Minuuden katoaminen

Jää Buddha ;)

"Minän katoaminen" tarkoittaa ahankaran tai väärän minätunteen katoamista. Tilalle voi tulla rakkaus Korkeinta kohtaan. Bhagavad-Gita selittää nämä asiat todella yksityiskohtaisesti ja hyvin:

www.asitis.com

"Mutta mikä jatkaa, kun minuus katoaa? Mitä jää, vai eikö mitään? "

Tietoisuus.

lol

Kaikki vastaukset voivat olla vain vääriä, koska mikään sana ei voi tätä käsittää.

Syvän unen tila on myös minätön tila, muttei ole suinkaan valaistuminen. Se voi johtaa valaistumiseen, joka on Turiya.

Kolme maailmaa, jotka ovat valvetila, rem-unen tila ja syvän unen tila ponnistavat tästä "siemen-tietoisuudesta".

Mandukya Upanishad:

Turiya is not that which is conscious of the inner (subjective) world, nor that which is conscious of the outer (objective) world, nor that which is conscious of both, nor that which is a mass of consciousness. It is not simple consciousness nor is It unconsciousness. It is unperceived, unrelated, incomprehensible, uninferable, unthinkable and indescribable. The essence of the Consciousness manifesting as the self in the three states, It is the cessation of all phenomena; It is all peace, all bliss and non—dual. This is what is known as the Fourth (Turiya). This is Atman and this has to be realized.

http://en.wikipedia.org/wiki/Turiya

Minän katoaminen voidaan kuvata myös Bhaktin, eli rakkauden joogan nomenklatuurilla.

Tarkoittaa että puhtaan rakkauden tila on sellainen että pieninkään ajatus itselle saamisesta tai oman edun ajamisesta ei mahdu tietoisuuteen.

Rakkauden kohde (Jumala) on niin kokonaan huomion kohteena että oma onnellisuus on kokonaan riippuvainen rakkauden kohteen onnellisuudesta.

Tätä kuvataan yksityiskohtaisesti ja tieteellisesti, asian oivaltaneiden toimesta, bhakti-rasamrita-sindu -nimisessä kirjassa. Kirjoittaja on Krishnadasa Kaviraja Goswami, mutta kuten on Bhakti-traditiossa tapana, siteerataan suunnilleen aina aiempia oppineita. Srila Bhaktivedanta Swami, Hare Krishna -liikkeen perustaja, kirjoitti tuosta "Antaumuksen Nektari" -nimisen tiivistelmiän englanniksi. Tämä englannin kielinen käännös on netissä.

Tämä kirja on vaikea ymmärtää jos ei ole harjoittanut bhaktia, eli Jumal-suhdettaan tässä tai edes edellisessä elämässä. Ei ole mitään väliä onko Jumalsuhdettaan harjoittanut kristittynä, hinduna tai muslimina, sillä asiat avautuvat armosta vakavamieliselle etsijälle:

http://vedabase.net/nod/

Osa sisällysluettelosta (pikaisesti) suomennettuna:

1. Antaumuksellisen palvelemisen periaatteet
2.Antaumuksen alkuvaiheet
3.Kuka on kelvollinen astumaan antaumuksellisen palvelemisen polulle
4. Antaumuksellinen palvelu ylittää kaiken vapautuksen ja pelastuksen
5.Antaumuksellisen palvelun puhtaus
6. Kuinka palvella antaumuksellisesti
7.Todisteita antaumuksen periaatteista
8. Näitä rikkeita tulee välttää
9. Lisätietoa antaumuksen periaatteista
10. Kuuntelemisen ja muistamisen tekniikoista

Mikä jää kun minuus päättyy, tietysti se alkuperäinen elämä joka on ajatonta, sillä minuus on vain ajallinen harha yksilöllisyyden tunne, joka vain loisii ihmessä ja pitää häntä vallassaan.
Me olemme osa tuota ajatonta elämää, joka myös pitää meidän elitoimintomme automaattisesti yllä elämämme ajan, se tulee meihin syntymässä ja poistuu fyysisessä kuolemassa.
On vain yksi elämä jota me kaiiki olemme.
ERILLISYYDEN HARHA JOSSA ELÄMME on materiasta kehityksen kautta syntynyt, meidän omien valintojemme seuraksena, ja se ei voi päättyä fyyfsisessä kuolemassa kos se on syy ja seuraus, karma.
Se jatkuu niinkauan kuin jossakin elämässä ymmärrämme miten ja miksi se on syntynyt ja miksi se seuraa meitä sukupolvesta toiseen ,
psykologisena perimänä, eli perisyntinä.

