Ja miettiny ja miettiny ja miettiny ja tajunnu et mä en oikeestaa välitä mitä muut aattelee sillo ku oon rakastunu. Aattelen vaa sitä miestä. Sitä sen huumaavaa katsetta. Sen läsnäoloa ja samanlaisuutta ja samalla erilaisuutta mikä meissä on. Ja mää oon tajunnu sen että oon rakastanu sitä jo aika kauan. Se välillä muuttaa muotoaan, välillä hullun palavasti, välillä tyynesti sielunkumppanuutta tuntien, semmoine sisäinen rauha ett voi vaan katsoa toista silmiin ja nähdä et ollaan samalla taajuudella. mikä sekin on hullua, koska oikeastaan en tiedä hänestä juuri mitään. Samalla tiedän kaiken. Kun hän on kanssani minulla on samalla jännittynyt olo Huomaako hän silmistäni palavan intohimon jota kauheesti koitan peitellä ja piilotella. Oon ollu aina se räkätti rastas niin sitä vaan ei usko omaan viehättävyyteensä. Mikä ny sinällään ei oo ees hirveän kamalaa, tuo syvyyttä ja sisältöö elämään tietyllä tavalla, mut myös saa sit tuskaileen rakkaudessa pahasti. Mut toisaalta en vaihtaisi niitä unettomia öitä pois joina oon hänestä haaveillu enkä muistoja pienistä hetkistä. Jos en koskaan olisi tavannu häntä en tuntis itseänikään loppupeleissä.
Mää oon miettiny mitä sitä tekisi. Oon kirjoittanu rakkauskirjeen jonka hän o kuullukki , ei tosin siinä muodos miten sen haluisin hänen kuulevan. Hänki o periaattees tunnustanu rakkauttaa hulluillakin tavoilla mut se viimeinen askel et sanois sen päin näköö rakastan sua ni se uupuu. Mää osaan olla sen verran rohkelikko et menisin ja vaa tarttuisi Siihe ja suutelisin siltä tajun kankaalle mut se ois ehkä sopimatonta. Sais varmaa sydärin. Hm. Toisaalta oon huomannu tosiaa et se selkeesti pitää musta myös ja haluisin kerran elämässä kokea sen kun mies tulee ja kertoo tunteensa ilman et mun pitää tehdä se ite. Mut toisaalta rakastun aina vaa ujoihin ihmisiin ni empäs ny sit tiijä. Mut nii, oon miettiny.
Mää oon miettiny mitä sitä tekisi. Oon kirjoittanu rakkauskirjeen jonka hän o kuullukki , ei tosin siinä muodos miten sen haluisin hänen kuulevan. Hänki o periaattees tunnustanu rakkauttaa hulluillakin tavoilla mut se viimeinen askel et sanois sen päin näköö rakastan sua ni se uupuu. Mää osaan olla sen verran rohkelikko et menisin ja vaa tarttuisi Siihe ja suutelisin siltä tajun kankaalle mut se ois ehkä sopimatonta. Sais varmaa sydärin. Hm. Toisaalta oon huomannu tosiaa et se selkeesti pitää musta myös ja haluisin kerran elämässä kokea sen kun mies tulee ja kertoo tunteensa ilman et mun pitää tehdä se ite. Mut toisaalta rakastun aina vaa ujoihin ihmisiin ni empäs ny sit tiijä. Mut nii, oon miettiny.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mieti lisää ja..
sama.
Miks epäusko?