Haluaisin luetuttaa tekstini muutamilla tutuillani, mutta tuntuu etten kehtaa.
Tiedän etten kehity, ellen saa palautetta, mutta kun en ole tyytyväinen vielä omaan tekstiini (tuskin olen koskaan). Onko mitään hyviä vinkkejä, miten tällaisesta epävarmuudesta voisi päästä yli ja mikä auttaisi rohkaistumaan siinä että tekstejä uskaltaisi antaa muidenkin lukea, puhumattakaan että niitä kehtaisi lähettää kustantamoon?
Ehkä tämän epävarmuuden syynä on se, että pelkään negatiivista kritiikkiä. Minulla on niin huono itsetunto, että pelkään huonon kritiikin lannistavan minut kokonaan. Apua! Minulla olisi valmiiksi kirjoitettuja käsikirjoituksiakin pari, mutta en ole vieläkään uskaltanut lähettää niitä kustantamoon :-(
Tiedän etten kehity, ellen saa palautetta, mutta kun en ole tyytyväinen vielä omaan tekstiini (tuskin olen koskaan). Onko mitään hyviä vinkkejä, miten tällaisesta epävarmuudesta voisi päästä yli ja mikä auttaisi rohkaistumaan siinä että tekstejä uskaltaisi antaa muidenkin lukea, puhumattakaan että niitä kehtaisi lähettää kustantamoon?
Ehkä tämän epävarmuuden syynä on se, että pelkään negatiivista kritiikkiä. Minulla on niin huono itsetunto, että pelkään huonon kritiikin lannistavan minut kokonaan. Apua! Minulla olisi valmiiksi kirjoitettuja käsikirjoituksiakin pari, mutta en ole vieläkään uskaltanut lähettää niitä kustantamoon :-(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ammattimaista, rakentavaa kritiikkiä ei tarvitse pelätä. Sellainen kritiikki ei teilaa tekstiä saati kirjoittajaa huonoksi tai suitsuta hyväksi, vaan se kertoo mikä tekstissä toimii ja mikä ei. Sellaista kritiikkiä ei vaan useinkaan saa. Arvostelupalveluita kannattaa koittaa, mutta googleta ensin kokemuksia eri palveluista. Asiallisen kritiikin pohjalta voi sitten lähteä kehittämään tekstiään, ja toki, jos hyvää palautetta saa, se kannustaa ja tuo hyvän mielen. Mutta siis negatiivisessa tapauksessa kritiikki annetaan, tai pitäisi antaa, muodossa, joka antaa eväitä työhön eikä lannista.
Maallikotuttavien kritiikkiä voit pyytää, mutta tiedosta, että se ei ole ammattitaitoista. Kehut toki kannattaa ottaa mielihyvällä vastaan, mutta mahdolliset puutteet tai epämääräinen joopasenjoo ja silleen -kritiikki tarkoittaa vain, että tekstissäsi on kehittämisen varaa, mutta tuttavasi ei osaa välttämättä analysoida tarkemmin mitä. Täydellinen teilaus kannattaa ohittaa olankohautuksella, koska sellaista kritiikkiä ei ole syytä antaa kenellekään koskaan mistään.
Itse mietin samaa kuin ensimmäinen vastaaja. Mikäli annat tekstisi lähipiirin luettavaksi, voit todennäköisesti varautua siihen ettei palaute ole kaikkein hedelmällisintä. Palaute tulee todennäköisesti olemaan aikalailla "yhdentekevän positiivista". Ei siis varsinaisesti rakentavaa. Tämä on tietysti vain oma veikkaukseni, kun en tilannettasi tarkemmin tunne.