Vlaistuminen on sitä kun ihmine ymmärtää tuon perimänsä, jollaoin se hajoaa ja vapaudumme karmastamme, siten että emme luo uutta karmaa

Ajaton ja ääretön on se tila jossa ihminen on vapautuessaan minuudesta, sillä ajatuksemme jotka ovat koostuneet menneisyydestä alkavat kumpuamaan tuosta ajattomasta hiljaisuudesta joka on elävä.
Nykyhetki on tuo ajaton tila jossa elämme, ja ajatuksemmekin alkavat kumpuamaan tuosta hiljaisuudesta.

Kuten hindulaisuuden perimmäisiin mysteereihin kuuluu , se, että ajattoman silmästä katsottuna maailmankaikkeus on vain silmänräpäys nykyhetkessä ja ajallisina sen miljardien vuosien kehitykseä , joten alku ja loppu ovat nykyhetkessä.
Ajallisina emme kuitenkaa pysty käsittämään tätä

Ihmiset sanovat "Minä olen".

"Minä olen menemässä", "Minä olen puhumassa", "Minä olen tekemässä".

Yhdistäkää "Minä olen" tavuviivalla näissä kaikissa. Näin: MINÄ-OLEN. Tämän totuuden Jumala opetti Moosekselle: "Minä olen se joka MINÄ-OLEN". "Olkaa hiljaa ja tietäkää että MINÄ-OLEN Jumala".

* * *

HUOM: "Minä olen" on ulospäinkääntynyt harha. Sisäänpäinkääntynyt MINÄ-OLEN on perimmäinen todellisuus, jossa ei ole "Minä olemista". Tämä on hiljaisuus. Minä olemisesta voimme suuntautua MINÄ-OLEMISEEN turvallisesti, kun olemme puhdistaneet tuota ulospäinsuuntautunutta harhaa, jotta se ei ala temppuilemaan, kun MINÄ-OLEN ilmestyy.

MINÄ-OLEN voidaan havaita, kun ollaan tiedostettu koko fyysinen keho tarkkaavaisesti yhdellä silmäyksellä. Ei eletä pelkästään päässä, vaan koko kehossa sataprosenttisesti.
MINÄ-OLEN on ns. transsendoitu minä olen.

Itseen keskittyminen on olennaista. Teidän tulee ainoastaan tiedostaa olemalla tämä, mikä jo olette. Ihmisen olemisen tunne tulee suoraan korkeimmasta tietoisuudesta. Teidän olemisen tunteenne, jonka olette projisoineet minä olemiseen, kuvajaiseen, ulospäinsuuntautuneeseen harhaan, on ehdottoman jumalallista.

Vielä lisäisin Ramana Maharshin inspiroimana, että bhakti on jhanaa, eli tieto on antaumusta/rakkautta tässä oivaltamisen tilassa.

Jhana yhtyy bhaktiin.

Se on niin lähellä itsekutakin, että tulee tarve kertoa siitä kaikille. Emme ole kukaan erossa onnen lähteestä, se on mahdotonta. Jumala itse inkarnoituu teissä/meissä, jotta itse itsensä vapauttaisi näennäisyyden maailmasta. Tällä on syvällinen tarkoitus, nimittäin Jumalan itsensä kehitys.

Oikeastihan hindulainen meditaatio ja todellisuuden erilaisten kerrosten oivaltaminen vasta alkaa siitä, kun länsimainen ego ja minä-käsitys katoaa. Intiassahan mielen rakenne on monimutkaista tiedettä, josta löytyy paljon kirjoitettua käytännön filosofiaa ja -psykologiaa. Tärkeintä on lukea ja tutkia teoksia ja ikonografiaa hitaasti, reflektoiden niitä omaan kokemukseensa ja henkisten opettajien ja esikuvien elämään. Kaiken oivalletun tulisi myös näkyä käytännössä. Opetuksia reflektoidaan, kunnes kaikki koettu on ymmärretty, eikä todellisuuden ilmiöissä esiinny enää mitään paradokseja. Silloin yksilöllinen sielu on sulautunut Jumalaan. Karma-jooga on kokemukseni mukaan tehokkain tapa tuhota ego, joka estää näkemästä todellisuutta puhtaana.