nyt kohtapuolin vai tapaanko vihdoin sen miehen jonka kanssa voin alkaa seurustella?
Muuta tarkoitusta elämässäni ei ole kuin sääli vanhempiani kohtaan jos lähden ennen heitä.
Muuta tarkoitusta elämässäni ei ole kuin sääli vanhempiani kohtaan jos lähden ennen heitä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miehen takia ei itseään kannata tappaa. Niitä riittää. Minulla on miljoona kertaa isompia huolia enkä tapa silti vaikka se olisi järkevin ratkaisu
Olen samaa mieltä. Miehen takia ei kannata päätyä ns.perimmäiseen ratkaisuun. Tiedän mistä puhun- 42 v., ei ainoatakaan vakavaa suhdetta takana. Tällä hetkellä masentunut ja epätoivoisesti ihastunut. Mutta silti yritän pitää elämän syrjästä kiinni. Onhan työ, harrastukset ym.
Komppaan tätä vastaajaa. Itselläni on ongelmia vaikka muille jakaa, tosin en väheksy kenenkään muunkaan huolia, jokaisella meillä oma taakkamme on kannettavana. Itse taistelen megasuurien talousvaikeuksien kanssa, tuntuu ettei ulospääsyä ole. Silti en voi antaa periksi vaikka ajatus kaiken jättämisestä joskus houkuttaakin. Silti on vaan jaksettava yrittää, vaikka jokainen päivä on vain toista huonompi. Kaipa tällä kaikella joku tarkoitus on, opetus tai jotain? Itse olen oppinut ainakin sen, että materiaa keräämällä ei tule onnea, eikä tavara korvaa rakkautta. Olen haalinut tavaraa mutta rakkaudessa en ole onnistunut ikinä. Tosin ihanat lapset on parisuhteesta tuloksena, heidän vuokseen jatkan elämää vaikka väkisin. Vielä on opeteltava nöyryyttä ja sitä ettei muiden mielipiteillä ole väliä: on uskallettava tehdä ratkaisuja miettimättä miltä se muiden silmissä näyttää. Mutta se minun elämästäni: jaksamista ja toivoa sinulle!
Voi kun saisi vaihtaa kaikki ongelmansa pelkkään kumppani/taloushuoliin
No en miehen takia sitä tekisi, vaan sen ettei elämässäni ole oikeata ystävyyttä ja rakkautta.Niitä toisi se OIKEA mies.Onhan noita mutta, ei sitä jonka kanssa tunne olisi molemminpuolinen ja aito!!
Älä hyvä ihminen koskaan aliarvioi kenenkään huolia jne.Onhan minullakin monia muitakin, työttömyys, terveys mennyt jne.
Kun katselee kaduilla pyörätuolissa ihmisiä tai keppien kanssa menijöitä, tulee mieleen mistä he saa tuon voiman olla täällä elämässä?
Kun katsoo ympärilleen eipä juuri mitään hyvää näe.Jos luet lehtiä ,katsot uutisia, ei tällä hyvyyttä juuri ole.
Ihmiset valehtelee, varastaa, keplottelee.Erittäin harvinaista että joku pyytteettömästi hyvää tekee!! Kehenkään ei voi enää luottaa, jos joku sanoo hyvää sillä on taka-ajatuksia.Hirveä määrä jo teinejä kärsi mielenterveyden oireista.Hyvän, vilpittömän ihmisen on raskas olla! Eipä kukaan ennustaja minule vastannut kuinka minun käy???????????????
Nyt lopetat tuollaiset puheet heti!
Voin kertoa sinulle faktan, jota pyydän sinun sulattamaan - ennenkun tuollaisia suustasi päästät!
Ymmärrätkö, kuinka itsekästä tuollainen ajattelu malli on!
Syyttömät osapuolet, eivät välttämättä selviydy koskaan siitä, mitä itsekkäissä ajatuksissa tehnyt ihminen on heille aiheuttanut. He päivä toisensa jälkeen kyselevät itseltään - mitä tein väärin, että näin äärimmäisiin ratkaisuihin piti päätyä. He eivät tule sitä koskaan ymmärtämään ja kantavat sen todella raskaan taakan sydämessään siihen asti, kun heistä itsestäänkin aika jättää.
Mistä tiedät, onko elämäsi siellä toisessa elämässä yhtään sen parempaa tai helpompaa? Entä, jos se on vielä vaikeampaa?