Itse olen suosinut lukijoina vain ns. kolmansia osapuolia, vain netin välityksellä ja vain nimimerkkien takaa. Tällöin palautekin on ollut jotakuinkin puolueetonta ja sen suhteen neutraalia. Tutuille en ole koskaan tarjonnut tekstejäni edes vilkaistavaksi. Itse asiassa lähipiiristä kukaan ei tiedä että meikäläinen on ikinä kirjoittanut puolikasta sanaakaan fiktiivistä kertomusta, ei ainakaan vapaa-aikana. "Siellä se taas pelata läikytti koneella koko illan". Ja nyt tuota tavaraa on tässä työn alla olevassa jo 770 romaanisivun edestä.
Palautteesta itsessään pitää vielä sen verran varoittaa, ettei edes se ole mikään autuaaksi tekevä asia. Arvostelija voi keskittää huomionsa johonkin sellaiseen seikkaan, jota sinä itse pidät vähäpätöisenä tai merkityksettömänä. Seuraava lukija taas keskittyy johonkin ihan muuhun. Kuitenkin kirjallisen teoksen tärkein kriitikko ensimmäisestä sivusta takakanteen on kirjoittaja itse. Kirjoittaja lukee, kirjoittaja kirjoittaa, ja kirjoittaja päättää. Tekstin laadusta kannattaa olla muokkausvaiheessa itselleen täydellisen rehellinen. "Lukisinko tällaista tekstiä jos se ei olisi omaani? Lukisinko sitä mielelläni?". Paljon kannattaa myös verrata jo julkaistuihin kirjoihin, ja peilata (yleisellä tasolla) omaa tekstinlaatuaan niihin. Valmista tulee vain pikkuhiljaa hivuttamalla.
"Tutuille en ole koskaan tarjonnut tekstejäni edes vilkaistavaksi. Itse asiassa lähipiiristä kukaan ei tiedä että meikäläinen on ikinä kirjoittanut puolikasta sanaakaan fiktiivistä kertomusta, ei ainakaan vapaa-aikana. "Siellä se taas pelata läikytti koneella koko illan". Ja nyt tuota tavaraa on tässä työn alla olevassa jo 770 romaanisivun edestä."
Häh!? Miten on mahdollista? Itse en jaksais kirjoittaa päivääkää ilman puolison ja/tai kavereiden tukea. Samalla tulee kultaakiin kalliimpaa palautetta. Suosittelen sinullekin, ei siitä nimittäin ainakaan haittaa ole; Siis siitä että näyttää kirjotelmansa läheisille. :-D
kaikenlaista sitä eteen tulee,
minulle on aika moni matkan varrella sanonut sen saman lauseen:
"Ethän sä näin voi kirjoittaa !"
....... hihihhhh !!!
Voit laittaa nimettömänä palasia tekstistäsi nettiin. Kirjallisuuspalstat ovat sikäli hyviä, että ne ovat keskittyneet kirjoittamiseen. Itse kirjoitan säännöllisesti www.kertomus.fi palstalle ja sieltä olen saanut erittäin hyödyllistä palautetta. Muitakin löytyy: aukea.net, www.paperiarkki.net/forum/ ym.
Epävarmuus taideammatissa ei ole huono asia, on tervettä epäillä omaa työn alla kouristelevaa mieltä ja teostaan, jota työstää. Palaute on sitä mitä se milloinkin sattuu olemaan, ehkä se oleellinen asia on kuitenkin tuotannon toteuttamisessa - kuten Flaubert aikanaan mainitsi "ihminen ei ole mitään, tuotanto on kaikki". Kirjailijan ammatti voi olla rakkikoiran ammatti. Mutta kukapa sitä ihmettelisi? Kun epävarmuus raastaa, on hyvä muistaa, että taide ei ole helppoa. Ja miksi sen pitäisi ollakaan?
No johan. En ole ennen kuullut kirjoittajasta, jolla on valmiita töitä ja ei kehtaa lähettää. Miksi et muka kehtaa? Sanon mitä minä tekisin jos olisi valmiita tekstejä (keskeneräisiä on nimittäin paljon). Lähettäisin heti kustantamoon ja sitten, koska olen pessimisti niin myös arvostelupalveluun sekä antaisin joillekin järkeville luotettaville (ja suostuvaisille) tuttavalle luettavaksi ja kommentoitavaksi. Siitä se lähtee!
