmisiä. Neuvolaan jos kertoo jotain tappouhkauksista, niin saat sossut kimppuusi ikiajoiksi ja voivat huostaanottaa vauvan.