Tuo, josta juttelet, on se itsellesi kaikkein helpoin ratkaisu. Käsi sydämelle -pystyisitkö siihen oikeasti? Jälkeesi jättäisit vain sanatonta tuskaa ja surua.
Sanot, ettei elämässäsi ole mitään muuta kuin vanhempasi, joita jäisit suremaan. Eikö se ole jo riittävä syy lakata ajattelemasta tuollaisia. Ajattele, mille vanhemmistasi tuntuu, kun tuollaisia suunnittelet! He rakastavat sinua sellaisena kun olet - miksi et arvosta sitä? Aikanaan, kun suunnittelivat syntymääsi, heillä oli niin paljon suuria odotuksia varallesi. He yrittivät ohjata ja opastaa sinua - tuollako heidät palkitset? Minä äitinä, en KOSKAAN tuollaista lahjaa tyttäreltäni haluaisi! Rakastan laposiani, he ovat valopilkkuni elämässäni - niin olet sinäkin vanhemmillesi!
Kaikki muu, mitä nyt elämääsi toivot - joko toteutuu, tai sitten ei. Mutta älä HYVÄ IHMINEN anna periksi! Ei elämä ruusuilla tanssimista ole, mutta siinä on niitä pieniä onnen hippusia ja niistä sinun tulee löytää se kipinä elämällesi ja kun sen löydät, tajuat kuinka kamalia ajattelitkaan.
Todellakin.., elämä kantaa ja sinäkin löydät vielä valon. Kirkkaan ja hyvää tekevän valon ja unohdat tuollaiset murheet.
Nenä pystyyn nyt vaan!
No miehen takia itsensä tappaminen nyt ei olekaan järkevää. Mutta kun ihminen voi tosi huonosti ja ketään, edes lääkäreitä ei ole häntä kiinnostanut auttaa. Niin helpointahan silloin olisi ja järkevintä ottaa käyttöön itsensä poistaminen. EI siinä kannata enää muita miettiä kun kärsii niin paljon. Mutta mieshuolien takia nyt moista kannata tehä kun maailmasta niitä löytyy niin älyttömästi
Täytynee vielä kommentoida että ymmärrän aloittajan tuntemuksia hyvin. Joka kerta kun toivo herää sydän pakahtuu , ensin onnesta, sitten pettytyksestä. Esim.mua ei lohduta se jos joku muistuttaa. Maailman olevan miehiä täynnä..kun en ole vielä onnistunut valloittamaän yhtäkään. Ja ikä tosiaan reilut 40 v. Asetelma on vähän eri kuin niillä jotka halutessaan löytävät joka viikko uuden kumppanin
Edelliselle yläpuolella. Ei yhtään rimaa alas, koska parempi olla yksin, jos ei kohtaa sellaista, jonka kanssa kemiat ja arvomaailmat kohtaa. Ei ole mitään mieltä vain yrittää ja lohduttajia kyllä kaikki naiset löytää, kun tiputtavat rimaansa. Se ei vaan kauaksi mitään anna, ehkä jopa pahentaa tilannetta.
Itselläkin kova kaipuu ja luotan, että kohtaan joskus sitten, kun niin on tarkoitettu. Ihan varmasti.
Näinkin, juuri näin! En tiedä ketjun aloittajan tilannetta- onko joku tietty mies joka sydäntä riipii vai kaipuuta yleisellä tasolla. Oma juttuni ei ole miehettömyys sinänsä vaan eräs tietty ihminen joka kääntää sydämen kallelleen. 10 vuoteen en edes kiinnostunut kenestäkään, sitten - naks ja pam!
Oma lukunsa sitten ovat ne joilla pitää olla joku jonka kans harrastaa seksiä. Itse en ole koskaän osannut paneskella ympäri kyliä. Voihan "sitä" tehdä itsekseenkin.
Mieheen pitäisi tuntea fyysisen vetovoimän ja kemian lisäksi henkistä ja sielullista yhteenkuuluvuutta.
Kaikki on mahdollista. Myös pelkkä tyhjyys. Se olisi kyllä kiva tila. Ei mitään murheita ja jatkuvaa taistelua
Älä tapa itseäsi, moni itsemurhaa yrittänyt roikkuu kynsin hampain elämässä kiinni sairastuttuaan syöpään.