Ehkä kuulut niihin kirjoittajiin, jotka loppujen lopuksi kirjoittavat itselleen tai pöytälaatikkoon. Kaikkien mielenkiintona ei kenties ole julkaiseminen ja julkisuus. Mutta viestisi kyllä kertoo vain itseluottamuspulasta. Onko sinulla runsas kokemus huonosta palautteesta elämässäsi vai onko sinulla ns. kiltteys-kompleksi? Taiteessa ei tarvitse lähteä yleisön miellyttämisestä, mielistelystä tai nuolemisesta. Voi olla kriittinen monella tavalla.
Mipodille: Toisaalta minua myös ärsyttävät ne kirjoittajat, jotka lähettelevät kustantajille puolvalmiita töitään "kokeilemisen" takia ja vievät näin kustantajien aikaa ihan turhanpäiten. Ehkä siinä on myös eräs syy epävarmuuden lisäksi, minkä vuoksi en ole kustantamoihin lähettänyt. Haluan, että kun lähetän sinne, lähetän varmuudella laatutavaraa. Siinä mielessä olen kyllä kiltti ja ajattelen liikaa muita (eli kustannuspäätöksiä tekeviä ihmisiä). etteivät joudu mitään raakiletta vilkuilemaan.
Semic: julkisuus ei todellakaan ole minun mielenkiintonani. Julkaiseminen kyllä, siinä tapauksessa että onnistun kirjoittamaan jotain tarpeeksi hyvää, joka kiinnostaa suurta yleisöä.
Ehkä voisin aluksi antaa tekstini vaikka velipuoleni luettavaksi, se olisi pieni kynnys aloittaa. ap
Joo, jos arvostelupalveluun aikoo lähettää, sen aika on ennen kustantamoa. Säästetään heidän aikaansa.
En yleensä tykkää siitä, että kirjoittajien proosakirjoittamisen taitoja arvioidaan viestien kirjoittamisen perusteella, mutta aloittajan viestit ovat hyvän ulosannin lisäksi niin viisaita, että kannustan näyttämään niitä tekstejäkin jollekin.
Voit ottaa tämän jo ensimmäisenä kehuna ;)
Aloittajan postaus kuulostaa kunnianhimoiselta. Se on aina hyvä asia taiteessa. Mielestäni kannattaa olla jotakin tärkeää sanottavaa, kun haluaa taiteella ilmaista jotakin persoonallista, koskettavaa ja uutta inspiroivaa. Laatu on tärkeää. Ilmaisu on tärkeää. Kieli. Osuvuus. Kuten tässä:
"... El agua lava la yedra;
rompe el agua verdinegra;
el agua lava la piedra... "
Juan Ramón Jiménez
Mitä tulee julkisuuteen, unohda se ja pysy sivussa, keskity tuotantoon ja unohda koko mediallinen myllytys.
Jos sinulla on ystävä tai sukulaispiirissä, joku vanhempi lukeva henkilö, niin anna hänen lukea tekstisi. Hän varmaan antaa sinulle paremman palautteen kuin joku nuori ystäväsi, koska vanhemman henkilön elämänkatsanto on erilainen.
Muistan kun itse olin samassa jamassa enkä olisi uskaltanut antaa kenekään lukea tekstiäni. En kritiikin puolesta vaan siksi, että sen lukija ei olisi lainannut tai ehkä jopa ominut tekstiä omakseen, koska löysin omia lainattuja lauseita toisen kirjoittamista harrastavan teksteistä.
Tämän asian vuoksi on hyvä katsoa kenelle antaa tekstinsä tuettavaksi. Vain luotto henkilöille.