Huono päivä1

-Perkele!!
Huomaan kiroavani äänen siinä vaiheessa, kun käännän auton pihaan, sen verran turhan kovalla tilannenopeudella, että sora vain ropisee.
-Kuristan vielä joku kaunis päivä sen saatanan märkäkorvapikkupomon.., jupisen itsekseni noustessani autosta. Läimäytän oven kiinni sellaisella voimalla, että koko auto heilahtaa.
Marssin sisälle, ja näytän ulko-ovelle taivaan merkit paiskaamalla sen kiinni niin, että ikkunat helisevät. Seuraava kypsän aikuisen peliliikkeeni on nakata käsilaukkuni seinään ja päästää ilmoille sellainen kirousten sarja, sellaisella volyymillä, että varmasti naapurilähiössäkin tiedetään, että jotakuta ottaa pannuun.
- Mitäs ihmettä täällä riehutaan?
Hätkähdän ääntäsi, sillä en odottanut Sinun olevan vielä tähän aikaan kotona.
- No se perhanan ääliö saa mut raivohulluuden partaalle, enkä mä enää tiedä, mihin laitan tämän suuttumuksen. Räjähdän kohta!! Jatkan paatoksellista selitystäni huonosta tuulestani.
-Shh...tule.
Tartut käteeni ja johdatat minut makuuhuoneeseemme. - Taidat tarvita hieman apua, aggression purkuun, hymähdät ymmärtävällä sävyllä tarttuen paitani nappeihin. Nyökkään vastaukseksi ja ryhdyn napittamaan samaa paitaa auki alhaalta ylöspäin, sinun aukinapitustasi vastaan. Hiljaisessa yhteisymmärryksessä riisumme minut. Niin ikään hiljaisuudessa puen ranteisiini ojentamasi nahkakahleet samalla, kun Sinä kiinnität kahleet nilkkoihini. Katselen vaiti, kuinka otat sängynaluslaatikosta kaksi tankoa ja pätkän ketjua. Toinen tanko kiinnitetään ranteisiini, ja ketjulla kattoon. Käteni kohoavat pääni yläpuolelle.
Toinen tanko löytää paikkansa nilkkojeni välistä.
- No niin. Aloita alusta. Kehotat minua ja sivallat hapsupiiskalla selkääni. Kavahdan ja ryhdyn kertomaan pirullisesta työpäivästäni. Kaikki alkoi mennä päin seiniä saman tien, kun pääsin töihin. Uusi nuori esimieheni oli jo töissä ja päättänyt, että eilen hyväksymänsä muistio sisältääkin vihreellistä tietoa, ja se on kuulemma minun syyni. Vaikka nilkki itse muistion oli jo tarkistanut!
Piskaat minua suht kevyesti, lämmitellen. Vain hiukan on voima koventunut. Sen verran, että jo hieman vavahdan lyönnistä ja tunnen, miten veri alkaa kiertämään selässäni ja pakaroillani. Pääsen kerronnassani kahvitaukoon. Sinä vaihdat aseesi solmulliseen, ja toiseen käteesi Nahkaisen lätkän.
- Jatka, taasko se kolli tuli ränkyttämään kahvihuoneeseenkin? Sinä kysyt ja myöntävä vastaukseni tule vinkaisun siivittämäni, kun lätkä iskeytyy pakaraani ja samoin tein solmupiiska selkääni. Alan takellella vähän sanoissani, mutta jatkan kuvaustani kiihtyen uudelleen raivoon. Iskusi satelevat rytmikkäästi. Pakarolle, selkään. Välillä piiska sivaltaa takareisieni poikki.
- Ja kaiken huippu oli lopulta iltapäiväpalaverissa! Ääneni on kohonnut jälleen huudoksi. Selkääni pistelee ja kumottaa. Minun on lämmin. Pakarani ovat hehkuvat ja lähettävät kuumia aaltoja muuallekin kehooni. Saan voimaa kiukunpurkaukseeni.