Itsemurha on hätähuuto, auttakaa minua. Jos onnistuu se on myös peruuttamaton.
Aina voi alkaa alusta puhtaalta pöydältä ja jättää menneet panolastit taakseen.
Riuhtaise itsesi irti ja vaihda paikkakuntaa, etsi työtä ja asunto muualta, sinua odottaa vielä hyvä elämä.
Erikoista tappaa itsensä "miehen takia". Mielestäni pitäisi sanoa "miesten takia", jos et sitten tarkoita jotain tiettyä miestä johon olet ihastunut. Eikä siinäkään ole järkeä, että ihastuu johonkin tuntemattomaan mieheen. Eihän sitä edes oikeasti tunne koko ihmistä ja tyyppi saattaa olla ihan mälsä jos häneen tutustuu paremmin.
Ihminen yleensä vain hakee suhteilla sitä rakastumisen tunnetta ja sitten kun se on ohi etsitään vain uusi kohde ja sama peli jatkuu.
Itse olin yli 20 vuotta naisen kanssa, joka tahtoi kokea tuon rakastumisen tunteen uudelleen jonkun toisen kanssa ja siinä meni pitkä liitto Kankkulan kaivoon saman tien. Yritin kaikkeni mutta ns. viidenkympin villitys oli kuin uusi teini-ikä, eikä sille voinut yhtään mitään.
On vähän hankalaa olla näin pitkän ajan jälkeen jälleen yksin. Koko elämä pyöri muutenkin parisuhteen ympärillä, enkä tarvinnut sen lisäksi ystäviä. Harrastus- ja työtuttuja toki on mutta ei heidän kanssaan tule juuri vietettyä vapaa-aikaa.
Mikään unelmien avioliitto ei mulla muijan kanssa koskaan edes ollutkaan ja nykyisellä tiedollani olis ollut ehkä parempi pysyä erossa koko ihmisestä. Ei kannata liikaa unelmoida parisuhteestakaan, sekin voi olla todella raskasta ja aiheuttaa traumojakin tunne-elämään. Itsetuntokin kärsii suunnattomasti jos tulee jätetyksi ja petetyksi. Onko se sitten sen arvoista?
Yksinolemisessakin on omat puolensa ja jos vaan tapailee muita ihmisiä töissä ja harrastuksissa, niin ei sitä niin kauheesti edes tartte sitä toista ihmistä saman katon alle. Vapaus tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa on aika hieno asia! Ja se jatkuva toisen huomioiminen on kuitenkin aika raskasta. Ihmiset ei muutenkaan osaa nykyään enää olla pitkäjänteisiä ja suhteita keräillään kuin postimerkkejä konsanaan. Ehkä parisuhde alkaa olla historiaa, kun nyky-yhteiskunnassa lasten kasvattamiseen riittää yksikin vanhempi. Nainen oli ennen paljon riippuvaisempi miehestä ja siksi parisuhde kestikin yleensä koko elämän ajan.
Jos nyt haluaa kovasti suhteeseen, niin neuvoisin ihan vaan menemään rohkeasti juttelemaan jonkun mukavalta tuntuvan ihmisen kanssa tai keksiä jonkin muun lähestymistavan. Mä ainakin mielelläni alkaisin juttelemaan jonkun naisen kanssa kun kävelen yksikseni pitkiä kävelylenkkejä.
En tiedä sitten onko sulla(kin) itsetunto niin maassa, että et uskalla mennä juttelemaan kenenkään miehen kanssa vai oletko sitten niin ruma, että kukaan mies ei katsele sinua? Suomalaiset taitaa kyllä olla tosi surkeita flirttailijoita.
Kannattaa varmaan vaan hoitaa itseään ja harrastaa liikuntaa, että pysyy hoikkana ja muutenkin elinvoimaisena. Itselleni ainakin naisen vartalo on tärkeämpi kuin kasvot.
Elämä ei ole helppoa!
Erittäin hyvä kirjoitus. Toivottavasti sinäkin löydät vielä uuden kumppanin -mikäli edes haluat?
Nykyään liitot tuntuvat tosiaan hajoavan helpommin. Ehkä kaikkien ei ole tarkoituskaan elää koko elämää saman ihmisen kanssa, kohtalon suunnitelma sielun varalle vaan on sellainen.
Ja joo; parisuhde on varmaan rankka homma. Mutta meitäkin on jotka haluaisimme edes epäonistua sen yhden kerran :-D
Ei se paljoa varmaan lohduta, mutta yksin aina eläneet eivät joudu ainakaan kokemaan pettämistä, hylkäämistä, valehtelua tai mustasukkaisuutta, ja vaikka mitä vastaavanlaista kurjaa. Läheisin ihminen voi satuttaa meitä erittäin pahasti niin monella eri tavalla. Nykyisin tuntuu muutenkin kaikki paikat olevan täynnä narsisteja, joiden kanssa ei kannattaisi veljeillä lainkaan. Aika paljon olen kuullut naisiltakin narsistisista kumppaneista.
Mutta kuten itsekin tuossa totesit, ihminen haluaa yleensä kokea edes sen epäonnistuneen suhteen, kuin olla kokonaan ilman kokemusta suhteesta.
Liikaa romanttisia komedioita, salkkareita ja kauniita & rohkeita. Siltä musta on vähän alkanut tuntumaan. Viihde aivopesee meidät haluamaan parisuhteelta ehkä liikaakin. Pitää olla seikkailua, jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Vakaa suhde on tylsä.
En kyllä hevillä luovu tästä vapaudestani, toki olisi kiva olla joku naiskaveri lähinnä juttuseurana joskus tulevaisuudessa. Tykkään pohdiskella syntyjä syviä. Tosin tuon tarpeeni voin tyydyttää täällä netissäkin. Exä oli jopa joskus mustasukkanen siitä kun kirjottelin nettiin. No, se oli monta vuotta ennen eroamme, eikä sitä voi pitää syynä eroomme. Eikä mulla ole tarjota kenellekään muutenkaan tätä seuraani kummempaa.
Voihan sitä kokeilla näitä treffi-saitteja täällä netissäkin. Olin joskus puol vuotta sitten sellaisessakin enkä tavannut ketään, kunhan juttelin niitä näitä. Täytyy myöntää, että ainakaan kuvien perusteella ei hirveesti edes tehnyt mieli ketään tavata. Enkä mäkään nyt mikään Brad Bitt ole. Jotenkin näytti siltä, että ikäiseni, keski-ikäiset naiset ovat vähän liikaakin elämän kuluttamia. Suurin osa eronneita ja muksujakin jokunen kappale. Olen tosin sitä mieltä, että eletyn elämän pitääkin näkyä ulkonäössä ja olen aina pitänyt kypsemmistä naisista. Jotenkin vaan tämä netin kautta tapahtuva seuran haku tuntuu epätoivoiselta ja tuskin meen enää sinne uudelleen, vaikka kesäkin on tulossa. ;)
Vaikutat fiksulta tyypiltä.
Tohon nettihommaan kommentoin sen verran että sitä en kokeile enää ikinä koska sitä kautta sain treffiseuraksi juuri narsistin joka sitten yhden tapaamisen jälkeen vainosi mua 2 vuotta!
Ehkä livenä vielä joskus onnistaa . Ulkonäössäni ei ole vikaa ja nyt iän myötä olen tullut puheliaammaksi ja sosiaalisemmaksi - nuorempana olin arka ja ujo. Lisäksi lapsuudenkodin tunnekylmä kasvuympäristö on vaikuttanut siihen että olen joutunut tekemään tosi paljon töitä itsetuntemukseni eteen mikä on toisaalta ollut hyvin kehittävää. Tajuan mistä elämäni ongelmat johtuvat ja luulisin olevani tietoinen millainen kumppani olisi sopiva, kunhan sen nyt sitten kohtaisi.
Ehkä kaikkien ei ole tarkoitus pariutua nuorena ja hankkia sitä perinteisen mallin perhettä. Mulle kelpaa hyvin eronnut jonkun muun kanssa lapsensa tehnyt mies mikäli muuten vaan kemiat ja sielut kohtaavat.
Koskaan ei ole liian myöhäistä, niin uskon
jos ihan ok näköinen nainen menee miehelle juttelemaan tarkoittaa se että nainen hakee yhdenyön juttua, vai riippuuko se paikkakunnasta?
Kylläpä oikein virkisti, kun sai lukea täältä sivusta, aitoa rehellistä vuorovaikutusta.
Oli hyvä keskustelu .